”Miten anopille voi sanoa jotenkin rakentavasti, että voisitko lakata puhumasta miehellesi noin rumasti? Piikittelyillään hän myrkyttää huomaamattaan koko ilmapiirin”, lukijamme aprikoi.
Minua on jo pitkään vaivannut tapa, jolla anoppini puhuu miehelleen eli appiukolleni, mutta tilanteeseen on vaikea puuttua.
Mitä tahansa appiukkoni tekeekin, anopin mielestä hän tekee joko vähän huonosti tai väärin. Jos kahvi on hiukan väkevää, anoppini tekee heti selväksi, että meidän Erkkihän sen taas keitti ja laittoi varmaan taas lusikallisen tai pari liikaa puruja. Jos Erkki on nikkaroinut mökille uuden terassin, anoppi kertoo urakasta naureskellen vain sen, kuinka monta kesää sen terassin valmistumista piti odotella, kun Erkki on niin hidas.
”En halua, että lapseni oppivat tuollaisen elämänasenteen ja puhetavan.”
Tiedän, että anoppi välittää miehestään, hänestä on ehkä vain turhaa ja kiusallista näyttää sitä. Pahinta tässä on se, että anopin pisteliäs puhetyyli ahdistaa jo lapsiammekin. Sen takia heitä ei huvita aina lähteä mummolaan kylään.
Miten anopille voi sanoa jotenkin rakentavasti, että voisitko lakata puhumasta miehellesi noin rumasti? Piikittelyillään hän myrkyttää huomaamattaan koko ilmapiirin. En myöskään halua, että lapseni oppivat tuollaisen elämänasenteen ja puhetavan.
Karoliina
Millaisia ajatuksia kirje herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Sähköpostiin voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja.
