Varamummoista ja -papoista on ollut minulle suuri ilo.

Tajusin lapsena, että kavereilla oli kaksi mummoa ja minulla vain yksi, ja hänkin asui kaukana. Panin toimeksi ja ryhdyin kyselemään lähiseudun mummoilta, voisivatko he ryhtyä varamummoikseni. Mummoja löytyi melkoinen liuta ja muutama pappakin.

Varaisovanhemmista oli minulle suuri ilo lapsena. Monet heidän kultaiset neuvonsa ja hyvät muistot ovat kantaneet minua elämässä.

Olen nyt parikymppinen, ja suurin osa varaisovanhemmistani on jo kuollut, mutta yksi mummoista on elämässäni edelleen. Hän on minulle rakas ja huolehtii minusta lämpimästi kuin omasta lapsenlapsestaan. Välillä unohdan, ettemme ole sukua.

Olen ”adoptoinut” itselleni myös yhden tädin. Hän on äitini ystävä, joka ole minulle mitään sukua, mutta kutsun häntä tädiksi. Perheen ei välttämättä tarvitse koostua verisukulaisista.

Turvallisilla aikuisilla siunattu