Jos saisit säästää vain viisi kirjaa, mitkä ne olisivat? Lukutoukat kertovat – paljasta omat suosikkisi!

”Maailmankirjallisuutta saa kirjastosta, mutta nämä vanhat rakkaudet haluan omistaa, hypistellä ja helliä niitä katseellani, kun kuljen kirjahyllyn ohi”, mainitsi eräs KK:n toimituksen lukutoukka, joka uskaltautui listaamaan viisi rakkainta kirjaansa.

Suosikkikirjojen listat kertovat lukumieltymyksistä, mutta ehkä vielä enemmän elämäntilanteesta, tärkeimmistä hetkistä ja asioista, jotka haluamme muistaa – lukemalla tai ihan vain katselemalla hyllyssä olevaa kirjaa. 

Mitkä viisi kirjaa sinä säästäisit, jos olisi pakko valita? Kerro tämän jutun kommenteissa!

”Vaikka rakastin Donna Tarttia, en oppinut viskinjuojaksi.”

1. Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin (1992). ”Tämä romaani edustaa kiihkeää nuoruudenihastusta 1990-luvulta. Eihän sellaisia halua koskaan kokonaan unohtaa. Yritin jopa opetella tykkäämään viskistä, koska kirjan opiskelijaryhmä sai sen vaikuttamaan tyylikkäältä. En onnistunut.”
2. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla (1959–1962). ”Sain trilogiasta komean kuvitetun juhlapainoksen rippilahjaksi kummitädiltä. Kirja teki järisyttävän vaikutuksen. Oman suvun historiaakin osasi pohdiskella sen jälkeen uudesta vinkkelistä.”
3. Elisabeth Beresford: Vompelit (1968). ”Olin jo melkein unohtanut Lontoon puistojen alla tunneleissa olevat pitkäkuonoiset otukset, jotka keräävät ihmisten roskia, mutta kun näin Vompelit kirpparilla, vannoin, että emme eroa enää koskaan.”
4. Lea Pennanen: Piilomaan pikku aasi (1968). ”Sympaattisista Vompeleista eivät omat lapseni innostuneet, mutta tämä oli kauniisti aikaa kestänyt hitti, jonka luimme iltasatuna sen seitsemäntoista kertaa. Vieläköhän nuo teinit kerran sen kuuntelisivat?
5. L. M. Montgomery: Pieni runotyttö (1923). ”Yksi lapsuuden kirjahurahduksista oli muita isompi. Tulevana kesänä Runotyttö-sarjan ensimmäisestä osasta ilmestyy uusi Kaisa Rannan käännös, jossa on hurmaava Nuppu Print Companyn kukkakansi. Tiedän jo, että se saa pysyvän paikan vanhemman painoksen vierestä.” Toimituspäällikkö Sanna Tyry on löytänyt taas itsestään lukutoukan hurjimpien ruuhkavuosien jälkeen.

”Tuntuu turvalliselta tietää jo etukäteen, että pidän kirjasta.”

