”Olen kiitollinen siitä, että lapseni hoitavat asioitani, mutta välillä tuntuu, etten heidän mielestään osaa itse enää mitään. Tuntuu usein, että minua holhotaan, arvostellaan ja vähätellään”, lukijamme suree.
Pahinta vanhenemisessa on tunne siitä, etten muiden mielestä osaa enää mitään enkä kelpaa mihinkään. Tunnen itsekin, että olen hidastunut kaikessa enkä pysty enää tekemään kaikkea kuten ennen. Vaikka ikää on yli 80 vuotta, haluaisin asua omassa kodissani itsenäisesti niin pitkään kuin mahdollista.
Lapseni huolehtivat minusta ja yrittävät auttaa parhaansa mukaan. He tarkoittavat hyvää, mutta minusta tuntuu usein, että minua holhotaan, arvostellaan ja vähätellään. He esimerkiksi voivottelevat kotini sotkuja ja sitä, että kaikki putoilee käsistäni. En enää näe pyyhkiä kaikkia roiskeita niin tarkasti, mutta onko se niin kamalaa?
Olen kiitollinen siitä, että lapseni hoitavat asioitani, mutta välillä tuntuu, etten heidän mielestään osaa itse enää mitään. Ikään kuin he tietäisivät kaikki asiani paremmin kuin minä itse eikä näkemyksilläni olisi mitään arvoa. Tuntuu, että he epäilevät järkeäni, kun päättävät asioistani puolestani. Se saa minut tuntemaan itseni mitättömäksi.
Pelkään itsekin, että olen kohta ihan höperö vanhus, josta ei ole mihinkään. Kaipaisin hieman enemmän ymmärrystä vanhenemista kohtaan ja keskustelua arvokkaasta vanhuudesta.
Ei vielä täysin holhottava
Mitä ajatuksia kirje sinussa herätti? Kommentoi alle kommenttikenttään tai sähköpostilla: ihmisten.kesken@sanoma.com
Itse sorruin samaan, kunnes äitini siitä huomautti. Siinä kun oman elämänkiireensä välissä huolehdin äidistäni, en muistanut että hän oli aikuinen ymmärtävä ihminen.
Äitini otti itselleen siivoojan, joka kävi kaksi kertaa kuussa. Minä hoidin muut asiat, laskujen maksamisen, lääkkeiden jakamisen, ikkunoiden ja mattojen pesemisen, jne. Pyrin tekemään hänen kanssaan myös mukavia asioita, esim. käytiin yhdessä kahvilla, parvekekukat ostamassa ja jopa taidenäyttelyssä :) vaikka hänen oli vaikea liikkua (terveyskeskuksen apuvälinelainaamosta saa pyörätuolia lainaksi).
Kerro lapsille missä haluaisit heidän apuaan ja missä et. Mukavaa kevään odotusta sinulle :)
Otat siis ja nostat kissan pöydälle! Kerrot miltä sinusta tuntuu, vain sen ja pyydät että saisit säilyttää omanarvon tunteen niin hyvin kuin mahdollista. Kerrot että olet kiitollinen avusta ja koet sen ansiosta olosi turvalliseksi. Ilman syyllistämistä annat tulla miltä susta tuntuu. Lapsesi tarvitsee kurinpalautusta, hehän kaikesta huolimatta tulevat sinun kotiin käyttäytymään huonosti sinua kohtaan.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
