Miksi surevalle tyrkytetään masennuslääkkeitä?

Olen elänyt elämäni synkimmän vuoden. Ihminen, johon olin luottanut kuin kallioon, hylkäsi minut. Onneksi on ystäviä, jotka ovat olleet rinnallani. En ole ollut pahan oloni kanssa täysin yksin.

Yksi asia minua on kuitenkin jäänyt vaivaamaan ystävissäni. Ollessani aivan pohjalla, ystävistäni vaikka kuinka moni sanoi, että minun on haettava masennuslääkitystä. Oloni oli tosi paha, mutta tarkoittaako se, että oloni oli epänormaali tai että olin sairas?

Paha olo oli seuraus siitä, mitä olin kokenut. Minua sattui enemmän kuin koskaan ennen. Mutta kärsimys ja kipu kuuluvat elämään. Uskon, ettei meistä kasva ilman niitä täysmittaisia ihmisiä.

En usko, että kaikki on hyvin, kun vain puuduttaa ja tukahduttaa pahan olon. Katsoessani taakse jäänyttä vuotta olen onnellinen, että kieltäydyin masennuslääkkeistä. Jopa niinä pimeimpinä hetkinä, kun tuntui, että minun ja hulluuden välillä on enää hiuskarvan hieno raja. Silloinkin tiesin kaiken keskellä, että tämä on normaalia, minä reagoin, kuten ihminen reagoi, kun hänen rakkaimpansa on hylännyt hänet.

Eikö pahaa oloa saa käydä läpi rauhassa ja odottaa, että se loppuu aikanaan? Miksi ihmiset tyrkyttävät heti lääkitystä? Eikö nykyihmisen kärsivällisyys ja usko riitä siihen, että kriisistä selviää, kun sen menee läpi? Se vie aikaa, mutta luotan siihen, että minä selviän!

Emma

Huom. Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos!