Supersuosittu Pokémon Go -mobiilipeli on tuttu jo monissa lapsiperheissä. Puhelintaan tuijottava lapsi saattaa huolestuttaa, mutta pelistä on myös yllättävän paljon hyötyä. Asiantuntija kertoo, mitä.

Heinäkuun alussa julkaistu mobiilipeli Pokémon Go villitsee ympäri maailmaa. Suomessakin kadut ovat täyttyneet tiiviisti puhelintaan tuijottavista lapsista ja aikuisista, ja erityisesti Helsingissä samoille paikoille kokoontuvia pelaajia on ihmetelty tänä kesänä.

Lyhyesti tiivistettynä Pokémon Go:n idea on tämä: pelissä liikutaan maastossa ja kerätään vastaan tulevia Pokémoneja, pieniä otuksia. Pelin tarkoitus on pyydystää mahdollisimman monta Pokémonia, kouluttaa niitä ja taistella muita pelaajia vastaan.

Peli hyödyntää Google Maps -karttasovellusta ja puhelimen sijaintitietoja ja luo puhelimeen virtuaalisen näkymän ympäristöstä. Pelaaja liikkuu siis Pokémoneja keräillessään oikeasti ulkona. Kun kartalla tulee vastaan Pokémon, pelaaja voi yrittää napata sen pallon sisään. Tarkemmin pelin idea on selitetty esimerkiksi täällä.

Tarkkana liikenteessä

Pokémoneista innostuneen lapsen vanhempia peli saattaa mietityttää. Autoilijat ovat päivitelleet pelin perässä tielle käveleviä lapsia, jotka eivät huomaa varoa liikennettä. Vanhempien onkin syytä neuvoa lapselle, että puhelin on laitettava aina syrjään esimerkiksi tietä ylittäessä, sanoo pelikasvatusta väitöskirjassaan tutkiva Mikko Meriläinen.

"Sääntö pätee myös minkä tahansa Whatsapp-keskustelun tai netin selaamisen suhteen. Turvallisuus ensin."

Meriläinen on koulutukseltaan luokanopettaja ja elämänkatsomustieteen aineenopettaja. Hänen mielestään vanhemmat voivat suhtautua lapsen pelaamiseen joko huolella tai kiinnostuksella. Hän suosittelee jälkimmäistä.

"Pelaaminen voi tuntua vanhemmasta typerältä tai ajanhukalta. Lapsi kuitenkin elää omaa lapsuuttaan juuri nyt, ja hänellä on oikeus nauttia siitä nykypäivän resursseja ja teknologiaa hyödyntäen. Innostunut ja leikkivä lapsi on aina parempi kuin passiivinen."

Meriläinen tutkii väitöskirjassaan nuorten pelaamista. Hän haluaisi lisätä vanhempien tietoisuutta pelaamisesta, sillä vain siten vältetään pelaamisen aiheuttamat riidat ja väärinkäsitykset.

"Pokémon Go on erityisen hyvä tähän tarkoitukseen. Se on monin tavoin hyödyllinen peli lapsille."

Hyötyjä Pokémon Gossa todella on. Esimerkiksi tällaisia:

 

1. Se lisää liikuntaa ja ulkoilua

Pokémon Go on poikkeuksellinen peli, sillä sitä ei pelata sohvalla maaten vaan ulkona liikkuen. Mitä enemmän liikkuu, sitä enemmän Pokémoneja tulee vastaan. Lisäksi pelissä voi saada munia, joista kuoriutuu yllätys-Pokémon vain, jos pelaaja ensin kävelee kahden, viiden tai kymmenen kilometrin matkan.

Meriläinen: "Monet arkiliikuntaa vihaavat aikuiset ystäväni ovat kertoneet kävelleensä kymmeniä kilometrejä pelin ansiosta. Tyttöystävälläni tuli täyteen jo sata kilometriä kävelyä."

2. Se lisää sosiaalisuutta 

Pelissä näkyy kartalla pieniä maamerkkejä, pokéstoppeja, joiden kohdalla pelaaja saa kerrytettyä pallovarastoaan ja kerättyä esimerkiksi munia. Lisäksi kartalla on pokésaleja, joissa koulutetaan omia Pokémoneja ja taistellaan toisia vastaan. Tämän takia pelaajat kerääntyvät usein samoihin paikkoihin. Kokoontumispaikoilla ajautuu yllättävän helposti keskusteluun muiden pelaajien kanssa.

Pelistä voi olla apua myös niille, joille sosiaalinen vuorovaikutus on hankalaa. Autististen lasten vanhemmat kertovat Twitterissä, että Pokémon Go on parantanut heidän lastensa elämää huomattavasti, kun lapsi on innostunut keskustelemaan pelistä muiden kanssa.

Meriläinen: "Yleensä tuntemattomalle juttelua pidetään kummallisena. Pokémon Gon ansiosta eri-ikäiset juttelevat kaduilla keskenään. Nimiä ei ehkä vaihdeta, mutta kaikenlainen vuorovaikutus on arvokasta niin lapsille kuin aikuisillekin."

3. Se parantaa mielenterveyttä ja

Fyysisen kunnon lisäksi Pokémon Go voi parantaa myös mielenterveyttä. Netistä löytyy artikkeleita, joissa masentuneet tai ahdistuksesta kärsivät kertovat päässeensä pelin ansiosta ylös sängystä ja saaneensa syyn lähteä ulos. 

Meriläinen: "Moni mielenterveyden ongelmista kärsivä on sanonut, että tämä peli on pitkään aikaan ensimmäinen juttu, joka on motivoinut heitä lähtemään ulos ja jopa juttelemaan vieraiden kanssa."

4. Se voi tarjota perheelle yhteistä tekemistä

Jos lapsi joka tapauksessa pelaa Pokémon Go:ta, vanhempi voi nalkutuksen sijaan lähteä mukaan pelaamaan. Lapselle on tärkeää, että äitiä tai isää kiinnostaa sama asia kuin häntä. Lisäksi lapsi voi opettaa vanhempaa pelaamaan, mikä on itsessään arvokas kokemus lapselle, koska yleensä asetelma on päinvastainen.  

Meriläinen: "Peli luo siltoja sukupolvien välille. Pokémon Go on helppo peli lähestyä, sillä se ei vaadi monimutkaista näppäimistön tai peliohjaimen käyttöä, joita monet vanhemmat vierastavat. Kerrankin tarjolla on peli, joka on yleensä yhtä hauska sekä lapsen että vanhemman mielestä."

5. Se voi toimia apuna liikennevalistuksessa

Yhteinen pelireissu on hyvä mahdollisuus opettaa lasta liikkumaan liikenteen seassa. Lapsen voi opettaa olemaan tarkkana, nostamaan katseen pelistä tarpeeksi usein, pysähtymään suojateiden kohdalla ja tarkkailemaan pyöriä ja autoja.

Meriläinen: "Vanhemman on hyvä käydä katsomassa lapsen kanssa lähimmät pokéstopit ja -salit ja nähdä itsekin, millaisissa paikoissa ne ovat. Lapsen huomio kannattaa kiinnittää ympäristön vaaran paikkoihin, kuten vilkkaisiin risteyksiin."

6. Se on hauskaa

Pokémon Go on oikeasti hauska peli. Se on mukava tapa rentoutua ja kivaa tekemistä lasten kaveriporukoille. Lasten pelaamista pohdittaessa ohitetaan helposti hauskuus ja ajatellaan, että vain oppimispelit ovat arvokkaita.

Meriläinen: "Eihän kirjoistakaan ajatella, että vain oppimiskirjat ovat hyviä ja romaanit huonoja. Pelaamista itsessään pitäisi arvostaa enemmän. Jokainen tarvitsee asioita, jotka tekevät iloiseksi ja jotka ovat vain hauskoja, iästä riippumatta."

 

// Artikkelia on muokattu 2.8.2016 klo 15.30. Pelin hyvien puolien ryhmittelyä on muokattu. 

 

Salaiset kansiot -ohjelma sai erään lukijan pelkäämään vessassa käymistä. Kuva: Handout / Sanoma arkisto
Salaiset kansiot -ohjelma sai erään lukijan pelkäämään vessassa käymistä. Kuva: Handout / Sanoma arkisto

Happosateet, kuukautiset, Pelle Hermanni... Vuoden alussa muistelimme asioita, jotka valvottivat 1980-luvun lapsia. Nyt kysyimme lukijoilta lapsuuden karmivimpia pelkoja. KK:n lukijat pelkäsivät esimerkiksi näitä!

1. Elvistä.

Kuva: Ron Galella / Sanoma arkisto
Kuva: Ron Galella / Sanoma arkisto

”Pelkäsin pienenä Elvistä. Silloin puhuttiin paljon, että Elvis onkin elossa ja nähty missä vaan. Pelkäsin, että hän tulee meille.”

2. Lottokonetta.

Kuva: Tuomas Selänne / Sanoma arkisto
Kuva: Tuomas Selänne / Sanoma arkisto

”Kun arvontamusiikki alkoi, juoksin keittiöön piiloon.”

3. Poliisia.

Kuva: Pentti Koskinen / Sanoma arkisto
Kuva: Pentti Koskinen / Sanoma arkisto

”Olin varma, että poliisi ampuu, jos näkee lapsen itkevän kylällä.”

