Pitäisikö minun salaa kompensoida tilannetta, kun toinen lapsi saa kummiltaan hulppeita lahjoja ja toisen lapsen lahjat ovat vaatimattomat?

Lasteni kummit ovat taloudelliselta tilanteeltaan erilaisia. Niinpä myös lasten saamat kummilahjat ovat kahdesta ääripäästä.

Hyvissä varoissa oleva kummi hukuttaa lapseni lahjoihin. Toisen lapsen kummi on työtön, joka ehtii viettää kummilapsensa kanssa aikaa, mutta lapsi kadehtii sisaruksensa saamia hulppeita lahjoja. Opiskelijakummilla taas ei ole varaa antaa kummilapselleen edes aikaa saati isoja lahjoja, vaikka halua olisikin.

Seuraan sydän syrjällään lasten reaktioita. Ymmärrän lapsen riemua lahjoistaan, mutta ymmärrän myös sisaruksen kateutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen miettinyt, pitäisikö minun jollain lailla kompensoida tilannetta tai auttaa salaa köyhempiä kummeja, jotta lasten lahjat olisivat edes hieman tasavertaisempia? Vai toteanko vain lapsille, että elämä on ja voihan olla, että vielä joskus sinun kummisi on miljonääri?

Antaa vai antaa olla?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummin kaa

Minä olen pyytänyt yhden lapsemme kummeja kohtuullistamaan suuria lahjojaan, osin samasta syystä. Sisarukset saavat vähemmän ja toisaalta kalliit lahjat tuntuivat itsestänikin liian suurilta ja kiusaannuttavilta. Erityisesti, kun lapsi on vielä tosi pieni, eikä itse ymmärrä lainkaan moisia lahjuksia, ja toisaalta kun meillä taasen ei ole mitään mahdollisuuksia muistaa heidän lastaan vastaavilla lahjoilla. Heillä pienessä suvussa on yksi "lahjottava" lapsi ja meillä on isossa sisarusparvessa kymmeniä serkkuja ja kummilapsia. Lahjottavien eriparisuus vaikuttaa tällaisissa suuresti ja asioista pitää koittaa puhua ja sopia mahdollisuuksien mukaan.

Vierailija

Paljon riippuu lasten iästä ja siitä ovatko samaa sukupuolta, mutta yrittäisin saada lapset pitämään lahjoja yhteisinä eli kannustaisin paljon lahjoja saavaa sisarusta jakamaan. Samalla toisin esille ihmisten erilaisia elämäntilanteita ja selittäisin asiaa lapsille sitä kautta.
Tuossa aiemmin esitetty ajatus työttömän kummin ja lapsen yhteisen kivan tekemisen maksamisesta on hyvä, mutta miettisin tarkasti miten asian esittää kummille. Esimerkiksi voisin pyytää apua: ehtisitkö lähteä lapsen kaveriksi leffaan, sisäleikkipuistoon tms. ja etsiä syy miksi itse en pääse. (Tai itselleni kaveriksi ja juttuseuraksi lasten remutessa puistossa.) Samalla voisi toinenkin lapsi, se jonka kummilla ei ole aikaa, päästä mukaan. Edellä mainitsemani jakamisen periaatteen mukaisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla