"Olen 38-vuotias, eikä minulla ole enää monta hedelmällistä vuotta jäljellä. Uutta isäehdokasta en jaksa alkaa katsella", lukijamme kertoo.
"Olen 38-vuotias, eikä minulla ole enää monta hedelmällistä vuotta jäljellä. Uutta isäehdokasta en jaksa alkaa katsella", lukijamme kertoo.

”Kannattaisiko pysyä yhdessä ja toivoa, että puolisoni vielä lämpenisi ajatukselle perheestä? Vai olisiko viisainta niellä kyyneleet ja erota – ja jatkaa hedelmöityshoitoihin itsellisenä naisena?” lukijamme aprikoi. 

Olemme puolisoni kanssa toivoneet lasta vuoden, tuloksetta. Tai ainakin luulin, että toive oli yhteinen. Nyt puoliso on ilmoittanut, että lapsi ei kuulukaan hänen tulevaisuudensuunnitelmiinsa. Mieheni on juuri valmistunut uuteen ammattiin ja aloittanut ikään kuin uuden elämänvaiheen. Hän pelkää lapsen rajoittavan vapauttaan. Parisuhteestamme ja minusta hän ei haluaisi luopua.

Itse en ole valmis hylkäämään haavetta lapsista. Kuitenkin rakastan puolisoani, ja meidän on hyvä olla yhdessä. Kun tapasimme, kuvittelin, että nyt löytyi se loppuelämän kumppani. Muutimme yhdessä uudelle paikkakunnalle, eikä minulla ole täällä paljon ystäviä.

Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Kannattaisiko pysyä yhdessä ja toivoa, että puolisoni vielä lämpenisi ajatukselle perheestä? Vai olisiko viisainta niellä kyyneleet ja erota – ja jatkaa hedelmöityshoitoihin itsellisenä naisena? Olen 38-vuotias, eikä minulla ole enää monta hedelmällistä vuotta jäljellä. Uutta isäehdokasta en jaksa alkaa katsella.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Toisaalta hoidot ovat kalliita. Pelottaa, miten selviäisin äitiydestä yksin. Suren myös sitä, ettei vierelläni olisi ketään jakamassa vanhemmuuden iloja. Samaan aikaan ajatus miehestäni eroamisesta itkettää. Toivoin, että olisimme kasvaneet yhdessä uusiin elämänvaiheisiin. Yhtä paljon hirvittää ajatus, että istun kiikkustuolissa yksin ja mietin käyttämättä jääneitä mahdollisuuksia. Mitä tekisitte, jos olisitte minä?

Ei koskaan äidiksi?

Millaisia ajatuksia kirje herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Sähköpostiin voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihan hirvittävän raskas asia sinulla on nyt pohdittavana.

Jos haluat lapsen, laita se nyt ykkösprioriteetiksi. Uusi mies voi löytyä joskus, mutta lapsen saaminen saattaa mennä ohi. Jos olet aina halunnut omia lapsia, niin se tarve ei poistu.

Pahinta on, jos luovut lapsihaaveesta toisen ihmisen takia. Se on väärin sinua kohtaan, myös miestä kohtaan. Asia saattaisi jäädä teidän välillenne ja on mahdollista, että katkeroidut ilman lasta. Riidan tullen on helppo heittää se toisen kasvoille: sinun takiasi minä en tätäkään saanut...

Laita lapsi etusijalle. Silloin teet oikein itseäsi kohtaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia valtavan ison asian ratkaisemiseen.

  • ylös 33
  • alas 2

Olin itse samankaltaisessa tilanteessa vajaat 20 vuotta sitten. Emme olleet yrittäneet lasta, mutta mies oli aina puhunut, että sellainen(set) kuuluisivat asiaan jossain kohtaa. Kuitenkin vähän ennen häitä hän ilmoitti, että ei haluakaan lapsia. Oli mielestään 40 täytettyään liian vanha kaikkeen lapsiin liittyvään rasituksiin. Jouduin pohtimaan mitä itse halusin. Tulin erilaiseen tulokseen kuin mitä suosittelen sinulle. Minä jouduin toteamaan, että en oikeasti halunnut lasta. Olin vaan aina pitänyt sitä itsestään selvänä asiana mikä kuuluu vakiintuneeseen parisuhteeseen. Sinulla kuitenkin on selvä kaipuu lapseen enkä usko, että ikinä olisit onnellinen ilman, että olisit yrittänyt lapsen saada. Todennäköisesti syyttäisit mielessäsi siitä joskus myöhemmin miestä. Jos olet asiaa todella pohtinut ja lapsi on mielestäsi se mitä elämästä halua niin valitse se.

Sisältö jatkuu mainoksen alla