Varamummoista ja -papoista on ollut minulle suuri ilo.

Tajusin lapsena, että kavereilla oli kaksi mummoa ja minulla vain yksi, ja hänkin asui kaukana. Panin toimeksi ja ryhdyin kyselemään lähiseudun mummoilta, voisivatko he ryhtyä varamummoikseni. Mummoja löytyi melkoinen liuta ja muutama pappakin.

Varaisovanhemmista oli minulle suuri ilo lapsena. Monet heidän kultaiset neuvonsa ja hyvät muistot ovat kantaneet minua elämässä.

Olen nyt parikymppinen, ja suurin osa varaisovanhemmistani on jo kuollut, mutta yksi mummoista on elämässäni edelleen. Hän on minulle rakas ja huolehtii minusta lämpimästi kuin omasta lapsenlapsestaan. Välillä unohdan, ettemme ole sukua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen ”adoptoinut” itselleni myös yhden tädin. Hän on äitini ystävä, joka ole minulle mitään sukua, mutta kutsun häntä tädiksi. Perheen ei välttämättä tarvitse koostua verisukulaisista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Turvallisilla aikuisilla siunattu

Tollero

Totta. Karjalaisen äidin kasvattamana olen oppinut siihen että pöytään mahtuu aina eikä värillä, rodulla tai tulotasolla ole merkitystä. Joistain ihmisistä tulee perhettä, sisaruksia, mummoja, vaareja ja tätejä ilman verisidettäkin. 

Nykyään lähipiiriin kuuluu miniöiden ja vävyjen lisäksi myös lasten appikset ja miniän sisaren perhe. Varsinkin yksien appisten kanssa ollaan todella samaa perhettä, vietämme paljon aikaa yhdessä ja hoidamme porukalla lapsenlapsia. Miniän sisar miehensä kanssa ostivat asunnon ja sisar soitti minulle ensimmäisenä kertoakseen suuren uutisen. Katson sen aikamoiseksi luottamuksenosoitukseksi. 

Olen itse ainoa lapsi, onneksi serkusparvessa elänyt, ja olen aina kaivannut isoa perhettä ympärilleni. 

Hienoa että olet noin omatoiminen ja olet löytänyt läheisiä ihmissuhteita.  Uskon että monet nuorten ongelmista saisi hoidettua tuollakin tavalla - että löytyisi joku varaemo tms jonka kanssa puhua jos kotona ei esim voi. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla