Joka kymmenes suomalainen on lopettanut leivän syömisen kokonaan. Kyse on karppaamisesta eli vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, jossa vähennetään leivän, perunan, pastan ja riisin syömistä.

Ilmiö näkyy tilastoissa. Vuonna 2008 jokainen suomalainen söi leipää keskimäärin 47 kiloa. Viime vuonna määrä oli enää 42 kiloa, viisi kiloa vähemmän. Esimerkiksi tummaa ruokaleipää myytiin viime marraskuussa 64 miljoonaa kiloa, yli kuusi miljonaa kiloa vähemmän kuin pari vuotta aikaisemmin.

Osa pudotuksesta selittyy tosin taloustaantumalla: leipomoteollisuuden mukaan leipä syödään tiukkoina aikoina tarkemmin eikä sitä mene haaskuun niin paljon kuin noususuhdanteessa.

Hiilihydraatit lihottavat

Karppaaminen on silti lyönyt Suomessa läpi. Termi on johdettu hiilihydraatteja tarkoittavasta englannin sanasta carbohydrate

Tunnetuin karppausruokavalio on ns. Atkinsin dieetti. Karppaamisen perusajatus on, että hiilihydraatit lihottavat. Hiilihydraatit kuten leipä nostavat verensokeria, minkä vuoksi haima alkaa erittää insuliinia. Insuliini saa aikaan sen, että veren glukoosi muuttuu maksassa triglyseridirasvoiksi, jotka joutuvat vereen, josta ne varastoidaan rasvasoluihimme. Lihomme.

Teorian mukaan rasvojen tai proteiinin syöminen ei kohota verensokeria eikä lisää insuliinin eritystä. Verensokeri pysyy alhaisena, ja rasva ja proteiini pitävät ihmisen kylläisenä vähemmällä syömisellä. Energiaa puretaan rasvasoluistamme vereen. Laihdumme.

Mieluummin tummaa suklaata

- Suomessa syödään liikaa leipää, ja varsinkin välipalaksi se sopii huonosti. Leipä pitää nälän huonosti, joten leivän syöminen on huonoa nälänhallintaa. Valkuaisaineet pitäisivät nälän paremmin loitolla. Leipä ei edes ole ravitsemuksellisesti kovin hyvää syötävää eikä kovin vitamiinipitoista, sanoo Christer Sundqvist.

Sundqvist on filosofian tohtori ja ex-maratoonari, jonka Veteraaniurheilija-blogi on arvioitu Suomen suosituimmaksi terveysblogiksi. 

- Esimerkiksi lapsille suosittelisin mieluummin välipalaksi pähkinöitä, vihanneksia, juureksia. Jopa tumma suklaa olisi parempaa syötävää kuin leipä. Suklaassa on antioksidantteja, magnesiumia, rautaa, sinkkiä. Siitä saa energiaa, ja nälän tunne johtuu juuri liian vähästä energiasta, Sundqvist selittää.

Loistava täysjyväleipä

Jaakko Kolmonen, suomalaisen ravitsemusneuvonnan grand old man, on leivän syönnistä tyystin eri mieltä kuin Sundqvist. 

- Leivänsyönnin vähentyminen on kansanterveydelle erittäin paha isku. Hiilihdyraateista puhutaan paljon potaskaa ja levitetään väärää tietoa. Täysjyväleipä on peruselintarvike niin terveyden, työnteon kuin energiansaannin kannalta. Täysjyväviljassa on runsas valikoima hivenaineita, vitamiineja, kuitua, mutta ei mitään haitallista, Kolmonen suorastaan jyrähtelee.

- Jos tietäisin yhdenkin vähähiilihdyraattisella ruokavaliolla laihtuneen ihmisen, joka on vielä viiden vuoden kuluttua samoissa mitoissa! Rasva- ja proteeinipitoisen ruokavalion kilot tulevat takaisin.
Hiilihydraateissa on eroja, Kolmonen muistuttaa. Hyvä hiilari on täysjyvää, mutta huono hiilari on puhdistetusta vehnästä tehtyä pastaa, pullaa ja sokeria, noin yksinkertaistetusti.

- Vältä sokeria, vältä sokeria, vältä sokeria! Kolmonen kehottaa.

- Suomalainen syö vuodessa keskimäärin 39 kiloa rasvaa ja 34 kiloa sokeria ja juo 11-12 litraa puhdasta alkoholia päälle. Näistä tulee yhteensä 564 000 kilokaloria vuodessa eli 376 vuorokauden energiantarve. Siis yli vuoden energiat eikä ole vielä tarvinnut syödä mitään terveellistä, Kolmonen laskee.

- Tällä ruokavaliolla emme oikein voi olla muuta kuin sairaita. Valtion budjetti vielä kaatuu tämmöisen syömisen aiheuttamiin sairauksiin. 

Karppaus toi hyvän olon

Henna-Riikka Koistisella, 34, on puolestaan loistavat kokemukset leivättömästä elämästä. Hän vähensi hiilihydraattien syömistä alkuvuodesta ja jätti reilut pari kuukautta sitten leivän kokonaan pois. Paino on pudonnut 10 kiloa. Turvotus ja närästys sekä ylipainosta johtuneet selkävaivat helpottivat. Allergiaoireet ja astma vähentyivät ja olo on virkeämpi.

- Nälässä ei ole tarvinnut olla, saa syödä niin paljon kuin haluaa ja makuakin saa ruuassa olla, Koistinen sanoo.
Hän alkoi alun perin etsiä syitä refluksioireisiin ja närästykseen, kun päällä oli kolme lääkekuuria niiden takia.

- Ruisleipähän on pyhä ruoka meidän ruokakulttuurissamme. Leipää on syöty aamu-, ilta-, väli- ja jokapalaksi, ja olen aina itse pitänyt leivästä. Refluksioireet loppuivat kuitenkin kolmessa päivässä, kun jätin leivän pois. Leivättömyyteen myös tottui helposti, kertoo Pohjois-Karjalan Kontiolahdessa asuva Koistinen.

Turvotuksen syykin löytyi.
- Jos syö pari kolme päivää hiilihydraattipitoista ruokaa, niin olo on kuin raskaana olisi.

 

Lisää aiheesta:

Karppaus.info

Leipätiedotus

Tummanpuhuva sinappi on tehty punajuuresta. Piparkakkusiirappia voi kokeilla vaikka homejuustolle.

Itse tehdyt piparkakkusiirappi tai punajuurisinappi valmistuvat nopeasti ja täydentävät joulupöydän. Kauniissa purkeissa ne sopivat myös lahjoiksi.

Nämä lahjat ehtii valmistaa kiireinenkin: punajuurisinappi ja piparkakkusiirappi valmistuvat alle puolessa tunnissa.

Piparkakkusiirappi on ihana lisä joululetuille, paahtoleivälle tai jäätelöön. Punajuuri taas antaa sinapille veikeän aromin ja kauniin, jouluisen värin.

Voit vielä koristella ja nimikoida purkit jouluisesti esimerkiksi itsetehdyillä etiketeillä, dymo-teipillä ja koristenauhalla.

Punajuurisinappi

6 dl | 15 min

Tarvikkeet:

  • pieniä lasipurkkeja
  • 2 dl punajuurisosetta
  • 2 dl punajuurimehua
  • 3 dl sokeria
  • 1 dl rypsiöljyä
  • ½ dl sinapinsiemeniä
  • 1 rkl balsamiviinietikkaa
  • 2 tl suolaa
  • 2 dl sinappijauhetta

Desinfioi puhtaat lasipurkit ja kannet pitämällä niitä 100-asteisessa uunissa 20 minuuttia tai kiehuvassa vedessä 5 minuuttia.

Sekoita kattilassa punajuurisose, -mehu ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää öljy, sinapinsiemenet, balsamiviinietikka ja suola. Keitä pienellä lämmöllä viisi minuuttia koko ajan sekoittaen. Nosta kattila levyltä ja sekoita joukkoon sinappijauhe.

Kaada lämmin sinappi kuumiin tölkkeihin (varo käsiä!) ja sulje kannet. Anna jäähtyä huoneenlämmössä ja säilytä jääkaapissa.

Piparkakkusiirappi

3 dl | 20 min

  • 3 ½ dl sokeria
  • 3 dl vettä
  • 1 rkl jauhettua inkivääriä
  • 2 tl piparkakkumaustetta
  • 2 tähtianista
  • 1 kanelitanko

Yhdistä kattilassa sokeri ja vesi. Lisää inkivääri ja piparkakkumauste, tähtianikset ja kanelitanko. Kuumenna seos kiehuvaksi. Laske lieden lämpötilaa heti, kun seos kiehahtaa. Anna liemen kiehua 15 minuuttia hiljalleen poreillen. Sekoita välillä.

Siivilöi siirappi ja kaada desinfioituun lasipulloon (katso puhdistusohje punajuurisinapin reseptistä yllä.) Siirappi säilyy jopa vuoden.

Helsingin kaupunmuseon kuva-arkiston ensimmäinen joulupukkikuva on vuodelta 1934. Kuvassa joulupukki vierailee siirtomaatavaraliikkeessä.

