Jopa neuvolassa osa terveydenhoitajista pitää itsestäänselvyytenä, että mummot ja vaarit rientävät auttamaan.

Miksi yleistetään, että lapsiperheillä on isovanhemmat apuna arjen pyörityksessä? Jopa äitiys- ja lastenneuvolassa osa terveydenhoitajista pitää itsestäänselvyytenä, että mummot ja vaarit rientävät auttamaan perhettä kotitöissä ja lastenhoidossa.

On paljon sellaisia perheitä, jotka eivät pyydä tai saa mitään apua isovanhemmilta. Syitä on monia. Sukulaiset saattavat asua kaukana. Isovanhemmat voivat olla sairaita, huonokuntoisia tai iäkkäitä, eivätkä jaksa hoitaa lapsia. Välit sukulaisiin saattavat olla kireät tai riitaiset.

Voi olla myös niin, että kasvatusperiaatteet eivät käy mummojen ja vaarien kanssa yksiin, ja lastenhoidossa tulee erimielisyyksiä. Jotkut isovanhemmat käyttävät runsaasti alkoholia ja ovat lapsenhoitajina valitettavasti epäluotettavia.

Mummoton

Vierailija

Lukijan kirje: Kaikilla ei ole mummoja

Aikanaan koin kovin loukkaavana sen, että minun lapseni eivät hyväkuntoisia vanhempiani kiinnostaneet. He eivät meillä vierailleet emmekä me olleet tervetulleita heille. Aina oli joku meno tai harrastus. Nyt lapset ovat teini-ikäisiä ja vanhempieni vauhti alkaa hiipua. Lapsille he eivät ole tärkeitä enkä yhtään ihmettele. Nyt kysellään kylään, mutta nuorilla on omat menonsa ja juttunsa. Toisille isovanhemmille, jossa on ovi aina ollut meille avoinna, löytyy nuoriltakin aikaa.
Lue kommentti
Vierailija

Lukijan kirje: Kaikilla ei ole mummoja

Kaikilla perheillä ei ole apuna ja tukena mummoja ja vaareja. Auttaminen voi tapahtua myös toiseen suuntaan. Mummot ja vaarit eivät pysty auttamaan, vaan tarvitsevat itse apua viikoittain, jopa päivittäin. Lapsiperheen vanhemmat voivat uupua hoitotaakkansa alle. Oman perheen lisäksi apua ja hoitoa tarvitsevat iäkkäät ja monisairaat vanhemmat. Neuvoloiden terveydenhoitajat eivät voi olettaa lapsiperheiden saavan apua isovanhemmilta. On myös tilanteita, joissa apua lastenhoitoon ja kodinhoitoon...
Lue kommentti
Unelmat voivat toteutua, kun etenee askel kerrallaan, kirjoittaa lukijamme.
Unelmat voivat toteutua, kun etenee askel kerrallaan, kirjoittaa lukijamme.

Unelmia pitää tavoitella, tehdä niiden hyväksi suunnitelma ja edetä pienin askelin, ajattelee lukijamme.

Joskus käy niin, että ihminen torppaa itse unelmansa omilla tiedostamattomilla ajatusmalleillaan. Toivottomuus kertoo kadotetusta itsetunnosta, itsensä hukkaamisesta ja katkeruuden vallasta.

Mieti, haluatko katkeruuden syövän elämääsi. Kannattaa pohtia näitä asioita: Olenko tehnyt aidosti kaikkeni, jotta voisin tulla tyytyväiseksi? Ovatko unelmani vain epämääräisiä ajatuksia jostain paremmasta? Olenko valmis katsomaan, mitä ne tarkoittavat konkreettisesti?

Unelmia pitää tavoitella ja suunnitelmia niiden hyväksi tehdä. Unelmiinsa pitää myös uskoa ja niitä kohti edetä pienin askelin.

Tiedän, mistä kirjoitan. Olin jo melkein uponnut, mutta räpistelin takaisin ylös katsomalla peiliin ja ottamalla elämäni omiin käsiini.

Tsemppiä

Tsemppiä myös täältä

Lukijan kirje: Unelmat eivät toteudu, jos ei niiden hyväksi tee mitään

Ihmisten kesken kanssamatkustaja, Tsemppiä, kirjoitti unelmien torppautumisesta. Olen kokenut elämässäni samaa. Varsinkin nuorempana minulla riitti unelmia vaikka muille asti. Nyt jälkeenpäin ajattelen, ettei minulla riittänyt puhtia niiden toteuttamiseen. Olisin halunnut latvasta puuhun eli valmiille pöydälle. En ollut oikeasti valmis tekemään työtä untelmieni eteen. Toki pitkässä joksussa moni unelma on totetunutkin. Olen onnellinen elämässäni. Kuitenkin minulla on yhä keski-iässäkin unelmia...
Lue kommentti

Päivänsankarin yllättäminen on nykyään vaikeaa. Miten löytää lahja aikuiselle ihmiselle, jolla tuntuu olevan jo kaikkea?

Mikään ei ole nykyisin niin vaikeaa kuin keksiä päivänsankarille lahja. Nuoren rippilahjaksi ehkä sopivin on raha, jolle on aina käyttöä. Hääpareilla on usein lahjalista. Pulmana ovat syntymäpäivälahjat, ikäihmisten häälahjat ja joululahjat.

Tavaroista on jokaisella ylitarjontaa. Lahjan antajan olisi varmaan parempi kysyä sankarilta suoraan, mitä tämä haluaisi. Mutta sitten lahja ei olisi yllätys.

Itse olen saanut lahjaksi paljon tavaroita, joilla en tee mitään. Ne lojuvat nurkissa, mutta en uskalla lahjoittaa niitä eteenpäin sen pelossa, että lahjan antaja loukkaantuu.

Mitä tehdä? Ostaa lahjat oman mielen mukaan vai neuvotella päivänsankarin kanssa? Vai olisiko vielä jokin muu tapa?

Iloinen antaja

Vierailija

Lukijan kirje: Mitä ihmettä lahjaksi aikuiselle, jolla on jo kaikkea?

Itse pidän listaa ideoista vuoden mittaan, esim. jos huomaan että joku ostaa usein saman lehden (= 6kk tilaus) tai paistinpannu alkaa vedellä viimeisiään (=uusi), käy manikyyrissä kuukausittain (=lahjakortti), lempiviini yms. Toinen aika mukava on ostaa lisää johonkin sarjaan jota henkilöllä jo on, esimerkiksi pari viinilasia lisää. Sellaiset lahjat lämmittävät, koska olet pannut merkille jotain lahjan saajasta. Kokemukset on kivoja, mutta jos niitä alkaa tulla liikaa niin ne voi jo stressata...
Lue kommentti
-

Lukijan kirje: Mitä ihmettä lahjaksi aikuiselle, jolla on jo kaikkea?

Itse suosin aineettomia lahjoja - lahjakortti kosmetologille, ravintolaan, teatteriin, elokuvalippuja tms. Jos lahjan saaja pitää jostain erityisestä, lahjakortti sinne. Appiukkoni harrastaa purjehtimista, josta en itse ymmärrä mitään. Ostimme hänelle lahjakortin kauppaan, joka myy laadukkaita purjehdustarvikkeita. Appiukko arvosti kovasti lahjaa.
Lue kommentti