Chiliä löytyy kaupoista tuoreena, kuivattuna ja valmiina kastikkeena. Tutustu erilaisiin chileihin ja valitse sopivin omaan käyttöösi.

Chilikastikkeet

Chilikastikkeet ovat käteviä marinadeissa, salaattikastikkeissa sekä pöytämausteena. Perinteisin ja tunnetuin kastike, Tabasco, valmistetaan viinietikasta, cayennepippurista ja chilijauheesta - turvallisuussyistä pisara-annostelupulloon. Thaikeittiön suosion myötä kauppoihin ovat tulleet myös miedot ja makeat chilikastikkeet. Niiden kiiltävää punaista kastiketta täplittävät chilihippuset ja siemenet.

Tuoreet chilit

Tuoretta chiliä kannattaa käsitellä väroen. Huuhtele käsiäsi chilin käsittelyn aikana ja pese ne lopuksi huolellisesti.Älä vain pyyhkäise silmiäsi chilikäsin.

Jalapeno on maailman käytetyin chili. Hedelmät ovat usein n. 6 cm pitkiä, suippoja, hieman pyöreäkärkisiä. Väri vaihtelee vaaleanvihreästä tummanvihreän ja punaiseen. Eniten käytetään vihreää jalapenoa.

Supertulinen Habanero on saanut nimensä Kuuban Havannan mukaan. Palko muistuttaa ruttuista minipaprikaa ja väri voi olla vihreä, keltainen, oranssi, punainen tai jopa valkoinen.

Turkinpippuri kuuluu käytetyimpien chilien joukkoon. Kypsymättömänä vihreä ja kypsänä punainen chili on monikäyttöinen ruoanlaitossa ja esiintyy usein erilaisten chilimausteseosten osana.

Kuivatut chilit

Chilit säilötään perinteisesti kuivattamalla. Kokonaiset kuivatut chilit voi "elvyttää" ennen ruoanlaittoa kaatamalle niiden päälle kiehuvaa vettä ja liottamalla puolisen tuntia. Kanta ja seinämät siemenineen poistetaan ennen kuin chilit viipaloidaan tai rouhitaan ruokaan.

Bird's Eye (linnunsilmächili), swahilin kielellä piri piri, maustaa mm. maailmankuulun piri piri -kastikkeen. Kokonainen pikkuruinen piri piri on erittäin voimakasta ja murskattuna vielä voimakkaampaa. Siksi sen annostelussa on syytä olla varovainen ja muistaa, että yksi kokonainen piri piri maustaa kymmenen litraa lientä!

Jauhettuna chilin käsittely ja annostelu on vaivatonta. Jauhetun chilin aromit säilyvät tiiviissä purkissa valolta ja lämmöltä suojattuna noin kolme vuotta. Chilin sukulaiset, mieto paprika ja voimakas cayenne kannattaa pitää niin ikään käden ulottuvilla kokattaessa. Muista myös, ettei voimakasta maustetta aina tarvitse käyttää paljon! Hyppysellinenkin tekee terää, kuten ripaus chiliä hedelmäsalaatissa.

Chilirouhe sisältää kantaa lukuun ottamatta koko chilipalon siemeniä myöten. Hiutaleet saavat nopeasti takaisin luonnollisen ja tuoreen makunsa, kun ne lisätään ruokaan valmistuksen alkuvaiheessa.

Chilien käsittely

Käsittele chiliä mieluiten kumihansikkailla. Vältä chilin käsittelyn jälkeen silmien, suun tai nenän limakalvojen tai muiden herkkien kohtien koskettelua muutamaan tuntiin! Eniten polttavaa kapsaisiinia on vaaleassa väliseinässä, jossa siemenet ovat kiinni. Suussa chilin­poltetta kannattaa lievittää leivällä tai keitetyllä riisillä. Vesi ei auta, yleensä se vain pahentaa tilannetta.

Mahdollisuudet hyvään päivään kasvavat rutkasti tämän aamiaisen syömisen jälkeen.
Mahdollisuudet hyvään päivään kasvavat rutkasti tämän aamiaisen syömisen jälkeen.

Puuroa ja mustikoita tai kahvia ja voileipä – ihan hyvä alku, mutta ei ollenkaan riittävä aamiainen. ”Moni ei tiedä, että oma aamiainen on aamusta toiseen liian pieni”, ravitsemusasiantuntija Patrik Borg sanoo ja kertoo, miten aamulla pitäisi syödä ja miksi.

Pientä napostelua iltapäivällä, myönnetään.

Ja illalla tekee mieli syödä, vaikka ei oikeastaan ole enää nälkä.

Mutta aamupala, se on mallikelpoinen! Puuroa, mustikoita ja maitoa.

Pieleen meillä puuron ja mustikoiden syöjillä usein menee. Yhtään paremmin ei suju niillä, joiden aamupalana on kuppi kahvia ja voileipä.

Näin minä olen luullut, ja samoin luulee moni muu. Mutta nimenomaan loppupäivän nälkä, napostelut ja mieliteot ovat tyypillinen merkki siitä, että aamiainen on ollut liian pieni, sanoo ravitsemusasiantuntija Patrik Borg.

Hän ei luule vaan tietää, miten aamupalalla oikeasti pitäisi syödä – ja pieleen meillä puuron ja mustikoiden syöjillä usein menee.

Yhtään paremmin ei suju niillä, joiden aamupalana on kuppi kahvia ja yksi voileipä kinkku- tai juustosiivulla.

”Leipä ja kahvi tai puuropakkauksen ohjeen mukainen puuroannos tai pikapuuroannospussi on aivan liian vähän. Moni ei tiedä, että oma aamiainen on aamusta toiseen liian pieni”, Borg sanoo.

Jotta puuroaamiainen olisi aikuiselle riittävä, puuroa pitäisi keittää niin, että hiutaleita per annos on ainakin puolitoista tai vaikka kaksi desiä, Patrik Borg sanoo. Mustikat puuron päällä ovat oikein hyvä lisä, mutta niitäkin saisi olla mieluummin liki desi kuin kymmenen mustikkaa koristeena.

”Aamiaisella pitäisi saada nyrkin kokoinen annos hedelmiä tai marjoja sekä nyrkinkokoinen annos proteiinia.”

”Mustikoiden lisäksi puuron päälle olisi hyvä laittaa vaikka desi tai kaksi desiä raejuustoa. Myös siemenet tai maustamaton jugurtti ovat puurossa hyvä lisä. Aamiaisella pitäisi saada nyrkin kokoinen annos hedelmiä tai marjoja sekä nyrkinkokoinen annos proteiinipitoisempaa ruokaa, pelkkä pelkkä puuro ei riitä.”

Jos puuron sijaan aamulla maistuu kahvi ja leipä, niin sekin käy.

”Aamukahvin kofeiini on keholle ihan hyvä merkki siitä, että nyt herätään. Jotta keho sitten jaksaisi koko päivän, leipiä esimerkiksi juustolla ja kinkulla kannattaa syödä aamupalalla ainakin yksi tai kaksi kappaletta. Lisäksi vaikka kananmunaa, jugurttia tai marjarahkaa.”

Entäs jos aamulla ei ole nälkä?

Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg puhuu suurempien aamiaisten puolesta työssään joka päivä. Hän tietää, mikä on hänen asiakkaidensa ja muidenkin ensimmäinen vastakysymys: Entäs jos aamulla ei ole nälkä?

”Sitten pitää vain valitettavasti runtata isompia aamiaisia itseensä. Kun kolme, neljä viikkoa syö isompia aamiaisia vähän puoliväkisin, tilanne rauhoittuu.”

Isommat aamiaiset eivät saa tarkoittaa sitä, että lounaat pienenevät samaa tahtia. Tärkeää nimenomaan on alkupäivän syöminen eli riittävän iso ja monipuolinen aamiainen ja lounas.

”Jos alkupäivän syöminen jää liian pieneksi, se kostautuu iltapäivällä ja illalla väsymyksenä ja napostelunhalulla.”

”Alkupäivän riittävän runsas ja laadukas syöminen luo pohjan koko päivän ruokarytmille. Jos alkupäivän syöminen jää liian pieneksi, se kostautuu iltapäivällä ja illalla väsymyksenä ja napostelunhalulla”, Borg sanoo.

”Kun aamiaisella ja lounaalla syö hyvin ja tarpeeksi paljon, saa energiaa koko päiväksi. Riittävän ison aamiaisen jälkeen vireystila on parempi ja pää toimii.”

Napostelijakansan harhaluulo

Mutta mutta mutta. Onko tämä isoista aamiaisista puhuminen nyt ihan suomalaisten höpöhöpöhommaa, eiväthän ne Espanjassakaan...

Ravitsemusasiantuntija Borgilla on vastaus valmiina, sillä hän tietää kysymyksen ja kutsuu sitä Espanja-kortiksi.

”Monella on illuusio, että ei aamupäivällä tarvitse syödä, kun espanjalaisetkin syövät kunnolla vasta illalla. En tiedä, miksi se luulo on levinnyt niin laajasti. Tilastojen mukaan espanjalaisten suurin ruoka on lounas – se on siellä keskimäärin paljon suurempi kuin suomalaisilla keskimäärin.”

”Aamiaisetkaan eivät ole Espanjassa vain kakkua ja kahvia vaan yleisiä ovat esimerkiksi ruokaisat munakkaat. Ja kun mietitään puhdasta jaksamista ja energian määrää, pelkästään siinä espanjalaisen aamulla syömässä kakkupalassakin on helposti tuplasti kaloreita pieneen puuroa ja mustikoita -annokseen verrattuna”, Borg sanoo.

”Me suomalaiset olemme napostelijatyyppejä: syömme pieniä aterioita ja napsimme paljon välipaloja.”

Paremmasta alkupäivän syömisestä puhuminen ei siis ole suomalaisten ylitunnollisuutta vaan Borgin mielestä pikemminkin yritys ottaa kiinni monia muita maita, joissa syödään aterioilla tasaisemmin ja enemmän.

”Me suomalaiset olemme napostelijatyyppejä: syömme pieniä aterioita ja napsimme paljon välipaloja. Se ei pidemmän päälle ole kovin voittoisa yhtälö.”

Tätä ruokaa voisi ehkä kuvailla enemmänkin makaroniksi ja jauhelihaksi vuoassa kuin makaronilaatikoksi. Pääasia on, että se on hyvää.
Tätä ruokaa voisi ehkä kuvailla enemmänkin makaroniksi ja jauhelihaksi vuoassa kuin makaronilaatikoksi. Pääasia on, että se on hyvää.

Perheemme mielestä makaronilaatikko on parasta silloin, kun siinä ei ole munamaitoa, makaronit lisätään vuokaan keittämättä ja laatikko valmistetaan tarpeeksi laakeassa astiassa.

Makaronilaatikko on helppo ja riittoisa arkiruoka. Ja se maistuu kaikille... tai ei maistu. Jostain syystä lapsemme ei ole koskaan ollut makaronilaatikon ystävä – ei kotona eikä koulussa. Kun kysyn, mikä laatikossa ei ole niin mieleen, vastaus on ollut: se on liian pehmeää.

Yhtenä päivänä päätin tehdä sellaista makaronilaatikkoa, joka maistuisi varmasti. Jujun täytyi olla siinä, että makaronit pysyisivät irtonaisina.

Siihen auttaisi kaksi asiaa: se, että en keittäisi makaroneja jo etukäteen pehmeiksi ja se, että jättäisin laatikosta pois rakennetta hyydyttävän munamaidon. Halusin myös, että pinnan makaronit paistuisivat rapeiksi, ja tätä pintaa saisi olla paljon. Siksi valitsin valmistusvuoaksi mahdollisimman laakean.

Tunnissa valmista

Ruskistin jauhelihan tavalliseen tapaan sipulin ja valkosipulin kera. Lisäsin hieman suolaa. Voitelin vuoan voilla ja siirsin jauhelihan pannulta vuokaan. Sitten kaadoin paistinpannulle 8 dl kuumaa vettä ja lisäsin joukkoon pari ruokalusikallista lihaliemifondia. Huljautin nesteen pannulta vuokaan ja lisäsin 5 dl raakaa makaronia. 

Ensimmäisten haarukallisten jälkeen sain tuomion: Tämä on parasta makaronilaatikkoa, jota olen syönyt!

Laitoin vuoan uuniin 175 asteeseen. Annoin sen olla siellä puoli tuntia. Sekoitin vuokaa aina välillä, jotta makaronit eivät jämähtäisi vuoan pohjalle. Puolen tunnin jälkeen nostin lämpötilan 225 asteeseen ja annoin pinnan ruskistua vartin. Pidin laatikkoa grillivastuksen alla vielä muutaman minuutin, jotta makaronit olisivat varmasti rapeita. Uunistatulon jälkeen piti odottaa vielä pieni hetki, jotta laatikko vetäytyisi.

Tuomio oli hurmioitunut

Lopulta oli aika saattaa ruoka lautaselle ja turauttaa päälle ketsuppia. Ensimmäisten haarukallisten jälkeen sain tuomion: Tämä on parasta makaronilaatikkoa, jota olen syönyt! Mies oli samaa mieltä. Erityinen kiitos tuli siitä, että makaroneissa oli tallella purutuntuma.

Ainoaksi kysymykseni jäi: onko kyseessä enää makaronilaatikko? Päätin, että ei sen väliä. Nyt saisin jokatapauksessa palautettua makaronilaatikon – tai sen tapaisen – arkiruokakiertoomme.

6–8 annosta, 1 t 15 min

  • 400 g jauhelihaa
  • pieni sipuli tai 2 vartta kevätsipulia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • ½ tl suolaa
  • 5 dl makaronia
  • 8 dl lihalientä
  • voita vuoan voitelemiseen ja pannulle
  1. Anna voin ruskistua pannussa ja lisää jauheliha ja hienonnetut sipulit. Ruskista kunnolla. Lisää suola ja halutessasi kuivamausteita kuten paprikajauhetta, oreganoa ja mustapippuria. Maista. Seos saa maistua tässä vaiheessa kunnolla, koska maku miedontuu, kun joukkoon lisää muut raaka-aineet.
  2. Voitele laakea vuoka voilla ja lisää makaronit ja ruskistettu jauheliha. Huljauta lihaliemi paistinpannulle ja kaada vuokaan.
  3. Paista laatikkoa 175 asteessa 30 min. Nostele makaroneja aina välillä, jotta ne eivät jämähdä vuoan pohjaan. Nosta lämpötila 225 asteeseen, jotta pinta ruskistuu.
  4. Anna laatikon vetäytyä 10 minuuttia ennen tarjoilua.

Vinkkejä!

Voit lisätä lihaliemen joukkoon kolme kananmunaa, jos haluat laatikosta kiinteämpää. Jäähdytä liemi ja riko joukkoon kananmunat. Sekoita haarukalla kunnes neste on tasaista.

Laatikon voi kuorruttaa juustolla, herkullisin maku tulee raastetusta parmesaanista.