Tarja Leponiemi, alaskan­malamuutti Juri ja länsigöötanmaan­pystykorva Helmi nauttivat talvesta.
Tarja Leponiemi, alaskan­malamuutti Juri ja länsigöötanmaan­pystykorva Helmi nauttivat talvesta.

Tarja ja Riku Leponiemi päättivät muuttaa kuvankauniisiin maalais­maisemiin, koska se sopi heidän koirilleen. Jykevästä hirsitalosta tulikin koko pesueen unelmapaikka.

Idyllisen hirsitalon pihaan vie jyrkkä, luminen mäki, joka on vähällä näännyttää liian hiljaa lähestyvän auton. Vieraiden hivuttautuessa ylos havahtuu talonvahti, malamuutti Juri. Se haukahtaa ja heiluttaa häntää.

Kun terassin ovi napsahtaa kiinni, paksuturkkinen koira työntää kuononsa tiiviisti ikkunaan. Se tykkäisi tehdä lähempää tuttavuutta mutta tyytyy käpertymään lumikieppiin.

Hirsitalon ikkunoista levittäytyvät avara peltomaisema ja valkoisen kuorrutteen saanut metsä. Leponiemen perheellä on korkealla mäellään aivan oma rauha. Silti Riihimäelle ajaa kymmenessä minuutissa ja Helsinki on vain 60 kilometrin päässä. Kuvankaunis tontti löytyi sattumalta netti-ilmoituksesta.

"Asuimme Riihimäellä rintamamiestalossa, kunnes se alkoi vaatia isoa remonttia. Päätimme rakentaa mieluummin uuden. Tärkein toiveemme oli saada koirille tarpeeksi tilaa ja tarpeeksi rauhallinen ympäristö", Tarja Leponiemi kertoo.

Tarjan ja Rikun hirsitalo valmistui vuonna 2010 korkealle mäen päälle.
Tarjan ja Rikun hirsitalo valmistui vuonna 2010 korkealle mäen päälle.

”Sanottiinhan meille, että olemme pöhköjä, kun rakennamme näin kor­kealle. Luotimme kuitenkin kaivurikuskiin, joka kävi ennen ostopäätöstä tutkimassa tilannetta ja vakuutti, että kyllä tähän tie saadaan.”

Tie kohti korkeuksia raivattiin päivässä. Runsas puoli vuotta kului, kun tien päähän nousi hirsistä kaksikerroksinen omakotitalo. Silloin elettiin vuotta 2010.

Perhe päätyi hirsitaloon, sillä se sopi metsäiseen maisemaan täydellisesti. 

”Jos Suomessa haluaa rakentaa talon ilman muovia, on valittava materiaaliksi hirsi.”

Tuolien jalat kirskuivat laattalattiaa vasten, joten Tarja virkkasi tuoleille ja pöydälle harmaat villasukat. "Emme halua erkkeriin tai muuallekaan ala­kertaan verhoja. On ihanaa, että luonto näkyy sisään.”
Tuolien jalat kirskuivat laattalattiaa vasten, joten Tarja virkkasi tuoleille ja pöydälle harmaat villasukat. "Emme halua erkkeriin tai muuallekaan ala­kertaan verhoja. On ihanaa, että luonto näkyy sisään.”

Ei mikään kesämökki

Sillä välin kun perheen pienin, Topi, on päiväunilla, Tarja ehtii puuhailla kolmevuotiaan Riian sekä Juri- ja Helmi-koirien kanssa. Koirat näyttävät mielellään emäntänsä opastuksella tärkeimmät temppunsa.

Kun taloa rakennettiin, Tarja vasta odotti Riiaa. Hyvä niin, hän väittää.Muuten hän olisi sekaantunut rakennustöihin liikaakin. Sen sijaan tuleva äiti keskittyi sisustussuunnitteluun ja rakentajien ruokkimiseen.

Talon yläkertaan tulivat makuuhuoneet ja alakertaan avaraa oleskelutilaa.

