Omenapuut kannattaa leikata jo maaliskuussa. Tässä vastaukset kaikkeen, mitä olet omenapuiden leikkaamisesta miettinyt.

Miksi omenapuita pitää leikata?

Omenapuuta pitää muotoilla, jotta siitä kasvaa kaunis ja satoisa ja jotta se kestää runsaankin sadon painon. Vanhetessaan puun oksisto kasvaa tiheäksi ja alkaa ränsistyä, joten vanhimpia oksia pitää poistaa tihenevästä latvuksesta. Ensimmäisinä saavat lähteä latvuksen sisäosissa kasvavat oksat sekä sellaiset, jotka kaareutuvat alaspäin. Leikkaamalla voi säädellä myös puun korkeutta.

Mihin aikaan vuodesta on hyvä leikata?

Turvallisin leikkausaika on kevättalvi, heti pakkasten hellitettyä aina vappuun saakka. Talvenkaljusta puusta näkee helposti, mitkä oksat ovat kuolleet. Ennen lehtien puhkeamista oksat eivät niin helposti tartu toisiinsa ja oksien repeytymisvaara on pienempi.

Kuinka usein omenapuu kaipaa leikkausta?

Joka vuosi, mutta vähän kerrallaan. Erityisen tärkeää on huolehtia nuoren omenapuun leikkaamisesta. Viiden vuoden kuluttua puu on ohittanut peruskasvuvaiheensa ja leikkaustarve vähenee. Kun teet leikkaukset säännöllisesti, puusta ei tarvitse poistaa kerralla liikaa. Liian voimakas leikkaus kiihdyttää uusien versojen kasvua, aiheuttaa tihentymistä ja vähentää satoa.

Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä varovaisemmin omenapuita leikataan, koska kasvu on myös hitaampaa ja voimakas leikkaus voi altistaa pakkasvaurioille.

Mitä työvälineitä tarvitsen?

Perustyöväline on karkeahampainen, kääntyväteräinen oksasaha. Ohuisiin, alle puolen tuuman paksuisiin oksiin käytetään oksasaksia eli sekatöörejä, mieluiten niin sanottuja ohileikkaavia malleja.

Leikkaajan on päästävä työnsä lähelle. Siksi latvuksessa työskentelyyn tarvitaan tukevat tikkaat, mielellään A-malliset. Kannattaa pyytää myös ystävä avuksi varmistamaan, etteivät tikkaat kaadu.

Latvusten leikkaamista varten on olemassa pitkävartisia sahoja, mutta niillä työskentely on aika raskasta ja leikkauskohta on usein sattumanvarainen.

Pitääkö leikattua oksankohtaa hoitaa?

Nykykäsityksen mukaan leikkuupintoja ei tarvitse käsitellä haavanhoitoaineella, sillä niiden ei ole osoitettu estävän lahottajasieniä tai muita kiusoja. Oksastusvahasta voi olla apua: se estää pintaa kuivumasta ja halkeilemasta.

Ihannetapauksessa väärään suuntaan tai väärässä paikassa kasvavat oksat on leikattu pois jo pieninä, jolloin puun kärsimyksetkin jäävät pienemmiksi.

Missä vaiheessa puuta leikataan ensimmäisen kerran?

Ensimmäinen kerta, niin sanottu istutusleikkaus, tehdään usein jo taimistolla. Silloin poistetaan kilpalatva ja heikot oksat ja jätetään kolme, neljä tukevaa oksaa eri puolille runkoa. Jäljelle jäävistä oksista poistetaan noin kolmasosa ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolelta.

Taimimyymälän puutarhuria kannattaa pyytää huolehtimaan istutusleikkauksesta.

Mitä nuoren puun muotoilemisessa pitää huomioida?

Alkukesällä latvaversoon kasvaa uusia versoja. Kun ne ovat 5–15 senttiä pitkiä, niitä ryhdytään taivuttamaan vaakatasoon. Tämä onnistuu esimerkiksi pyykkipoikien avulla: pyykkipoika kiinnitetään runkoon oksan yläpuolelle niin, että se taivuttaa oksankulmaa mahdollisimman suureksi. Tavoitteena on 90 asteen kulma. Pyykkipojat poistetaan kolmen viikon kuluttua.

