”Et voi puolisona auttaa toista. Elät siinä rinnalla ja näet sen kaiken kärsimyksen läheltä. Kärsimyksen, jolle se läheinen, rakas henkilö ei vain voi mitään”, lukijamme kertoo.
Luin Susannan kertomuksen siitä, miltä tuntuu jättää alkoholisoitunut puoliso.
Siihen verrattava elämänkokemus on se, kun puoliso masentuu ja sairastuu jo avioliiton alkuvaiheessa. Sairaus vain pahenee ajan kuluessa. Siinä on vielä pienet lapset mukana. Jos käy niin, että vaimo on se, joka sairastuu, siinä isälle tulee kova paikka. Kaikki vastuu kaatuu hänen harteilleen. Itse olen kokenut tämän. Elämä on ollut raskasta, omaa elämää ei ole saanut ajatella.
Olemme nyt eläkeiän alkuvaiheessa. Lapset ovat jo aikuisia, mutta kaikki se mitä olemme läpikäyneet, on jättänyt jälkensä elämään. Tilanne jatkuu edelleen.
Joskus mietin, olisiko eroaminen ollut hyvä ratkaisu, mutta kun on perhe ja lapset, niin isällä on vastuu. Eroa en sallinut kohdallani. Elämä ja sen tuomat myönteiset, voimaa antavat elämänkokemukset ovat jääneet pääosin itselläni toteutumatta, koska oma elämäntilanne ei ole antanut siihen mahdollisuutta.
”Joissain tapauksissa on ymmärrettävä, että on päätettävä irti, ja ero on ainut vaihtoehto, jos aikoo vielä elää omaa oikeutettua elämäänsä.”
Tämä kirjoitukseni on tarkoitettu rohkaisuksi niille, jotka taistelevat samanlaisten tilanteiden kanssa. Kaikki tämä, mitä olen kokenut, on jättänyt jälkensä. Mutta elämä jatkuu siitä huolimatta ja valoa näkyy vähän joskus tunnelin päässä. Aika hämärää se vielä on, vaikka tätä on kestänyt jo neljäkymmentä vuotta.
Joissain tapauksissa on ymmärrettävä, että on päätettävä irti, ja ero on ainut vaihtoehto, jos aikoo vielä elää omaa oikeutettua elämäänsä. Hintalappu on iso. Ihmisellä on vain yksi elämä. Ei kukaan haluaisi joutua elämässään tilanteeseen, jossa puolison alkoholismi tai psyykkinen sairaus sumentaisi kaiken niin, että elämänhalu katoaa. Näin on usein käynyt kohdallani, mutta tänään olen kuitenkin hengissä.
Et voi puolisona auttaa toista. Elät siinä rinnalla ja näet sen kaiken kärsimyksen läheltä. Kärsimyksen, jolle se läheinen, rakas henkilö ei vain voi mitään. Elämä jatkukoon, sitä toivon kaikille muillekin kärsivän rinnalla kulkijoille.
Vastuunkantaja
Millaisia ajatuksia kirje herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Sähköpostiin voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja.
Ihmettelen kirjoittiko ko. nimimerkki "Vastuunkantaja" lainkaan omasta elämästään, niin keinotekoiselta ja väärää tietoa sisältävältä koko tarina kuullosti. Ikään kuin se olisi kirjoitettu jonkun tuttavan elämästä, mutu- periaatteella.
Erityisesti, lähes 10 vuotta, yhtä soittoa syöpää sairastaneen aviomiehen rinnalla ja apuna eläneenä korvaani särähti rakkaudettomuutta elämänkumppania kohtaan osoittanut tekstin kohta, jossa muka "masentuneen puoliso" kirjoitti:
"ero on ainut vaihtoehto, jos aikoo vielä elää omaa oikeutettua elämäänsä. "
Minusta kenenkään niin itsekkään henkilön, joita tuntuu nykyään löytyvän pilvin pimein iltapäivälehtien pinnallisten ja seksihurjasteluilla hekumoivien parisuhdejuttujen suosiosta päätellen, ei kannata hankkiutua parisuhteeseen. Kestävä parisuhde ei synny ilman molemmin puolisia uhrauksia eikä sovi itsekkäille, vain "omaa elämäänsä" toisen rinnalla elämään pyrkiville henkilöille.
Parisuhteessa ei voi saavuttaa onnea puolittaisella panostuksella. (Eiväthän ns. "työnarkomaanitkaan" kuvittele saavuttavansa upeita tuloksia, hommiaan vasemmalla kädellä hoitaen.)
Kuten moneen kertaa masennuksesta kärsinyt, teologian tohtori Martti Vaahtoranta on julkisuudessa kertonut hyvä, kumppaniinsa ja parisuhteeseensa sitoutunut puoliso voi paljon, hyvin paljon elämänkumppaninsa masennuksen alhosta nostamiseksi.
Tuntuu surulliselta, ettei voi mistään iloita kumppanin sairauden takia. On vain yksi elämä kullakin meistä. Minullakin on mennyt muutamia vuosia samasta syystä, joka jätti jälkensä pitemmäksi aikaa. Tällä hetkellä ei ole huolia eikä murheita sen enempää kuin muillakaan normitilassa olevilla.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
