Supersuosittu Pokémon Go -mobiilipeli on tuttu jo monissa lapsiperheissä. Puhelintaan tuijottava lapsi saattaa huolestuttaa, mutta pelistä on myös yllättävän paljon hyötyä. Asiantuntija kertoo, mitä.

Heinäkuun alussa julkaistu mobiilipeli Pokémon Go villitsee ympäri maailmaa. Suomessakin kadut ovat täyttyneet tiiviisti puhelintaan tuijottavista lapsista ja aikuisista, ja erityisesti Helsingissä samoille paikoille kokoontuvia pelaajia on ihmetelty tänä kesänä.

Lyhyesti tiivistettynä Pokémon Go:n idea on tämä: pelissä liikutaan maastossa ja kerätään vastaan tulevia Pokémoneja, pieniä otuksia. Pelin tarkoitus on pyydystää mahdollisimman monta Pokémonia, kouluttaa niitä ja taistella muita pelaajia vastaan.

Peli hyödyntää Google Maps -karttasovellusta ja puhelimen sijaintitietoja ja luo puhelimeen virtuaalisen näkymän ympäristöstä. Pelaaja liikkuu siis Pokémoneja keräillessään oikeasti ulkona. Kun kartalla tulee vastaan Pokémon, pelaaja voi yrittää napata sen pallon sisään. Tarkemmin pelin idea on selitetty esimerkiksi täällä.

Tarkkana liikenteessä

Pokémoneista innostuneen lapsen vanhempia peli saattaa mietityttää. Autoilijat ovat päivitelleet pelin perässä tielle käveleviä lapsia, jotka eivät huomaa varoa liikennettä. Vanhempien onkin syytä neuvoa lapselle, että puhelin on laitettava aina syrjään esimerkiksi tietä ylittäessä, sanoo pelikasvatusta väitöskirjassaan tutkiva Mikko Meriläinen.

"Sääntö pätee myös minkä tahansa Whatsapp-keskustelun tai netin selaamisen suhteen. Turvallisuus ensin."

Meriläinen on koulutukseltaan luokanopettaja ja elämänkatsomustieteen aineenopettaja. Hänen mielestään vanhemmat voivat suhtautua lapsen pelaamiseen joko huolella tai kiinnostuksella. Hän suosittelee jälkimmäistä.

"Pelaaminen voi tuntua vanhemmasta typerältä tai ajanhukalta. Lapsi kuitenkin elää omaa lapsuuttaan juuri nyt, ja hänellä on oikeus nauttia siitä nykypäivän resursseja ja teknologiaa hyödyntäen. Innostunut ja leikkivä lapsi on aina parempi kuin passiivinen."

Meriläinen tutkii väitöskirjassaan nuorten pelaamista. Hän haluaisi lisätä vanhempien tietoisuutta pelaamisesta, sillä vain siten vältetään pelaamisen aiheuttamat riidat ja väärinkäsitykset.

"Pokémon Go on erityisen hyvä tähän tarkoitukseen. Se on monin tavoin hyödyllinen peli lapsille."

Hyötyjä Pokémon Gossa todella on. Esimerkiksi tällaisia:

 

1. Se lisää liikuntaa ja ulkoilua

Pokémon Go on poikkeuksellinen peli, sillä sitä ei pelata sohvalla maaten vaan ulkona liikkuen. Mitä enemmän liikkuu, sitä enemmän Pokémoneja tulee vastaan. Lisäksi pelissä voi saada munia, joista kuoriutuu yllätys-Pokémon vain, jos pelaaja ensin kävelee kahden, viiden tai kymmenen kilometrin matkan.

Meriläinen: "Monet arkiliikuntaa vihaavat aikuiset ystäväni ovat kertoneet kävelleensä kymmeniä kilometrejä pelin ansiosta. Tyttöystävälläni tuli täyteen jo sata kilometriä kävelyä."

2. Se lisää sosiaalisuutta 

Pelissä näkyy kartalla pieniä maamerkkejä, pokéstoppeja, joiden kohdalla pelaaja saa kerrytettyä pallovarastoaan ja kerättyä esimerkiksi munia. Lisäksi kartalla on pokésaleja, joissa koulutetaan omia Pokémoneja ja taistellaan toisia vastaan. Tämän takia pelaajat kerääntyvät usein samoihin paikkoihin. Kokoontumispaikoilla ajautuu yllättävän helposti keskusteluun muiden pelaajien kanssa.

Pelistä voi olla apua myös niille, joille sosiaalinen vuorovaikutus on hankalaa. Autististen lasten vanhemmat kertovat Twitterissä, että Pokémon Go on parantanut heidän lastensa elämää huomattavasti, kun lapsi on innostunut keskustelemaan pelistä muiden kanssa.

Meriläinen: "Yleensä tuntemattomalle juttelua pidetään kummallisena. Pokémon Gon ansiosta eri-ikäiset juttelevat kaduilla keskenään. Nimiä ei ehkä vaihdeta, mutta kaikenlainen vuorovaikutus on arvokasta niin lapsille kuin aikuisillekin."

3. Se parantaa mielenterveyttä ja

Fyysisen kunnon lisäksi Pokémon Go voi parantaa myös mielenterveyttä. Netistä löytyy artikkeleita, joissa masentuneet tai ahdistuksesta kärsivät kertovat päässeensä pelin ansiosta ylös sängystä ja saaneensa syyn lähteä ulos. 

Meriläinen: "Moni mielenterveyden ongelmista kärsivä on sanonut, että tämä peli on pitkään aikaan ensimmäinen juttu, joka on motivoinut heitä lähtemään ulos ja jopa juttelemaan vieraiden kanssa."

4. Se voi tarjota perheelle yhteistä tekemistä

Jos lapsi joka tapauksessa pelaa Pokémon Go:ta, vanhempi voi nalkutuksen sijaan lähteä mukaan pelaamaan. Lapselle on tärkeää, että äitiä tai isää kiinnostaa sama asia kuin häntä. Lisäksi lapsi voi opettaa vanhempaa pelaamaan, mikä on itsessään arvokas kokemus lapselle, koska yleensä asetelma on päinvastainen.  

Meriläinen: "Peli luo siltoja sukupolvien välille. Pokémon Go on helppo peli lähestyä, sillä se ei vaadi monimutkaista näppäimistön tai peliohjaimen käyttöä, joita monet vanhemmat vierastavat. Kerrankin tarjolla on peli, joka on yleensä yhtä hauska sekä lapsen että vanhemman mielestä."

5. Se voi toimia apuna liikennevalistuksessa

Yhteinen pelireissu on hyvä mahdollisuus opettaa lasta liikkumaan liikenteen seassa. Lapsen voi opettaa olemaan tarkkana, nostamaan katseen pelistä tarpeeksi usein, pysähtymään suojateiden kohdalla ja tarkkailemaan pyöriä ja autoja.

Meriläinen: "Vanhemman on hyvä käydä katsomassa lapsen kanssa lähimmät pokéstopit ja -salit ja nähdä itsekin, millaisissa paikoissa ne ovat. Lapsen huomio kannattaa kiinnittää ympäristön vaaran paikkoihin, kuten vilkkaisiin risteyksiin."

6. Se on hauskaa

Pokémon Go on oikeasti hauska peli. Se on mukava tapa rentoutua ja kivaa tekemistä lasten kaveriporukoille. Lasten pelaamista pohdittaessa ohitetaan helposti hauskuus ja ajatellaan, että vain oppimispelit ovat arvokkaita.

Meriläinen: "Eihän kirjoistakaan ajatella, että vain oppimiskirjat ovat hyviä ja romaanit huonoja. Pelaamista itsessään pitäisi arvostaa enemmän. Jokainen tarvitsee asioita, jotka tekevät iloiseksi ja jotka ovat vain hauskoja, iästä riippumatta."

 

// Artikkelia on muokattu 2.8.2016 klo 15.30. Pelin hyvien puolien ryhmittelyä on muokattu. 

 

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.