Tästä yhteinen elämä alkoi. Elina (Titta Karakorpi) ja Akseli (Aarne Sulkanen) saivat toisensa Edvin Laineen elokuvassa Täällä Pohjantähden alla (1970).
Tästä yhteinen elämä alkoi. Elina (Titta Karakorpi) ja Akseli (Aarne Sulkanen) saivat toisensa Edvin Laineen elokuvassa Täällä Pohjantähden alla (1970).

Arkiset sanat rakkaudesta koskettivat enemmän kuin dramaattiset vuodatukset, päättivät Kodin Kuvalehden lukijat. Kauneimmaksi rakkaudentunnustukseksi äänestettiin Koskelan Akselin kirje Elinalle.

1. "Uskon sinun tietävän minun oikeen luontoni"

Joskus muutamalla sanalla onnistutaan kuvaamaan niin suuria tunteita, että lukija saa kyyneleet silmiinsä. Näin käy, kun Akseli Koskela kirjoittaa vaimolleen Elinalle vankileiriltä kirjeen Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa. Akseli on tuomittu kuolemaan ja tämä kirje saattaa olla hänen viimeisensä. Tässä on suomalaisen kaunokirjallisuuden kaunein rakkaudentunnustus:

Sinulle minun ei tarvitte sanoo mitään, kun me tiemme toisemme. On turha puhua semmosta, mikä ei sanomisesta muutu. Kyllä kai niissä kymmenessä vuodessa minun puoleltani oli paljon pahaakin, mutta minä uskon sinun tietävän minun oikeen luontoni.

2. "Jos joku olisi kysynyt minulta, mitä onni on"

Parantumattomaan syöpään sairastunut kirjailija Reko Lundan katsoi kesämökillä vaimoaan ja kirjoitti ajatuksistaan omaelämäkerralliseen romaaniin Viikkoja, kuukausia. Ne asiat, jotka ennen olivat tuntuneet pelkästään arkisilta, kertoivatkin rakkaudesta. Tässä on suomalaisen kaunokirjallisuuden toiseksi kaunein rakkaudentunnustus:

Tiskien jälkeen se haki postit ja keitti kahvia. Heräsin yleensä suoraan kahvittelemaan. Nämä mökki-iltapäivät olivat juuri niitä hetkiä, jotka ensimmäisinä olisivat tulleet mieleeni, jos joku olisi kysynyt minulta mitä on onni. Niin vähän ihminen lopulta tarvitsee, näin vähän minä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

3. "Perheenpöydän päässä asuu ikävyys"

Toisinaan rakkaudentunnustukset tuntuvat tuoreilta vielä yli sadan vuoden kuluttua. Aleksis Kivi alkoi kirjoittaa Seitsemää veljestä 1860-luvulla ja kosioretkeä suunnittelevan Aapon sanat rakkaudesta valittiin suomalaisen kaunokirjallisuuden kolmanneksi kauneimmiksi:

Minä vien Hinrikan vihille, sillä talo ilman aitan polulla astelevata emäntää on niinkuin pilvinen päivä, ja sen perheenpöydän päässä asuu ikävyys kuin riutuva syksy-ilta.

Seitsemän veljeksen kahvihetki Taborinvuoren teatterissa heinäkuussa 1968.
Seitsemän veljeksen kahvihetki Taborinvuoren teatterissa heinäkuussa 1968.

Lisää kauniita sanoja

Valmiiksi annettujen vaihtoehtojen lisäksi lukijat saivat ehdottaa kauneimpia rakkauskuvauksia myös itse. Tässä kolme, jotka tekivät erityisen vaikutuksen myös toimitukseen.

1. Kontillinen kahvia vaimolle

Ja kernaastipa aina otti ukko vastaan akkansa palleroisesta kourasta höyryävän kupin. Vieläpä hän, kulkiessaan kaupungissa, aina muisti ostaa Venlallensa kontillisen kahvia ja aika möhkäleen sokeria.

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

2. Halki elämän

Rakastan kumaraisia vanhuksia, jotka taluttavat toinen toisensa postilaatikolle ja maitokauppaan, niin kuin ovat taluttaneet halki elämän.

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

3. Rakkaus on lahja

Rakkautta ei ansaita, rakkaus on lahja joka saadaan. Rakkaus on suoja jonka ihminen tarvitsee maailmaa vastaan, rakkaus on energiaa, rakkaus on virtaa. Niin kauan kun on kytkettynä siihen virtaan, kaikki on hyvin ja kaikki on mahdollista, sellaisetkin asiat joihin ei ikinä olisi kuvitellut pystyvänsä.

Juha Itkonen: Hetken hohtava valo

Sisältö jatkuu mainoksen alla