Katkeruudelle ei voi mitään. Ankarasta isästä voi muistaa myös hyviä puolia, kun päättää tehdä niin.

Minulla oli hyvin hallitseva ja määrätietoinen isä. Hänen sanansa oli laki, sitä oli uskottava, mitään vastaansanomista ei sallittu. Jos alkoi nurista, sai kuulla isän huutoa. Pienen lapsen pelokas sydän pamppaili monesti, kun kodissa oli riitaa. 

Isän alkoholinkäyttö ohjaili koko perhettä. Isällä oli kuitenkin myös mukavampi olemus, ja kun muistelen isää, sitä kaipaan. Ihan pienenä hän piti sylissä, mutta myöhempää isää en enää tuntenut.

Isä oli sodan ja evakkomatkat läpikäynyt mies. Hän oli olosuhteiden uhri, kovetti sydämensä ja kärsi loppuelämänsä kriisistä, johon ei löytänyt apua. En koskaan saanut tietää hänen pohjimmaisia ajatuksiaan ja tunteitaan.

Iäkkäänä isä tasoitti välejämme, ja se paransi haavojani.  Nyt katson tehtäväkseni rakastaa isääni ja hyväksyä lapsuuteni kokemukset, vaikka elinkin pelossa. Teen sen etsimällä hyviä asioita isä-tytär-suhteestamme. Katkeruudella en voita mitään. Minulla oli kuitenkin isä, joka piti minusta huolta. Kiitos, isä!

Tytär

Huom. Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos!

Oivallus

Lukijan kirje: Päätin rakastaa isääni

Se harmittaa, ettei jo poismmenneet vanhemmat, saaneet mahdollisuutta käsitellä traumojaan ja vapautua omista taakoistaan, elämiensä aikana. Joku hyötyi siitä, ettei perheen sisäisiä asioita avata ja niitä selvitetä. Se joku halusi jatkaa mykkyyden perinnettä. Pitää antaa anteeksi itselle, ettei voinut jakaa vanhempien ahtaiksi käyneitä arvoja.
Lue kommentti

Olin tutkinut netissä pyörän varaosien hintoja. Muutaman minuutin kuluttua sähköpostiin helähti polkupyörämainos.

Tuli kafkainen olo, kun sain mainospostia. Olin tutkinut netissä pyörän varaosien hintoja, ja muutaman minuutin kuluttua sähköpostiin helähti polkupyörämainos.

Kun avasin uudelleen netin, minulle mainostettiin pyöriä, pyörien varaosia ja pyöräilyvarusteita.

Haluanko oikeasti, että joku seuraa tekemisiäni 24/7? En todellakaan!

Mutta minkäs teet, kun ilman internetiä ei nyky-Suomessa pärjää. Kaupat purkavat myymäläverkostojaan, ja jos haluat tietää, mistä saa mitä ja millä hinnalla, tiedustelut on pakko tehdä netissä. Myymälässä sain viimeksi vastauksen, että katso netistä, mä oon vain harjoittelija.

Sanotaan, että Facebook tietää minusta jo enemmän kuin muistan itse itsestäni. Missä kulkee raja? EU:n tietosuojadirektiivi asettaa rajat teoriassa, mutta takaako se, etteivät kaupalliset toimijat kerää tietoa?

On pelottavaa, että joskus pelkkä tuotteen mainitseminen puhelimessa tuo minulle Facebookiin ja sähköpostiin mainoksia siitä tuotteesta. Minua siis myös kuunnellaan.

Pelottavaa

Olisiko syytä keskittää rahat ja toimenpiteet asioihin, jotka ovat oikeasti rikki, ja jättää rauhaan hyvin toimivat systeemit?

Suomessa on kummallinen tapa romuttaa toimivat systeemit ja jättää korjaamatta se, mikä toimii huonosti.

Kun koulussa toteutettiin aiempaa opetussuunnitelmaa, Suomi oli Pisa-tilastojen ykkönen. Sitten keksittiin, ettei vanha opetussuunnitelma ole hyvä, vaikka tulokset olivat loistavat. Tehtiin uusi, ja nyt putoamme Pisa-tilastossa alaspäin.

Suomen erikoissairaanhoito on ollut erinomaista. Nyt se meinataan romuttaa, koska terveyskeskuksiin ei joka paikassa saa tarpeeksi nopeasti aikoja. Sen sijaan, että hoidettaisiin terveyskeskukset kuntoon, pannaan päreiksi koko systeemi.

Aikaisemmin tuuletettiin avaamalla ikkunat, ja rakennukset voivat hyvin. Sitten tyyli ei enää kelvannut, vaan piti keksiä hienot ilmanvaihdot ja byrokraattiset rakennusmääräykset. Nyt rakennukset ovat homeessa.

Moneen asiaan puututaan, mutta ei esimerkiksi poikien syrjäytymiseen, vaikka se vaikuttaa jo syntyvyyteenkin.

Teitä ei korjata korkeasta autoverosta huolimatta, ja tiet ovat täynnä kuoppia. Päiväkotiryhmiä kasvatetaan, vaikka lasten mielenterveysongelmat lisääntyvät.

Olisiko syytä keskittää rahat ja toimenpiteet asioihin, jotka ovat oikeasti rikki, ja jättää rauhaan hyvin toimivat systeemit?

Terveisiä Hölmölästä

Drumpf

Lukijan kirje: Miksi syrjäytymiseen ei puututa?

En nyt ihan ymmärrä, mitä Joku Muu voisi tehdä poikien syrjäytymiselle. Eikös Suomessa ole eri instansseja nuorison auttamiseksi, vaikkakaan ei mikään ei varmaan täydellinen? Viime kädessä vastuu on ihmisellä itsellään, väkisin ei poikaa peräkammarista saa väännettyä ulos. Suorastaan pistää vihaksi vaatimuksesi, kun ajattelee kuinka Suomi hyysää ja tukee kansalaisiaan.
Lue kommentti
Vierailija

Lukijan kirje: Miksi syrjäytymiseen ei puututa?

No kerrohan viisaampana, millä rahalla tuo kaikki tehdään, kun huoltosuhdekin vain huononee? Tuollainen entisaikojen glorifiointi on muutenkin mielestäni aika haitallista. Ja typerääkin, kun katsoo miten paljon paremmin maailmalla menee nyt kuin ennen. Kannattaa lukea vaikka hieman Esko Valtaojaa niin saa perspektiiviä asioihin ja näkee, että ei nykyaika ihan niin kauhea olekaan.
Lue kommentti