Pettäminen on surkea tapa hoitaa parisuhdetta. Mutta jos sotkusta selviää, palkintona voi olla unelmien avioliitto, väittää psykologi Kari Kiianmaa.

Parit, jotka hakevat apua, selviytyvät uskottomuudesta.

Uskottomuus ei johda aina eroon. Päinvastoin: useimmat parit, jotka hakevat ammattiapua, selviytyvät. Työssäni pariterapeuttina näen jatkuvasti, että luottamus on mahdollista palauttaa. Ehtona on se, että uskottoman on ymmärrettävä ensin omaa käytöstään. Perimmäinen syy uskottomuuteen on harvoin parisuhteessa. Yleensä pettäjää vaivaa tyytymättömyys itseensä. Hän elää elämää, jota ei tunnista omakseen. Tekee esimerkiksi töitä ympäri vuorokauden, muttei tunnista uupumustaan. Kun hän tapaa ihastuttavan työkaverin, hän näkee tässä lupauksen paremmasta.

Uskottomuus pakottaa parin miettimään, onko suhde säilyttämisen arvoinen – ja jos on, mitä siinä pitäisi muuttaa. Jos pettäjä selvittää syyt käytökseensä ja petetty saa tuskalleen ymmärrystä, pari voi olla kriisin jälkeen entistä läheisempi. Väitän, että uskottomuus voi olla tie unelmien avioliittoon. Mutta missään tapauksessa unelmien avioliittoon ei vaadita uskottomuutta. Pettäminen on surkea keino parisuhteen pelastamiseen.

 

Kuka tahansa voi pettää tai tulla petetyksi.

Jos sinulla on tapana julistaa, ettei uskottomuus voisi ikinä koskettaa omaa elämääsi, pidähän pienempää suuta. Uskottomuus on äärimmäisen tavallista. Tutkimusten mukaan sen kohtaa jopa 30–50 prosenttia suomalaispareista. Parisuhde voi olla onnellinen, mutta kenenkään suhde ei ole koko ajan niin onnellinen, ettei siihen mahtuisi kriisejä. Jokaisella meistä on identiteettikriisi noin kymmenen vuoden välein. Tunnistat kriisin siitä, että tunnet olevasi tyytymätön ja syytät siitä kaikkea paitsi itseäsi, vaikkapa väärää opiskelualaa tai väärää puolisoa. Yleisintä uskottomuus on 30–40-vuotiailla. He elävät vaihetta, jolloin tapahtuu paljon yhtä aikaa: synnytetään lapsia ja luodaan uraa. Ruuhkavuosista on vaikea selvitä selväpäisenä.

 

Naiset syyttävät uskottomuudestaan miestään.

Jos nainen on pettänyt, hänellä on tapana syyttää miestään. Miehessä on jotain niin pielessä, että vaimon on ollut pakko pettää. Uskottomat miehet sanovat useammin, että ”ei se johtunut susta vaan musta”. Jos nainen joutuu itse petetyksi, hän soittaa sukulaiset läpi ja kertoo, millainen roisto mies on. Petetty mies sen sijaan turvautuu suoraan toimintaan: heittää naisen ulos tai käyttää jopa väkivaltaa. On totta, että kun uskottomuus paljastuu, saattaa seurata hirveitä asioita. Siksi moni ei tunnusta.

Salaaminen ei aina ole epärehellisyyttä, vaan se voi olla yritys suojella puolisoa liian suurelta tuskalta. Toisaalta jos salaisuus ei paljastu, vakituinen suhde ei saa koskaan tilaisuutta kehittyä.

 

Sivusuhteessa on myönteiset puolensa.

Jos sivusuhdetta ajatellaan vain moraaliselta kannalta, suhde on pelkästään paha. Mutta sivusuhteessa on myös myönteiset puolensa. Suhde on usein poikkeuksellisen avoin, ja siinä pystytään puhumaan mistä tahansa. Sivusuhteen avulla ihminen voi peilata elämäänsä ja lisätä itsetuntemustaan. Juuri siksi se tuntuu niin hyvältä, ja juuri siksi se on molemmille tärkeä elämys. Suhteeseen liittyy usein suuria odotuksia. Kun sivusuhteen lopettaa, saattaa tuntea aitoa surua, johon ei saa ymmärrystä keneltäkään. Tuomitseminen on helppoa, mutta elämä ei ole koskaan mustavalkoista.

 

Yliromanttinen rakkauskäsitys ajaa uskottomuuteen.

Yhteiskunnassamme vallitsee rakkauskäsitys, jonka mukaan maailmassa on jokaiselle yksi puolisko, joka on löydettävä, jotta voisi olla kokonainen. Se on satua ja lisää uskottomuutta. Jos suhtautuu rakkauteen yliromanttisesti, on vaihdettava suhdetta vähintään viiden vuoden välein. Niin moni tekee jo nyt. On tosiasia, että uskottomuus tulee lisääntymään. Suhteet lyhenevät ja erot lisääntyvät. Maaseutuyhteiskuntaan luotu seksuaalimoraalimme ei toimi enää urbaanissa yhteiskunnassa, jossa ihmiset tapaavat kiinnostavia ihmisiä enemmän kuin koskaan ennen. Siksi moraalimme on vähitellen muututtava ja uskottomuuteen on suhtauduttava hieman sallivammin – tuntuipa se kuinka huolestuttavalta tahansa.

 

Koska viimeksi yllätit vaimosi romanttisesti?

”Tänään, kun kävimme ostamassa vaimolleni kevättakkia. Lieneekö tuo yllätys, mutta toimin makutuomarina ja meillä oli kivaa yhdessä. Ensimmäinen avioliittoni kesti 15 vuotta, tämä toinen on kestänyt jo yli 20 vuotta. Pidän itseäni romanttisena, vaikka harhakuvitelmat ovat työssäni ropisseet. Romantiikka säilyy, kun otamme vaimoni kanssa irtioton arjesta: reissaamme ulkomaille, mökille tai elokuviin.”

 

Lue lisää Suoria sanoja täältä.