Jouluateria on aaton kohokohta, mutta entä jos ruokaa ei ole? Sata vuotta sitten tuoreessa valtiossa vallitsi nälänhätä.

Loppuvuodesta 1917 juuri itsenäistyneessä Suomessa kärsittiin ensimmäisen maailmansodan ja kylmän kesän aiheuttamasta ruokapulasta. Elintarvikkeita kuten voita, sokeria, maitoa, leivästä ei riittänyt kaikille. Päivästä suuri osa meni ruuan jonottamiseen.

Mustasta pörssistä sai samaan aikaan melkein mitä tahansa, mutta korkeat hinnat pitivät tarvikkeet tavallisen kansan ulottumattomissa.

Joulukuussa 1917 elintarvikehallituksen tiedotuksissa kerrottiin jo nälänhädästä. Noin 800 000 ihmisen eli joka neljännen suomalaisen arvioitiin olleen tässä vaiheessa jo useita viikkoja ilman leipää ja viljaa.

Joulurauhaa ei julistettu Turussa Brinkkalan talon parvekkeelta jouluna 1917.

Vielä pari vuotta aiemmin joulupöydästä oli löytynyt paistettua sianlihaa, lipeäkalaa, rosollia, silliä ja lanttulaatikkoa. Jälkiruuaksi oli ollut riisipuuroa ja pipareita.

Joulu oli muutenkin poikkeuksellinen, sillä joulurauhaa ei julistettu Turussa Brinkkalan talon parvekkeelta jouluna 1917.

Keittokirja korvikeruuista auttoi perheenemäntiä

Kesällä 1917 Elin Sjöström kirjoitti korvikeruuista Sota-ajan keittokirjan. Kirjan päätarkoitus oli auttaa perheenemäntiä tekemään ruokaa aikana, jolloin raaka-aineita ei juuri ollut tarjolla.

"Keittokirjan kirjoittaminen nykyisenä aikana on vaikeanlainen tehtävä. Tänä päivänä saatavat elintarpeet ovat lopussa kenties huomenna tahi viikon perästä. Voi kuitenkin sattua, että sitä tavaraa taas jonkun ajan kuluttua ilmestyy kauppaan tahi että aineita, mitkä jollakin paikkakunnalla puuttuu, muualla on saatavissa y. m. s.", kirjan esipuheessa todetaan.

Riisipuuro kypsyi heinälaatikossa ja pipareissa oli voita vain vähän

Sota-ajan keittokirjassa ei ole erillistä jouluruoka-osiota, mutta jouluateria olisi voinut vuonna 1917 näyttää tältä: mausteleipää, lanttupaistosta, sillihakkelusta, rosollia, riisipuuroa ja piparkakkuja.

Mausteleipä tehtiin raakana raastetusta perunasta, ohrajauhoista, lantun liemestä, siirapista ja hiivasta. Mausteisuus leipään tuli suolasta, aniksesta ja saksankuminoista (nykyisin fenkoli).

Lanttupaistoksen, sillihakkeluksen ja rosollin ohjeet ovat yllättävän samanlaisia kuin nykyään.

Riisipuuro sen sijaan kypsennettiin heinälaatikossa, jossa sen annettiin olla 3–4 tuntia. Nimensä mukaisesti kuuma kattila laitettiin heinällä vuorattuun laatikkoon ja nostettiin sieltä pois kun riittävä aika oli kulunut. Näin säästettiin polttopuuta.

Sota-ajan piparkakuissa käytettiin voita vain 2 rkl, sokeri korvattiin kokonaan siirapilla ja vehnäjauhot ruisjauhoilla.

Lähteet: 1917 – Suomen ihmisten vuosi (Kai Häggman, Teemu Keskisarja, Markku Kuista) WSOY; Suurtorinjoulumarkkinat.fi; Elin Sjöström: Sota-ajan keittokirja (vuoden 1919 laajennettu painos).

  • 3 dl siirappia
  • 1 ½ dl maitoa
  • 2 tl. soodaa
  • 1 muna
  • 2 rkl. voisulaa tahi kookosrasvaa
  • 30 rkl. ruisjauhoja,
  • neilikoita, inkivääriä

Siirappi kiehautetaan mausteiden kanssa ja kun se on haaleata lisätään siihen maito, muna, puolet jauhoista, joihin sooda on sekoitettu, voi ja loput jauhoista. Taikinan annetaan seistä viileässä seuraavaan päivään, jolloin se kaaviloidaan ohueksi ja muotilla otetaan pieniä kakkuja, jotka kypsennetään hyvässä uuninlämmössä.

Lähde: Elin Sjöström: Sota-ajan keittokirja.