1. Annamaria Mennola: Romulus (1986). ”Paras lapsena lukemani kirja kertoo Tanjan ja kulkukoira Romuluksen ystävyydestä. Sen on kirjoittanut 12-vuotias tyttö, mikä ällistyttää vieläkin. Oma samanikäinen tyttäreni luki Romulukseni vastikään.”
2. Risto Kunelius: Viestinnän vallassa (1993). ”Pääsykoekirjan pänttääminen avasi minulle 23 vuotta sitten portin haaveideni opintoihin ja omaan aikuiseen elämään uudessa kaupungissa. Marginaalit vilisevät merkitsemiäni huutomerkkejä.”
3. Leena Lehtolainen: Jonakin onnellisena päivänä (2004). ”Ensimmäinen lukemani Lehtolainen, jonka jälkeen olen lukenut kaikki käsiini saamani Lehtolaiset. Tuntuu turvalliselta tietää jo etukäteen, että pidän kirjasta, koska sen on kirjoittanut juuri hän.”
4. Miia Moisio: Lupa surra (2019). ”Tämä kirja lohdutti surussa, johon en uskonut olevan lohtua. Moisio kuvaa surua sillaksi, jonka yli menetyksen kokenut matkaa: Mitä useammin tuon matkan joutuu tekemään, sitä varmemmaksi tulee ainoastaan siitä, että surusta selviää.”
5. Saima Harmaja: Kootut runot (1977). ”Harmajan tekstejä ovat lukeneet isoisoäitini, isoäitini ja tätini – ja nyt hieman arkaillen minä, joka en ole aiemmin runoja lukenut. En tiedä, kuka on taittanut sivuja hiirenkorvalle, mutta tuntuu tärkeältä lukea runo sieltä, toinen täältä.” Tuottaja Sanna Huolman jaksaa jonottaa himoitsemaansa kirjaa kirjastosta vaikka useita kuukausia.

”Valitsin esikoistyttäreni nimen lempikirjani mukaan.”

1. L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet (1908). ”Monet meistä keski-ikäisistä naisista ovat lapsina olleet joko Anna-ihmisiä tai Emilia-ihmisiä. Minä luin molempia sarjoja yhä uudelleen, mutta Annoja vielä enemmän. Esikoistyttäreni nimen päätin 20 vuotta ennen hänen syntymäänsä.”
2. Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu (1956). ”Kun esikoisvauvani ei vielä ollut saanut Anna-nimeään vaan oli kolme viikkoa vanha, hän joutui päiväksi sairaalaan. Hoitajat lähettivät minut kaupungille, mutta mitä minä siellä osasin tehdä ilman vauvaa, en mitään. Paitsi mennä kirjakauppaan ja ostaa Tiitiäisen satupuun. Omistuskirjoitukseen kirjoitin alle ’äiti’ ensimmäistä kertaa.”
3. Kaisa Isotalo, Raija Kuittinen, Ragni Tennberg: Kotiruoka (1908). ”Olen kehno ruuanlaittaja, mutta vielä kehnompi olisin ilman tätä kirjaa. Tärkeämpää kuin sivuilla olevat ohjeet ovat sivujen välissä olevat muistot: edesmenneen työkaverini, ruokatoimittaja Kiia Rengon minulle kirjoittamat uuniperunaohjeet ja äitini taikinaohje. Sain kirjan 49. painoksen äidiltä, kun täytin 18, ja annoin uudemman painoksen tyttärelleni, kun hän täytti 18.”
4. Alli Wiherheimo: Morsiamen kirja (1933). ”Omistuskirjoitus on kirjoitettu mustekynällä: Olgalle morsiamena 1934. Kirja opastaa sisustamisessa ja siivoamisessa ja antaa neuvoja: ’Koska miesväki yleensä on ruokaansa nähden kovin vanhoillista, on kai viisainta, että Sinäkin kaikkien taitavien morsianten tapaan otat hyvissä ajoin selkoa sulhasesi äidiltä, mitä ruokasuosioita ja ruokakammoja hänellä on.’ Noita aikoja ei ole ikävä, Olga-mummia on.”
5. Pirkko Saisio: Pienin yhteinen jaettava (1998). ”Vaikutuin 25 vuotta sitten omaelämäkerrallisen romaanin kahdeksanvuotiaasta tytöstä ja Saision lauseista. Joka kerta vaikutun uudelleen.” Vastaava tuottaja Ulla Ahvenniemi ei melkein raaski lukea parhaita kirjoja loppuun.

Uudessa Kodin Kuvalehdessä kuusi muutakin lukutoukkaa paljastaa viisi kirjaa, joista ei ikinä luopuisi. Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 5/2023 tai täältä. Jos et ole vielä tilaaja, kokeile digilehdet.fi-palvelua.