Osa nuoren omenapuun versoista leikataan. Pois joutavat liian ylöspäin kasvavat versot, lisäksi liian lähekkäin kasvavista poistetaan heikompi. Vahvat kilpalatvat poistetaan.

Koska nuoren omenapuun kasvu on kovin voimakas, ole leikkauksien kanssa varovainen. Jos leikkaat nuorta omenapuuta liian voimakkaasti, versokasvu kiihtyy ja satoikään tulo myöhästyy.

Mitä hoitoleikkaus tarkoittaa?

Hoitoleikkaus tehdään varhain keväällä, maalis–huhtikuussa. Silloin poistetaan talven vaurioittamat oksat, mahdollinen kilpalatva ja lisäksi siivotaan liian tiheässä latvuksen sisällä kasvavat oksat.

Miten satoikäistä puuta leikataan?

Nyrkkisääntönä voi pitää, että puusta poistetaan lähes saman verran oksia ja versoja kuin siihen on edellisen vuoden aikana kasvanut. Näin pihan puu pysyy jatkuvasti suunnilleen samankokoisena, ja säännöllisillä leikkauksilla se myös uusiutuu koko ajan.

Satoikäisestä omenapuusta leikataan ensimmäiseksi kilpailevat latvaversot ja suoraan ylöspäin kasvavat nuoret versot. Myös latvan sisään kasvavat versot poistetaan. Repeytyneet tai muuten vioittuneet oksat leikataan mahdollisimman pian, sillä ”avohaava” jättää tien auki taudeille ja tuholaisille.

Miksi oksia taivutetaan alaspäin?

Oksien taivuttamisesta on paljon hyötyä. Taipuneet oksat lopettavat pituuskasvun, eikä leikkaus ole tarpeen. Latvuksesta tulee avoin ja valoisa ja saat paremman sadon.

Kevään nuoret, pehmeät vuosiversot voi taivuttaa viimeistään kolme viikkoa ennen juhannusta noin 90 asteen kulmaan käyttämällä apuna naruja, joilla oksa kiristetään haluttuun asentoon. Narut voi ankkuroida esimerkiksi puun alle sijoitettuihin reikätiiliin. Jos et ole ehtinyt tehdä taivutusta alkukesällä, voit tehdä sen myös loppukesällä tai seuraavana keväänä. Anna taivutuksen olla kolmisen viikkoa tai kunnes oksat ovat puutuneet uuteen asentoon. Vielä yksi- ja kaksivuotiset oksat taipuvat.

Mikä on omenapuun nuorennusleikkaus?

Ajan mittaan omenapuu aina tiivistyy ja ränsistyy. Jos vanhasta omenapuusta haluaa paremman sadon, sille voi tehdä latvuksen uudistusleikkauksen. Se rasittaa puuta, joten toimenpide on hyvä ajoittaa usealle vuodelle.

Ensimmäisenä vuonna puusta poistetaan 2–3 paksua runkohaaraa latvuksen sisältä ja lisäksi ohuita oksia. Seuraavina parina vuotena jäljelle jääneitä oksia leikataan noin 1,5–2 metrin korkuisiksi.

Heti ensimmäisenä vuonna leikkauspinnan ympäriltä kasvaa runsaasti ohuita, piiskamaisia versoja. Ne poistetaan, lukuun ottamatta paria kolmea voimakkainta, yläviistoon kasvavaa versoa. Näistä kasvaa nuorennetun puun uusi oksisto.

Mitkä ovat yleisimmät virheet omenapuun muotoilemisessa?

Yleisin lienee liian varovainen, näpsimällä tehty leikkaus, jossa poistetaan vain pieniä ja nuoria oksia siltä korkeudelta, mihin helposti ulottuu. Toinen yleinen virhe on, että leikkaamisen jälkeen puuhun jää tappimaisia oksantynkiä.