Olohuoneen lepakkotuoli on Tarjan lempipaikka. Hän maalasi edellisen talon kellarista löytyneen kirkkaanpunaisen patakaapin uuden kodin sävyihin sopivaksi. Paikallinen metsästäjä lahjoitti peuransarvet.
Olohuoneen lepakkotuoli on Tarjan lempipaikka. Hän maalasi edellisen talon kellarista löytyneen kirkkaanpunaisen patakaapin uuden kodin sävyihin sopivaksi. Paikallinen metsästäjä lahjoitti peuransarvet.

Alun perin hirsitalot toivat Tarjan mieleen kesämökit, eikä hän halunnut muuttaa sellaiseen. Siksi hirsiseinät vahattiin valkoisiksi, ja sisäkatot on maalattu jo neljään kertaan. 

Kattoa ei voitu maalata heti, sillä hirren pitää antaa asettua rauhassa. Se vaatii sisustajalta kärsivällisyyttä.

”Vihdoin koti alkaa näyttää siltä kuin alusta asti toivoin”, Tarja sanoo.

Seesteisen vaalea sisustus syntyi vanhoista talonpoikaiskalusteista ja ripauk­sesta trendikästä etnisyyttä. Tarja ostaa kalusteet mieluiten käytettyinä. Moneen löytöön liittyy tarinoita, joita on mukava kertoa. Lähes joka kalustetta hän on myös muokannut maalaamalla ja vetimiä vaihtamalla. 

Viihtyisyys merkitsee perheelle hyvää järjestystä ja riittävästi tilaa. 

”Jos tavaroilla ei ole paikkoja, kotia ei saa näppärästi siistiksi ja viihtyisäksi. Tärkeintä on keksiä leluille paikat.”

Tarja osti Riian talonpoikaispöydän antiikkikaupasta puoliksi salaa Rikulta, joka ei niin perusta vanhasta. Pöytä on joskus ollut koiraperheessä, sillä yksi jalka oli purtu melkein poikki. ”Onneksi koiramme eivät ole viimeistelleet tihutyötä.”
Tarja osti Riian talonpoikaispöydän antiikkikaupasta puoliksi salaa Rikulta, joka ei niin perusta vanhasta. Pöytä on joskus ollut koiraperheessä, sillä yksi jalka oli purtu melkein poikki. ”Onneksi koiramme eivät ole viimeistelleet tihutyötä.”

Liikkujien paratiisi

Tarjan päivät kuluvat toistaiseksi kotona lasten ja koirien kanssa. Perheenäiti kirjoittaa seitsemättä vuotta sisustusblogia Tarja's Snowland. Blogiharrastus vie hänet välillä tilaisuuksiin ja innostaa ottamaan haasteita vastaan. Niissä voi olla kyse sisustuksesta tai vaikka kuntoilusta. Blogi tuo hyvää vastapainoa arjelle. 

Kun molemmat vanhemmat ovat kotona, Tarja ja Riku käyvät vuorotellen pitkillä lenkeillä. Juri-koira rakastaa monien kilometrien juoksu- ja metsälenkkejä. Kotia ympäröivät maastot sopivat tähän mahtavasti, sillä takapihalta lähtee useita metsäreittejä. 

”Liikumme paljon luonnossa yhdessä. Elämä painottuu tänne kotiin.”

Iltapäivän hämärtyessä Helmi ja Juri pääsevät ulkoilulle aidattuun pihaan. Molemmista näkyy vain vilaus hännänpäästä niiden juostessa vapaana ympäri taloa. Taivaalta leijailee jääpölyä. 

Jo remonttivaiheessa talkooväki pääsi nauttimaan maittavista illallisista Mirkan keittiössä.

Ensin Mirkan koti paljastui homepommiksi, sitten hän menetti puolisonsa. Remontti ja lapset pitivät kiinni elämässä.

Syksyllä 2003 Mirkka Torikalla oli koossa kaikki, mistä hän oli haaveillut: avioliitto, unelmatyö päätoimittajana, koira, uusi koti, kesämökki, esikoinen tulossa.

Kymmenen vuotta myöhemmin, helmikuussa 2013, Mirkka seisoi homepommiksi paljastuneen kotinsa olohuoneessa ja yritti käsittää, että hänen miehensä oli juuri kuollut. 35-vuotiaana Mirkasta oli tullut leski ja kahden lapsen yksinhuoltaja.

”Muistan ajatelleeni, että pahin oli tapahtunut. Sitten aloin toimia kuin robotti.”

Mirkan, Elsin ja Vilhon mielestä talosta tuli remontin jälkeen kuin uusi. Cane-linen tuoli käy myös ulkokalusteeksi.
Mirkan, Elsin ja Vilhon mielestä talosta tuli remontin jälkeen kuin uusi. Cane-linen tuoli käy myös ulkokalusteeksi.

Unelmat murskaksi

Aviomiehen kuolema tuli yllättäen mutta ei yllätyksenä. Perheen arki oli ollut pitkään taistelua puolison kaksisuuntaista mielialahäiriötä vastaan. Mirkka oli tottunut sinnittelemään päivästä toiseen ja pitämään perhettä ja kotia pystyssä.

”Ydinperhe oli vahva ihanteeni, josta halusin pitää kiinni.”

Tuore äiti oli tiukilla, sillä perhe asui vasta ostamassaan talossa uudessa paikassa vailla vertaistukea.

”Äitiys oli samaan aikaan sekä upeaa että haastavaa. Vilho syntyi keskosena ja huusi siitä aiheutuvan koliikin vuoksi joka yö. Puolisoni oli yötöissä, joten emme nukkuneet juuri ollenkaan.”

”Muistan ajatelleeni, että pahin oli tapahtunut. Sitten aloin toimia kuin robotti.”

Vaikka arki oli rankkaa, Mirkka ylistää entistä puolisoaan isänä. "Kun hän leikki, hän oli sataprosenttisesti läsnä. Vilho ja Elsi saavat aina muistaa isänsä maailman parhaana."

Eteisen Toj-vaaterekkiin Mirkka asetti kauneimmat vaatteensa. Matto oli edullinen löytö K-Raudasta.
Eteisen Toj-vaaterekkiin Mirkka asetti kauneimmat vaatteensa. Matto oli edullinen löytö K-Raudasta.

Äidistä tuli remonttireiska

Kodin homeongelmat paljastuivat vähän ennen Mirkan miehen kuolemaa, loppuvuodesta 2012. Perhe vietti yhteisen joulun kotona ja muutti sitten remonttievakkoon kerrostaloon. Kuukausi muuton jälkeen Mirkka joutui kertomaan lapsille isän kuolemasta.

”Heti perään vakuutin heille, että selviämme. Lapset kestävät uskomattoman urheasti vaikeita asioita, kunhan tuntevat olevansa turvassa.”

Mirkka päätti, että talo oli pakko saada kuntoon. Remontti ja lapset pitivät hänet elämässä kiinni. Tekemisestä tuli terapiaa.

”Lapset olivat menettäneet isänsä. He eivät todellakaan menettäisi kotiaan! Mieheni ystävät ottivat kunnia-asiakseen tulla apuun. En olisi selvinnyt ilman heitä.”

Ruokailutilaan Mirkka valitsi tapetin, joka näyttää tiiliseinältä. Se löytyi ConcreteWall-mallistosta.
Ruokailutilaan Mirkka valitsi tapetin, joka näyttää tiiliseinältä. Se löytyi ConcreteWall-mallistosta.

Puustellin keittiön kivitasot ovat helppohoitoiset. Saarekkeen ansiosta kokki voi puuhatessaan rupatella vieraiden kanssa.
Puustellin keittiön kivitasot ovat helppohoitoiset. Saarekkeen ansiosta kokki voi puuhatessaan rupatella vieraiden kanssa.

Olohuoneen päätyseinä tehtiin osb-lastulevyistä, jotka jätettiin tarkoituksella pinnoittamatta. Johdot piilotettiin levyjen sisään.
Olohuoneen päätyseinä tehtiin osb-lastulevyistä, jotka jätettiin tarkoituksella pinnoittamatta. Johdot piilotettiin levyjen sisään.

Järjetön projekti

Talon lattiat ja seinät purettiin betonipintoihin asti. Eristevillat vaihdettiin, pesutilat ja keittiö uusittiin, samoin yläkerta, vaikka siihen ei korjaussuunnitelma velvoittanutkaan. Kolminkertainen alapohjan eristys oli kuulemma hätävarjelun liioittelua, mutta Mirkka vaati sitä. Piha myllättiin niin, että maa viettää nyt poispäin talosta.

Koko vanha irtaimisto joutui roskalavalle valokuvia lukuun ottamatta.

”Oli hurjaa heittää kaikki menemään. Projekti oli järjetön, mutta tiesin, että selviän.”

Keskeltä remonttikaaosta Mirkka muistaa, miten oudolta tuntui hallita kaikkea. Ikävä oli kova, mutta puolison sairauden tuomaa pelkoa elämän arvaamattomuudesta ei enää ollut.

Syksyllä Mirkka, Elsi ja Vilho pääsivät viimein muuttamaan takaisin kotiin.

”Kun laskin muuttolaatikot käsistäni, ajattelin, että vaikka meille tulee nyt erilainen elämä, se voi olla oikein hyvä elämä.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 17/2016.

KOTI 5 huonetta ja keittiö vuonna 1982 rakennetussa omakotitalossa Jyväskylässä, 160 m2.

ASUKKAAT Yhteisöpedagogi ja toimittaja Mirkka Torikka sekä lapset Vilho ja Elsi.

Tervetuloa taiteilijan taloon, toivottavat Milla Koivunen ja hänen ystävänsä Saija Seppälä. Lolita-mekkoon pukeutuminen on Saijan harrastus, jota Millakin halusi kokeilla.

Sisustaminen on Milla Koivuselle hauskaa leikkiä. Vanhan talon remontti tosin käy välillä työstä.

Valkoiset aidat ja Alastaron hautausmaa ympäröivät vaaleanpunaista taloa, jossa asuu ja työskentelee kuvittaja-graafikko Milla Koivunen. Kun hän viitisen vuotta sitten etsi uutta asuinpaikkaa, suurin toive oli saada saman katon alle koti, tilat taiteen tekemiselle ja pieni puoti.

Tuolloin Milla asui Ylöjärvellä 70 neliön talossa yhdessä ystävänsä Teijan kanssa. Vaikka kimppakämppä oli turhan pieni, siitä luopuminen tuntui haikealta, sillä naiset olivat remontoineet talon lattiasta kattoon. Toisaalta remonttikokemus rohkaisi Millaa ryhtymään samaan uudelleen.

”Haaveilimme vanhoista kouluista, pappiloista ja meijereistä, jopa kirkoista. Katsastimme myös kommuuniasumisen vaihtoehtoja”, kertoo Koivunen.

Vain silloin, kun ystäviä tulee kylään, Milla raivaa taiteilijantarvikkeensa ruokailutilasta kaappiin.
Vain silloin, kun ystäviä tulee kylään, Milla raivaa taiteilijantarvikkeensa ruokailutilasta kaappiin.

Milla ja Teija kävivät katsomassa useaa vanhaa taloa noin 50 kilometrin säteellä Tampereelta. Oikean löytäminen ei ollut vaikeaa: he tykästyivät enemmän tai vähemmän jokaiseen. Naiset tekivät muutaman ostotarjouksen, joita ei kuitenkaan hyväksytty. Kun oma talo sitten laitettiin myytiin, se meni kaupaksi melkein heti.

Millan nykyisen kodin, Villa Bohemian, myynti-ilmoitus oli ollut netissä pitkään.

