Heli Kianderin puutarhassa ruoste on kaunista

Heli Kianderin intohimo romuromantiikkaan alkoi kiinalaisesta pallogrillistä. Kun Heli muutti yhteen miehensä kanssa yhdeksän vuotta sitten, kummallakin oli sellainen. Yhdellä laitetaan ruokaa, mutta toisessa kasvaa kesällä samettikukkia ja mansikkaa yhteisen omakotitalon pihalla Vääksyn Asikkalassa.

– Saan oivalluksen iloa, kun näen romun uudella tavalla. Keksin käyttötarkoituksia mielikuvitusta käyttäen, mutta pyrin siihen, että kaikilla tavaroilla on tehtävänsä, puutarhuri Heli Kiander, 45, sanoo.

Pidin ruosteesta jo ennen kuin siitä tuli trendi.

Niinpä esimerkiksi vanhan metallituolin kehikko tukee malvoja, entisen pöydän kehikko pionia. Sinkkiammeessa kasvaa salviaa, öljytynnyrissä petuniaa.

Darts-tikkataulun ruostuneeseen kehikkoon Heli on taiteillut rautalangasta ja kivistä hämähäkin ja kaksi muurahaista.

Miten hurmaava maitotonkka! Heli Kiander rakastaa ruostunutta pintaa.

– Pidin ruosteesta jo ennen kuin siitä tuli puutarha­trendi. Ruoste on väriltään kaunista, siinä on elävä pinta ja kierrätyshenkeä. Eihän mikään tavara ole maailmassa ikuista.

2 800 neliön pihassa on kymmeniä ruosteisia metalliesineitä  ja varastossa lisää. Osa romuista on löytöjä ties mistä, osan Heli on saanut vaihtamalla kasveihinsa. Koristeelliset rautatuolit ja samanhenkinen pöytä ovat lahjoituksia ystäviltä.

– Tämä tuolihan on kuin korsettiin pukeutunut nainen, ja työkaveri oli viemässä sitä kaatopaikalle! Pian sukulaistäti antoi meille niihin sopivan pikkupöydän.

Pienen kukkasaarekkeen läpi kulkee polku, jonka askelmat ovat vanhoja likakaivon rautakansia. Polulla on kaariportti, johon nojaa vanha rautaharava. Portin yläpienassa roikkuu viikatteen terä ja siinä villiviinikranssi. 

– Mies hitsasi portin raudoitusverkosta. Istutin kärhön kasvamaan porttia pitkin.

Peltipurkkipatio lämpenee auringossa.

Heli Kiander sovittelee portin koristeeksi myös vanhaa justeerisahaa. Lahjoittaja oli pahoitellut, että sahasta puuttuu yksi hammas, mutta sehän ei enää haittaa.

– Ei tämä ole hieno tässä. Saha pitää siirtää niiden tavaroiden joukkoon, jotka hakevat vielä paikkaansa.

Autopaikalla lojuu uusin lasti lahjoituksia: muurinpohjapannu, lehtiharava, rautapannu, seitsensakaraisia potkureita, uunipelti, kuplavolkkarin vanteita, vanha öljykannu ja viemäriputken pätkä.

– Isän ystävä siivosi varastoaan. Mies huokaa ”ei kai taas”, mutta kantaa tavarat kuitenkin kotiin, kun tietää, mistä tykkään.

Heli kertoo: Näin meillä

Paras vinkkini on...

että roina voi näyttää upealta, hauskalta ja yllättävältä oikeassa paikassa. Sukulaisten ja tuttujen varastoissa voi olla aarteita. Kysy, vieläkö he tarvitsevat vaikkapa ruostunutta maalipurkkia. Siitä saa hienon kukkaruukun.

Olen ylpeä...

koko pihastani kaikkine rojuineen ja kasveineen.

Seuraavaksi aion...

istuttaa jotakin kuorma-auton ruosteiseen vanteeseen.

Ennen tikkataulu, nyt taideteos.

En luovu...

suosiolla mistään aarteesta puutarhassani.

Olen oppinut...

että kaikkea voi kokeilla uudestaan ja toisella tapaa.

Inspiraationi lähteitä...

ovat puutarhaystäväni.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehti Puutarhassa -lehden numerossa 2/2013.