Onko omenapuun muotoilu muuttanut vuosien varrella?

On paljonkin, kulloinkin muodissa olevan puutyypin mukaan. Nykyisin on saatavissa hillittykasvuisille perusrungoille vartettuja puita. Näiden muotoilussa korostuu oksien taivuttaminen vaaka-asentoon ja oksien uudistaminen jo alle kymmenvuotiaana. Tällaiset kääpiöpuut tulevat hyvin aikaisin satoikään. Tätä onkin jarrutettava poistamalla kukat parina ensimmäisenä vuonna, jotta kasvaville oksille jää riittävästi ravintoa.

Milloin omenapuun muotoilu kannattaa teettää ammattilaisella?

Ammattiapuun turvautuminen on tietysti varminta, jos epäilee, etteivät omat taidot riitä tai jos ei omista kunnollisia välineitä. Mutta harvoin edes taitamaton saa puuta ihan pilalle.

OHJEET OMENAPUUN LEIKKAAMISEEN

Sahaa oksa varovasti

Oksan sahaamisessa on omat niksinsä. Tarkoitus on leikata oksa niin, ettei se pääse repeytymään.

Oksaa sahataan ensin jonkin matkaa oksan alapuolelta, ja loppu sahaus tehdään päältä. Paksun oksan voi ensin leikata jonkin matkan päästä rungosta, ja tyngän voi leikata vielä läheltä runkoa tai oksankulmaa.

Oksan ja rungon välissä on paksumpi kohta, niin kutsuttu kaulus. On tärkeää, että kaulukseen ei kosketa.

Omenapuun muotoilu

Muotoilulla tavoitellaan puuta, jonka runko on suora ja oksat kasvavat mahdollisimman vaakasuoraan tasaisin välein.

Puun latvaa typistetään ja kilpaileva latvaverso poistetaan. Ylöspäin tai liian lähellä toista oksaa olevat oksat leikataan. Oksia voi taivuttaa alaspäin köyden avulla.

 

Kun muut kukat ovat puutarhassa jo karistamassa kukkiaan, hortensia näyttää kyntensä ja puhkeaa komeaan kukintoon. Vielä nytkin on hyvä hetki tarttua lapioon ja istuttaa hortensia odottamaan kevättä.

Muhkeina huiskiloina kukkivat hortensiat hurmaavat syksyn kylmiin saakka. Hauskaa hortensioissa on se, että niiden kukinta kestää lisäksi kauan, köynnös- ja jalohortensialla parhaimmillaan jopa useamman kuukauden.

Heinäkuusta syyskuuhun kukkivat kuutamo- ja pallohortensia, lokakuulle jatkavat mustilan-, syys- ja tammihortensia. Jos haluat pihaasi hortensian, jonka kausi on erityisen pitkä, valitse syyshortensia.

Taimitarhalla käymistä varten on hyvä tietää, että oikeasti sen nimi on japaninhortensia, Hydrangea paniculata. Japaninhortensioita nimitetään usein syyshortensioiksi, vaikka moni lajike kukkiikin jo keskikesällä.

Hieno vaihtoehto on myös köynnöshortensia, jonka voi saada kiipeilemään pitkin seinää tai vaikkapa kiven päällä.

Kukinnot ovat vanhemmiten vaaleanpunaiseen vivahtavia. Kuihduttuaankin ne ovat koristeellisia.
Kukinnot ovat vanhemmiten vaaleanpunaiseen vivahtavia. Kuihduttuaankin ne ovat koristeellisia.

Hortensiat ovat näyttävyyden lisäksi helppohoitoisia. Nuoret taimet tarvitsevat säännöllistä ja runsasta kastelua, mutta vanhemmat vain kuivina aikoina. Kukinnan aikana veden tarve on suurin. Pensas menestyy lisäksi melko pohjoisessa, jopa viitosvyöhykkeellä saakka.

Jos olet vasta innostunut hortensioista ja haaveilet niistä pihaasi, katso tästä puutarha-asiantuntijan vinkit istutukseen.