”Kuvien perusteella talo ei miellyttänyt, ja sijaintikin oli kaukainen. Pikkuinen Alastaron kylä oli meille vieras.”

”Niinhän siinä sitten kävi, että ihastuin.”

Koska uuden kodin löytämisellä oli jo kiire, naiset ajelivat 100 kilometrin matkan katsomaan taloa ulkoa, vaikka esittelyaikaa ei saman tien saatukaan sovittua.

”Niinhän siinä sitten kävi, että ihastuin.”

Olohuoneen ja ruokailutilan ovella on Tellu-koiran lepopaikka, vanha matkalaukku. Seinäkello on Millan maalaama.
Olohuoneen ja ruokailutilan ovella on Tellu-koiran lepopaikka, vanha matkalaukku. Seinäkello on Millan maalaama.

Millan siskolla on antiikkiliike Ruotsissa, ja olohuoneen plyysisohva on hänen löytönsä. Kristallikruunu on muisto lapsuudenkodista.
Millan siskolla on antiikkiliike Ruotsissa, ja olohuoneen plyysisohva on hänen löytönsä. Kristallikruunu on muisto lapsuudenkodista.

Röyhelöissä tai maalarin haalareissa

Milla Koivunen esittelee kotiaan vaaleanpunaiseen röyhelömekkoon pukeutuneena. Nykyisin hän jakaa talon vain koiriensa Bellan ja Tellun kanssa Teijan muutettua töihin Japaniin. Nukkemainen Lolita-asu on lainassa Saija-ystävältä, eikä se ole Millan tyypillinen kotiasu. Tavallisesti vaatteet ovat maaliroiskeiden peitossa.

Puulattia narisee jalkojen alla. Punavalkoinen raitatapetti tuo mieleen Marianne-karkit. Tuttavilta saadut ja kirpputoreilta löydetyt huonekalut ovat tyyliltään erilaisia, mutta luovat keskenään yllättävän harmonian. Kodin laittaminen on Millalle leikkiä siinä missä pukeutuminenkin.

”Tyyliäni kuvaa parhaiten suloinen sekamelska. Pidän sekä boheemista itämaisuudesta että valkoisesta minimalismista, mutta harvoin kotia tulee muutettua, kun tavarat ovat kerran päätyneet paikoilleen.”

Vanhat pönttöuunit tuovat lämmön taloon. Koiria varten rakennettu portti on päällystetty samalla tapetilla kuin seinät.
Vanhat pönttöuunit tuovat lämmön taloon. Koiria varten rakennettu portti on päällystetty samalla tapetilla kuin seinät.

Vanhassa talossa ei tekeminen lopu. Urakka alkoi pintaremontista ja jatkui putkirikon jälkien korjaamiseen ja ulkomaalaukseen. Seuraavana listalla ovat wc-remontti, lattian uusiminen ja katon maalaus.

”Pihapiiriä olen laittanut vain sen verran, kuin ehdin ja jaksan. Kaikki ajallaan!”

Milla arvostaa romantiikkaa ja rohkeita värivalintoja. Makuuhuoneen ikkunoista näkyy Alastaron kirkolle ja hautausmaalle.
Milla arvostaa romantiikkaa ja rohkeita värivalintoja. Makuuhuoneen ikkunoista näkyy Alastaron kirkolle ja hautausmaalle.

Koti on Millalle kaikki kaikessa, sillä siellä hän toteuttaa itseään maalaamalla eläinaiheisia töitään. Remontointi ja takkapuiden tekeminen ovat vain hyvää vastapainoa.

”Olen koti-ihminen henkeen ja vereen, mutta erakko en ole. Vaikka elän ja työskentelen yksin, onneksi voin aina kutsua ystäviä kylään.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 12/2016.

  • KOTI: Vuonna 1928 rakennettu omakotitalo Alastarossa, 160 m2
  • ASUKKAAT: Kuvittaja Milla Koivunen, 42, sekä koirat Bella ja Tellu.