Maria Juntunen muutti tähän huoneeseen 30 vuotta sitten. Nyt siinä asuu hänen esikoisensa Miisa. Sulo-koira viihtyy siellä missä Miisakin.
Maria Juntunen muutti tähän huoneeseen 30 vuotta sitten. Nyt siinä asuu hänen esikoisensa Miisa. Sulo-koira viihtyy siellä missä Miisakin.

Maria Juntunen palasi aikuisena lapsuuden huoneeseensa, koska ei tahtonutkaan lähteä.  Minun huoneeni -juttusarjassa ihmiset kertovat omasta huoneestaan.

Naapuritalo on jäänyt kuu­sien taakse piiloon. Niin voi käydä 29 vuodessa. Silloin huone oli ensimmäisen kerran Marian ja hän näki pöytänsä äärestä suoraan naapurin keittiöön.

Maria Juntusen, 39, nykyisen kodin oli tarkoitus olla ihan muualla: 1950-luvun rintamamiestalossa, jonka lasiverannalla vietettäisiin rapujuhlia. Sen sijaan koti on lapsuudenkodissa, 1980-luvun punatiilitalossa, jossa on männynväriset ikkunapuitteet.

"Tänne ei ollut aikomus muuttaa, mutta luulen, että juuri näin piti käydä."

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Marian ensimmäisessä omassa huoneessa oli persikanvärinen päiväpeitto ja ruskea viulu.

Maria muutti punatiilitaloon ensimmäisen kerran yhdeksänvuotiaana 1985. Sitä ennen talo oli vuosikausia raksa, kun rakennusmestari-isä ja hänen isänsä rakensivat taloa kahdestaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mäntylattiat saatiin ensimmäisenä Marian huoneeseen. Maria, pikkuveli ja isä tulivat makuupusseineen yöretkelle keskeneräiseen taloon.

Kun talo valmistui, äiti halusi keittiöön nelimetrisen pöydän. Mahtui 2,5-metrinen ja sen ympärille naapurienkin lapset.

Maria sai ensimmäisen oman huoneensa ja sinne persikanvärisen päiväpeiton ja ruskean viulun. Kun teini-ikä alkoi, viulunsoitto loppui. Huoneeseen ilmestyivät Hanoi Rocks -julisteet ja Marian pitkään kinuama koira. Lapinkoira Mörkö nukkui yönsä sängyssä Marian vieressä.

Lukion jälkeen erityispedagogiikan opinnot veivät Marian viideksi vuodeksi Joensuuhun. Sieltä hän palasi kotikulmille Tuusulan Hyrylään. Sekä läheltä että kaukaa hän kävi jatkuvasti kotona.

"Tulin sisään koska vain ja menin sohvalle pötköttämään."

Ajatus isän rakentaman talon myymisestä vieraalle oli hirveä.

Rintamamiestalo oli ihana. Juuri sopiva koti Marian keräämille 1960-luvun kalenteripyyhkeille ja kasvavalle perheelle. Kaupat olivat jo liki varmat, kun talo menikin sivu suun.

"Myöhemmin on tuntunut, että sillä oli tarkoitus."

Maria ja puoliso Janne päättivät yksimielisesti etsiä toisen rintamamiestalon. Sitten Marian isä yllättäen kuoli, ei enää jaksanut elää.

Ensimmäisenä lapsuudenkodin ostamista ehdotti varovasti Marian äiti. Marian puoliso sanoi ei. Pian hän sanoi kyllä.

Maria ei kauan miettinyt.

"Talo oli äidille liian iso ja työläs. Ajatus isän rakentaman ja kaikille niin tärkeän talon myymisestä vieraalle oli ihan hirveä."

Koko talo valkaistiin kattoa ja kalusteita myöten.

Remontti kesti runsaan vuoden. Seinien mäntypaneelit ja oviaukkojen kaariholvit lähtivät pois. Koko talo valkaistiin kattoja ja kalusteita myöten, jotta sisään tulisi enemmän valoa.

"Joskus mietin, pahoittaako äitini mielensä muutoksista, mutta luulen hänen olevan vain iloinen, että taloa hoidetaan."

Iso pirtinpöytä on yhä paikallaan tupakeittiön keskellä.

"Olen halunnut säilyttää talossa saman tunnelman kuin äidin ja isän aikana", Maria sanoo.

"Tämä on edelleen kaikkien koti. Ruokaa tarjotaan naapurienkin lapsille ja sisarukseni tulevat sisään silloinkin, kun me emme ole kotona."

Nyt huone ja viulu ovat Marian esikoisen Miisan.

Marian entisessä huoneessa soi taas Marian entinen viulu. Huone ja viulu ovat nyt Miisan, 8. Seinillä ei vielä ole julisteita vaan Marian, Miisan ja pikkusisko Maisan tekemiä kukkakoristeita.

Sänkyyn vaaleanpunaiselle päiväpeitolle koirilla ei ole asiaa, mutta aamuisin, kun Miisa alkaa kääntyillä unissaan, espanjanvesikoira Sulo tassuttaa ovesta sisään ja herättää tytön nuolaisulla.

Se tuntuu Miisasta märältä ja Mariasta nostalgiselta.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 8/2015.

Huoneessa tärkeintä

1. Miisa

"Parasta huoneessa on esikoistyttöni, joka yleensä lukee sängyllään tai askartelee pöydän ääressä."

2. Sijainti

"Tuntuu hyvältä, että omat lapset leikkivät samoissa naapurien pihoissa ja metsissä kuin minä."

3. Viulu

"Ainoa lapsuudestani huoneeseen jäänyt esine on viulu."

Sisältö jatkuu mainoksen alla