Koska hortensia on viisainta istuttaa?

Syyshortensian voi oikein mainiosti istuttaa syksyllä, kun maa on kosteaa ja taimistakin näkee niiden kunnon hyvin. Syyshortensiat lähtevät melko myöhään kasvuun keväisin, joten silloin taimien elinvoimaa on vaikeampi arvioida.

Millaisessa paikassa ne viihtyvät?

Syyshortensiat on hyvä istuttaa aurinkoiseen tai puolivarjoiseen paikkaan. Mullaksi sopii joko havu- ja rodomulta tai puutarhamulta - multaa on syytä hankkia, koska maan tulee olla sopivan hapanta. Kaiva noin puoli metriä syvä kuoppa, lisää puolet uutta multaa ja puolet pohjamaata ja istuta kasvi. Muista kastella se kerran kunnolla, jotta taimi alkaa juurtua. 

Kukkiiko se jo ensi kesänä?

Ne tekevät vähän kuin malliksi muutaman kukan jo ensi kesänä. Keväällä kannattaa lannoittaa hortensiaa yleislannoitteella ja syksyllä syyslannoite puolestaan parantaa seuraavan vuoden kukintaa. Talveksi kukinnot voi leikata pois, jotta oksat eivät repeydy lumen painosta.

Miten hortensiaa pitää jatkossa hoitaa?

Jos sille tekee keväisin hoitoleikkauksen, sen saa säilymään tasapainoisena ja kukinnan näyttävänä. Lajikkeita on kuitenkin erilaisia: toiset kukkivat saman vuoden versoista, toiset edellisen vuoden versoista. Saman vuoden versoista kukkivat leikataan noin puolestavälistä poikki, mutta edellisvuoden versoilla kukkivia ei pidä leikata lainkaan – muuten menettää koko kukinnot.

Asiantuntijana puutarha-asiantuntija Mari Kaartokallio Kekkilästä.

Tyrnin kirpeät marjat ovat parhaimmillaan ensipakkasten jälkeen. Täysin kypsinä ne on myös helpointa kerätä.

Istuta tyrni pihaan, osta marjoja kaupasta tai kerää niitä julkiselta paikalta luonnosta. Tyrniin tutustumiseen on ainakin kolme erinomaisen hyvää syytä.

1. Se on valtavan terveellinen.

Mustaherukan, mustikan ja monen muun marjan hyödyistä on kerrottu ja tiedetään, mutta harva tietää, että tyrni on luonnonvaraisista marjoista ravintorikkaimpia. Siitä saa paljon C- ja E-vitamiinia, kuituja ja hyviä rasvahappoja.

Sato kypsyy yleensä syyskuun alusta lähtien, ja satokausi jatkuu lokakuun ajan. Pensaan tiheys ja piikkisyys vaihtelevat lajikkeen mukaan. Terveelliset marjat kannattaa poimia suojakäsineiden kanssa, sillä ne sijaitsevat aivan kiinni oksissa ja vielä piikkien välissä. Oksia voi kopautella kepillä, jotta marjat saa putoamaan esimerkiksi lakanalle maahan.

2. Se on helppo kasvi.

Tyrnin voi istuttaa karuunkin maahan. Parhaiten se viihtyy esimerkiksi hiekka- ja sorarannoilla, mutta pärjäilee myös kosteassa tai kuivassakin paikassa. Kaiken lisäksi tyrni kasvaa tyytyväisenä, vaikka sitä ei olisi jatkuvasti leikkaamassa.

3. Se on upean kaunis.

Tyrni tuo pihapiiriin aivan omaa hohtoaan. Lehdet ovat hohtavan hopeiset, marjat pirteän oranssit. Pensas kukkii kauniin kellanvihrein kukin ennen lehtien puhkeamista toukokuussa. Ja komeakin se on: vanhat tyrnipuskat voivat olla jopa useamman metrin korkuisia.

Lähteet: Puutarha.net, Arktiset aromit.