Äidiltä ei tule koskaan kiitosta. Miten hänet saisi näkemään myös lastensa hyvät puolet?

Äitini on moittinut minua niin kauan kuin muistan. Lapsena sain vähän väliä kuulla, että etkö sinä tuotakaan osaa ja tuosta sinun touhustasi ei taas tule mitään. Sama on jatkunut läpi aikuisuuteni, olen nyt 45-vuotias.

Äiti hoiti meidät kyllä muuten hyvin, koti oli kunnossa, ruoka oli hyvää ja vaatteet siistit. Aikuisenakin hän on tarvittaessa tullut apuun muun muassa hoitamaan lapsiani. Mutta silloinkin hän löytää koko ajan huomauttamista kodistani ja tavoistani. En oikeastaan muista, että äiti olisi kehunut minua jostain.

Useimmiten tavattuani äitiäni tai puhuttuani hänen kanssaan puhelimessa minulla on paha mieli. Mieheni sanoo, että minun pitäisi ottaa etäisyyttä äitiini. Miksi pitää yhteyttä, kun siinä pahoittaa vain mielensä? En kuitenkaan haluaisi tehdä sitä. Miten saisin äitini näkemään minussa myös hyviä puolia, ja lopettamaan ainaisen moittimisen?

Lytätty

Huom. Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos!