Yhteiselämä mökillä appivanhempien kanssa ei olekaan idylliä.

Suunnitelma vaikutti loistavalta: rakennamme oman mökin appivanhempien kesämökkitontille. Ei tarvitse nukkua appelan ahtaudessa, vaan on oma rauha ja oma tupa.

Mökki valmistui neljä vuotta sitten, mutta käytäntö ei olekaan idyllistä. Appivanhempani ovat eläkkeellä ja viettävät suuren osan alkukeväästä loppusyksyyn mökillään. Se tarkoittaa, että kun me menemme omalle mökillemme, hekin ovat paikalla. Mökkimme eivät ole maaston vuoksi näköetäisyydellä, mutta välimatkaa ei ole kuin muutama sata metriä.

Mökille tullessani haluan rentoutua ja viettää aikaa omassa rauhassa. Toki haluan myös tavata appivanhempia silloin tällöin, mutta ei siihen tapaan kuin nyt. He ilahtuvat, kun näkevät meidän saapuvan, ja tupsahtavat kohta paikalle. Eikä tupsahdus jää vain tuloiltaan, vaan he pistäytyvät tuon tuostakin tai kutsuvat omalle mökilleen milloin kahville, milloin syömään.

Se tarkoittaa, että minun on esimerkiksi aina katsottava, mitä minulla on ylläni. Puolipukeissa ei voi lähteä edes rantaan aamupesulle, sillä koskaan ei tiedä, milloin appi tai anoppi ilmestyy nurkan takaa. Omassa rauhassa rentoutumisesta ei myöskään tule mitään, sillä tuntuu epämukavalta maata lukemassa kirjaa, jos pihaan tulee vieraita.

Miehenikään ei ole kovin innostunut tiiviistä yhteydenpidosta, mutta kyseessä ovat kuitenkin hänen vanhempansa, eikä hän koe olevansa epäkohtelias vaikka jatkaa esimerkiksi päiväunia vanhempien tullessa paikalle. Minä pidän sitten heille seuraa.

Asiaa on vaikea ottaa puheeksi appivanhempien kanssa, sillä emme halua heidän loukkaantuvan. Mutta ei tällainenkaan voi jatkua. Mökkiä ei voi oikein edes myydä kun se on appivanhempien maalle rakennettu. Mitä siis tehdä?

Pikku Myy

Annmarie

Lukijan kirje: Miten saada omaa rauhaa?

Kolikolla on kääntöpuolensa Hyvä Pikku Myy, rakensitte ilmeisesti sopukustannuksin mökkinne appivanhempien kesämökkitontille. Se maistui teille silloin. Pääsitte nauttimaan suomalaisen unelmasta kohtuukustannuksin, oletan. Mutta kolikolla on aina kääntöpuoli. Ja se on kuvaamasi nykytilanne. Kaikki mitä sanot on varmasti totta teidän kulmastanne katsottuna, mutta koettakaa katsoa nykytilanteenne hyviä puolia. Niitäkin on. Esimerkiksi teillä on edelleen edulliseen kokonaishintaan saatu mökki...
Lue kommentti

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti.

Koulunkäyntini meni sekaisin yläkoulun ensimmäisellä luokalla seksuaalisen häirinnän takia. Olin 13-vuotias, ja häirintään syyllistyi englanninopettajani.

Opettaja oli nuori ja kaunis, kaunein nainen, jonka olin siihen ikään nähnyt. Hän pukeutui lyhyisiin vartalonmyötäisiin mekkoihin ja hameisiin. Kaula-aukot olivat syvään uurrettuja.

En kuullut koko vuonna sanaakaan opetuksesta. Korvissani kohisi hormonihyöky. Tunsin opettajan läsnäolon joka solullani ja haistoin hajuveden tuoksun. Vieläkin polveni vavahtavat, jos haistan saman hajuveden.

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää viesteillään. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti. En pysty kuvittelemaan, ettei hän olisi huomannut, miten me pojat häneen reagoimme. Onneksi englanninopettaja vaihtoi koulua vuoden sijaisuuden päätyttyä.

Tiedän naisten sanovan, että jokaisella on oikeus pukeutua niin kuin haluaa, seksistisesti ja provosoivastikin, ja että miesten on hillittävä viettinsä ja halunsa.

Totta toinen puoli.

Toisella puolella ovat hyvät käytöstavat, joihin sisältyy tilannetaju. Hyviin tapoihin kuuluu ottaa huomioon muut ihmiset. Suhteellisuudentaju kertoo, miten missäkin pukeudutaan ja käyttäydytään, esimerkiksi työpaikalla.

JoonaKoo

Osa työntekijöistä jättää tehtäviä tekemättä, koska eivät ehdi. Kuitenkin he ehtivät pitää ylipitkiä kahvitaukoja.

Työpaikallani tehtävät on jaettu tiimeille, ja minä olen yhden tiimin vetäjä. Olen vastuussa esimiehelleni tiimin toiminnasta ja tavoitteiden toteutumisesta.

Ongelmani on se, että osa työntekijöistäni jättää tehtäviä tekemättä. He sanovat että töitä on liikaa, eivätkä he ehdi tehdä kaikkea. Ajoittain olen tehnyt jotain heidän tehtäviään, kun dead-line tulee vastaan ja asiat on hoitamatta.

Tiedän että työtä on paljon, mutta kaikille tiimiläisille se ei ole ongelma. Toiset ovat työssään nopeampia kuin toiset, mutta kun näen "hitaamman" henkilön ehtivän kuitenkin pitää ylipitkiä kahvitaukoja, minulle tulee olo, että ystävällisyyttäni hyväksikäytetään.

Pyrin motivoimaan ihmisiä antamalla matkan varrella hyvää palautetta ja tulemalla pulmatilanteissa tueksi, mutta se ei näytä riittävän. Miten saisin porukan tiimiytymään paremmin ja jokaisen ottamaan ryhmän tavoitteet myös omiksi tavoitteikseen?

Liian kiltti?

The Boss

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Sinä olet esimies, joten ole sitten esimies! Esimiehen tulee ajoittain olla myös "ikävä" ja antaa rehellisesti huonoa palautetta. Jos joku pitää liian pitkiä kahvitaukoja, tulee se hänelle kahden kesken kertoa ja painottaa että se ei vetele etenkään, kun hän ei pääse tavoitteisiin. Tosiasia on se, että työttömiä on niin paljon että joukosta löytyy taatusti tavoitteisiin sitoutuva tyyppi. Tämänkin voisit ystävällisesti hymyillen lusmuilijoille mainita. Voisit, jos siihen joudut, vilkaista vähän...
Lue kommentti
Keppiä ja porkkanaa

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Kuvaamasi tilanne on hyvin yleinen nykytyöpaikoilla. Kaikki eivät aina ymmärrä, että töissä ollaan tekemässä töitä. Chattailu on monen mielestä työntekoa. No keskustellaanhan siinä toki työkavereiden kanssa. Keppiä ja porkkanaa oikeassa suhteessa niin kaikki aasit saa tekemään töitä. Tiedostat näköjään itsekin, että olet ehkä liian kiltti. Jos ihminen ei ole jo lapsena maistanut oikeita rajoja, niitä on aikuisena vaikeampi enää opettaa. Mutta usein pomo on ihmisen loppukasvattaja. Vanhemmat...
Lue kommentti