Kun luotettu ystävä yhtäkkiä ei vastaakaan viestiin, olo voi olla kurja ja petetty.
Kun luotettu ystävä yhtäkkiä ei vastaakaan viestiin, olo voi olla kurja ja petetty.

”Laitoin viestin yhdelle vanhalle hyvälle ystävälle, jota en ole nähnyt pariin vuoteen. Somesta näkyi, että ystävä oli nähnyt viestini, mutta ei koskaan vastannut siihen. Onko tällainen tahallinen katoaminen nykyään yleistäkin?” lukijamme pohtii. 

Surettaa. Koronavuodet menivät aika lailla kotona hissutellen riskiryhmäläisen läheisen takia, mutta nyt tuntuu, että uskaltaisin viimein aktivoitua ja nähdä ihmisiäkin. En ketä tahansa silti, vaan sellaisia, joita oikeasti on ikävä.

Onko hän todennut, että kavereita riittää, ja konmarittanut minut omistaan?

Laitoin sitten somessa viestin yhdelle vanhalle hyvälle ystävälle, jota en ole nähnyt pariin vuoteen. Aikanaan jaoimme yhdessä kipeitäkin asioita ja nauroimme yhdessä usein. Haluaisin kovasti tietää, mitä hänelle kuuluu.

Kirjoitin mielestäni ihan kauniin viestin. Pahoittelin, että en ole pitänyt yhteyttä (ei tosin hänkään minuun, mutta siitä en maininnut), ja ehdotin tapaamista.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Somesta näkyi, että ystävä oli kyllä nähnyt viestini, mutta ei koskaan vastannut siihen. En tiedä, olenko tietämättäni loukannut häntä jotenkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olemme kyllä seuranneet toisiamme somessa ja tykkäilleet kuvista välillä; kai hän olisi poistanut minut kavereistaan, jos oikeasti olisi suuttunut jostain?

Minulla on myös huoli, onko hänelle tapahtunut jotain vakavaa, josta en vain tiedä. Vai onko hän todennut, että kavereita riittää, ja konmarittanut minut omistaan?

Asiaa on aika hankala selvittää, jos emme pääse edes keskusteluyhteyteen. En haluaisi enempää häntä häiriköidäkään, jos hän syystä tai toisesta ei koe enää kaipaavansa minua elämäänsä.

Kuitenkin minusta olisi ihan peruskohteliaisuutta edes vastata viestiin. Itse tekisin niin silloinkin, jos en enää välittäisi jotakuta tyyppiä nähdä.

Ei noita ystäviä liikaa ole, näin myöhäisessä keski-iässä varsinkaan. Haluaisin pitää niistä hyviksi havaituista kiinni.

Onko tällainen kavereiden ghostaaminen eli tahallinen katoaminen sanaakaan sanomatta nykyään yleistäkin?

Mietin, mitä tässä pitäisi tehdä. Unohtaako vain ja jatkaa eteenpäin? Ei noita ystäviä liikaa ole, näin myöhäisessä keski-iässä varsinkaan. Haluaisin pitää niistä hyviksi havaituista kiinni.

Hämmentynyt

Millaisia ajatuksia kirje herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Sähköpostiin voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme syksyn uutuuskirjoja. 

Itselleni kävi niin, että vastaaminen jäi enkä löydä tullutta viestiä enää. Facebook on niin outo nykyään.

Laita uusi viesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla