Oiva on rodultaan Bichon Frise, ja hänellä on värikäs menneisyys.
Oiva on rodultaan Bichon Frise, ja hänellä on värikäs menneisyys.

Oiva katsoo ruskeilla silmillään ja ymmärtää toisen tunteet. Terapiakoirana töitä tehnyt Oiva elelee nyt rauhassa maalla.

Oivan tarina

Oiva, viralliselta nimeltään Snow White täyttää pian 10 vuotta. Oiva on rodultaan Bichon Frise, ja hänen menneisyytensä on värikäs.

Tyttäreni hankki Oivan itselleen, toisen samanrotuisen koiransa kaveriksi. Kun Oiva oli vuoden ikäinen, häneltä petti lonkka ja koiraparka joutui isoon leikkaukseen. Siitä selvittiin ajan kanssa, onneksi oli lemmikkivakuutus.

Oiva oli hieno terapiakoira

Oivan luonne on mahtava, hän ymmärtää vastapuolen tunnetilat aisteillaan, katsoo ruskeilla silmillään. Koira aistii myös sen, kuka hänestä pitää oikeasti ja ketä rakastaa eniten maailmassa.

Oiva on toiminut koirakoulun mallioppilaana ja erään monivammaisen tytön terapiakoirana. Sama tyttö piristyi ja kehittyi oleellisesti.

Myös tytön totinen olemus muuttui; koiran pehmeä turkki ja syvä kiintymys Oivaan saivat tytön hymyilemään ja onnellisen näköiseksi. Oivalle riitti tytön sylissä istuminen ja annetut pienet makupalat.

Ja Oiva on myös koulukoira ja lukukoira

Oiva on toiminut myös koulukoirana parissa eri koulussa. Ensin vilkkaiden lasten oppituntien rauhoittajana ja myöhemmin vanhetessaan lukukoirana.

Oiva makoili sohvalla ja lapset lukivat vuoronperään kirjaa koiran kuunnellessa. Koira ei tuomitse eikä korjaa virheitä, se vain nauttii.

Oiva pääsee maaseudulle

Viiden vuoden ikäisenä Oiva alkoi vältellä vasemman takajalan käyttöä. Eräänä syyskuisena päivänä Oiva ei noussut enää petiltään, uikutti vain surkeasti. Lemmikki oli halvaantunut ja kärsi kovista kivuista.

Onneksi Helsingin seudulla saa apua nopeasti. Lääkärit eivät luvanneet mitään, mutta vaikea leikkaus onnistui ja toipuminen alkoi. Eläinfysioterapeutti kuntoutti Oivaa 6 viikon ajan muun muassa vesialtaassa.

Tämän jälkeen sain Oivan omakseni. Eläinlääkärit kertoivat, että Oiva ei selviäisi paikassa, jossa on muitakin koiria temmeltämässä ja asunnossa paljon portaita. Niinpä Oiva tuotiin minulle maaseudulle eläkepäiviään viettämään.

Ensimmäinen viikko oli hankala, kun Oiva etsi omaa paikkaansa. Löytyihän se ikioma lempituoli täältäkin.

Teimme pieniä lenkkejä pururadalla. Kärsin itsekin kroonisista selkävaivoista ja yhdessä tallasimme lempeitä metsälenkkejä.

Koiran eroahdistus iskee

Leikkaus ja pitkittyneet kivut olivat kuitenkin jättäneet Oivan mieleen arven. Sitä kutsutaan eroahdistukseksi. Tämä koira voi olla yksin korkeintaan tunnin kerrallaan. Olin jäänyt pois jo työelämästä, joten yksinolosta ei tullut ongelmaa.

Oiva vie minut aamuisin lenkille, kostealla ilmalla se on kummallekin hieman vastenmielistä. Mutta lenkin jälkeen olo on ihmeen piristynyt.

Tuttavat sanovat, että olemme Oivan kanssa samannäköisiä. Minulla on yleensä kihara vaalea tukka, samanoloinen kuin Oivan turkki. Kun avasin Facebook-tilin, laitoin profiilikuvakseni Oivan kasvokuvan. Ja täydestä on mennyt.

Jääkiekkoa televisiosta

Eräänä iltana palasin asioilta ja ihmettelin, kun koira ei tullut enää eteiseen tervehtimään. Säikähdin kovasti mutta rauhoituin, kun löysin Oivan katsomassa jääkiekkoa miehen kanssa. Siinä ne kumpikin telkkaria tuijottivat vierekkäisillä tuoleilla.

Tämän koiran kanssa on erityisen helppoa matkustaa. Kun juna nytkähtää liikkeelle, Oiva nukahtaa saman tien.

Näitä kaikkia kivoja juttuja ajattelen, nyt kun koiranpäivänä matkustan takaisin kohti Etelä-Karjalaa. Oiva nukkuu junan lattialla ja näkee koiranunta.

Toivon hänelle terveyttä ja pitkää ikää!

Rakastan Sinua Oivaseni!   

Anne Birschin

Lähetä sinäkin meille oman koirasi tarina!
Tai tunnetko jonkun muun sankarikoiran, joka auttaa ihmisiä, toimii vaikkapa pelastustehtävissä tai jonka tarina muuten ansaitsee tulla julkaistuksi?

Lue myös Tessan tarina.
Ja täältä löydät Tikon tarinan.

 

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti.

Koulunkäyntini meni sekaisin yläkoulun ensimmäisellä luokalla seksuaalisen häirinnän takia. Olin 13-vuotias, ja häirintään syyllistyi englanninopettajani.

Opettaja oli nuori ja kaunis, kaunein nainen, jonka olin siihen ikään nähnyt. Hän pukeutui lyhyisiin vartalonmyötäisiin mekkoihin ja hameisiin. Kaula-aukot olivat syvään uurrettuja.

En kuullut koko vuonna sanaakaan opetuksesta. Korvissani kohisi hormonihyöky. Tunsin opettajan läsnäolon joka solullani ja haistoin hajuveden tuoksun. Vieläkin polveni vavahtavat, jos haistan saman hajuveden.

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää viesteillään. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti. En pysty kuvittelemaan, ettei hän olisi huomannut, miten me pojat häneen reagoimme. Onneksi englanninopettaja vaihtoi koulua vuoden sijaisuuden päätyttyä.

Tiedän naisten sanovan, että jokaisella on oikeus pukeutua niin kuin haluaa, seksistisesti ja provosoivastikin, ja että miesten on hillittävä viettinsä ja halunsa.

Totta toinen puoli.

Toisella puolella ovat hyvät käytöstavat, joihin sisältyy tilannetaju. Hyviin tapoihin kuuluu ottaa huomioon muut ihmiset. Suhteellisuudentaju kertoo, miten missäkin pukeudutaan ja käyttäydytään, esimerkiksi työpaikalla.

JoonaKoo

Järjen käyttö ei ole kielletty...

Lukijan kirje: Opettajan paljastavat vaatteet hämmensivät

Voi hyvät hyssyrät! Onhan sitä nyt muitakin vaihtoehtoja kuin burkha ja napaan asti avoin kaula-aukko! Komppaan JoonaKoota. Itselläni oli kouluaikana melkein vastaava kokemus. Pojat nyt vain ovat tuossa murrosiän vaiheessa siinä tilassa, että viisas opettaja miettii tarkkaan pukeutumisensa. Eihän se ole naisilta pois eikä naisia vastaan, jos perää tervettä järkeä! Miksi nykyään aina teilataan keskustelun yrityskin, jos se koskee naisia. Toisaalta kaikki vaahtoavat meetoota, mutta keskustelu...
Lue kommentti

Osa työntekijöistä jättää tehtäviä tekemättä, koska eivät ehdi. Kuitenkin he ehtivät pitää ylipitkiä kahvitaukoja.

Työpaikallani tehtävät on jaettu tiimeille, ja minä olen yhden tiimin vetäjä. Olen vastuussa esimiehelleni tiimin toiminnasta ja tavoitteiden toteutumisesta.

Ongelmani on se, että osa työntekijöistäni jättää tehtäviä tekemättä. He sanovat että töitä on liikaa, eivätkä he ehdi tehdä kaikkea. Ajoittain olen tehnyt jotain heidän tehtäviään, kun dead-line tulee vastaan ja asiat on hoitamatta.

Tiedän että työtä on paljon, mutta kaikille tiimiläisille se ei ole ongelma. Toiset ovat työssään nopeampia kuin toiset, mutta kun näen "hitaamman" henkilön ehtivän kuitenkin pitää ylipitkiä kahvitaukoja, minulle tulee olo, että ystävällisyyttäni hyväksikäytetään.

Pyrin motivoimaan ihmisiä antamalla matkan varrella hyvää palautetta ja tulemalla pulmatilanteissa tueksi, mutta se ei näytä riittävän. Miten saisin porukan tiimiytymään paremmin ja jokaisen ottamaan ryhmän tavoitteet myös omiksi tavoitteikseen?

Liian kiltti?

The Boss

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Sinä olet esimies, joten ole sitten esimies! Esimiehen tulee ajoittain olla myös "ikävä" ja antaa rehellisesti huonoa palautetta. Jos joku pitää liian pitkiä kahvitaukoja, tulee se hänelle kahden kesken kertoa ja painottaa että se ei vetele etenkään, kun hän ei pääse tavoitteisiin. Tosiasia on se, että työttömiä on niin paljon että joukosta löytyy taatusti tavoitteisiin sitoutuva tyyppi. Tämänkin voisit ystävällisesti hymyillen lusmuilijoille mainita. Voisit, jos siihen joudut, vilkaista vähän...
Lue kommentti
Keppiä ja porkkanaa

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Kuvaamasi tilanne on hyvin yleinen nykytyöpaikoilla. Kaikki eivät aina ymmärrä, että töissä ollaan tekemässä töitä. Chattailu on monen mielestä työntekoa. No keskustellaanhan siinä toki työkavereiden kanssa. Keppiä ja porkkanaa oikeassa suhteessa niin kaikki aasit saa tekemään töitä. Tiedostat näköjään itsekin, että olet ehkä liian kiltti. Jos ihminen ei ole jo lapsena maistanut oikeita rajoja, niitä on aikuisena vaikeampi enää opettaa. Mutta usein pomo on ihmisen loppukasvattaja. Vanhemmat...
Lue kommentti