4. Oksennustautia.

Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

”Ukkonen, hämähäkit ja oksennustauti olivat pelkojani. Ihan samat pelot minulla on edelleen.”

5. Tappajahaita.

Kuva: Universal Studios International / Sanoma arkisto
Kuva: Universal Studios International / Sanoma arkisto

”Kukapa ei olisi tullut uimasta kiljuen, että siellä oli tappajahai!”

6. Hessu Hopoa.

Kuva: Sanoma arkisto
Kuva: Sanoma arkisto

”Pelkäsin Hessu Hopoa, jonka luulin asuvan ullakolla.”

7. Pihapiirin fasaaneja.

Kuva: HS Antti Johansson / Sanoma arkisto
Kuva: HS Antti Johansson / Sanoma arkisto

”Niitä asusti meidän kuusiaidassa. Nimikin kuulosti kauhistuttavalta.”

8. Salaisia kansioita.

Kuva: Handout / Sanoma arkisto
Kuva: Handout / Sanoma arkisto

”X-filesin ansiosta olin varma, että ufot tulevat hakemaan minut. Niin, ja olihan siinä se maksansyöjäihminenkin (Eugene Victor Tooms), joka pystyi kulkemaan ilmastointiputkissa ja viemäreissä. Arvatkaa vaan, pelottivatko esimerkiksi vessakäynnit!”

8. Nukkumatin unihiekkaa.

Kuva: Kalle Parkkinen / Sanoma arkisto
Kuva: Kalle Parkkinen / Sanoma arkisto

”Nukkumatti heitti sen Pikku Kakkosessa niin aikaisin, ettei siihen aikaan voinut kuvitellakaan ottavansa sitä vastaan. Oli laitettava kädet silmille, ettei hiekka tavoittanut silmiä.”

Ne ovat oikeasti hedelmiä. Pohjushedelmiä.
Ne ovat oikeasti hedelmiä. Pohjushedelmiä.

Elämme harhassa: kutsumme mansikkaa marjaksi, maapähkinää pähkinäksi ja valkosuklaata suklaaksi. Eivät ne ole! Lue tästä asioiden todellisesta luonteesta.

1. Jukkapalmu ei oikeasti ole palmu.

Mitä! No ei ole, koska se ei kuulu palmukasvien vaan yucca-kasvien sukuun. Sikäli loogisemmalta tuntuisi, että sen nimenkin pitäisi olla palmujukka. Toiselta kutsumanimeltään se onkin kiiltojukka, jossa ”jukkaisuus” tulee selvemmin esiin kuin jukkapalmussa. Sekavaa!

2. Tervapääsky ei ole pääsky.

Tervapääsky on kiitäjä. Se kyllä näyttää pääskyltä ja on nimeltäänkin pääsky, joten erehtymisen vaara on ilmeinen. Tervapääsky on muuten Suomessa ainoana vakituisena lajina esiintyvä kiitäjälintu eli kirskulintu. Muita kiitäjiä ovat esimerkiksi kolibrit.

3. Valkosuklaa ei ole suklaata.

Suklaaseen tarvitaan kaakaomassaa, jota valkosuklaassa ei ole. Valkosuklaa on ihana sokerinen maitoherkku.

4. Mansikka ei ole marja.

Arkikielessä mansikka on marja, mutta jos kasvitieteilijältä kysytään, kyseessä on pohjushedelmä. Punainen osa on hedelmöittymisen jälkeen paisunut pohjushedelmä.

5. Piirretty tsekkiläinen animaatiohahmo ei ole myyrä.

Se on kontiainen ja on ollut sitä myös alkuperäiseltä tsekkiläiseltä nimeltään. Kyseessä lienee kääntäjän virhe: kontiaista kun kutsuttiin ennen myös maamyyräksi. Myyrät ja kontiaiset eivät kuitenkaan ole läheistä sukua, sillä myyrä on jyrsijä, kontiainen taas hyönteissyöjä. Piirretyn Myyrä taas syö myös vesimelonia.

6. Maapähkinä ei oikeasti ole pähkinä.

Ei ole, koska se kuuluu hernekasveihin. Nimi ilmenee englannin kielessä paljon paremmin: Peanut sisältää molemmat sanat, pavun ja pähkinän. Samaan tapaan kuin muutkin hernekasvit, maapähkinä kasvattaa palkoja.

7. Herne ei ole vihannes.

Herne on hedelmä. Palon sisällä olevat herneet ovat sen siemeniä.

8. Lauri Tähkä ei ole Lauri Tähkä.

Lauri Tähkä on Jarkko Suo.