Raparperi ja mansikka kasvavat Orren perheen puutarhassa.
Emeliasta raparperi on parhaimmillaan äidin tekemässä jäätelössä. ‘Victoria’-tarharaparperi on perinnelajike vuodelta 1837 ja saanut nimensä Englannin kuningatar Victorian mukaan.

Orren perheen keittiötarhassa riittää keväällä puuhaa, mutta se takaa makoisia hetkiä koko loppuvuodeksi.

Rotevat raparperinvarret nousevat rehevänä kasvustona Orren perheen pihamaalla. Lapset, 10-vuotias Emelia ja 8-vuotias Wilhelm, mahtuvat hyvin piilosille jättimäisten lehtien suojiin.

”Saanko ottaa yhden?” huikkaa Emelia äidilleen Malin Wikström-Orrelle.

Valtavasta lehdestä ja pitkästä varresta kehkeytyy tytölle nopeasti sateenvarjo. Raparperi on perheen kevätherkku, josta Malin tekee jäätelöä, hilloa ja mehua. Raparperit ovat vanhoja, ja rehevän kasvun takana on hyvä ja ravinteikas kasvualusta. Satoa riittää ystävillekin jaettavaksi.

”Kunnia täytyy antaa talon edellisille asukkaille”, Malin sanoo.

”He olivat ahkeria puutarhaharrastajia ja tekivät hyvät perustukset keittiötarhassa.”

Kevätesikko värittää pihaa toukokuussa.
Kevätesikko värittää pihaa toukokuussa.

Kaverina mansikka

Raparperin oiva makupari on mansikka, jota perhe poimii keittiötarhastaan noin 40 litraa kesässä. Tuulensuojainen ja kevyesti viettävä rinne sopii mansikalle, joka pitää lämmöstä ja valosta eikä siedä seisovaa vettä.

Perheen isä Werner Orre uusii mansikkamaan neljän vuoden välein, sillä vanhat taimet eivät anna pitkään yhtä hyvää satoa.

”Tarvittaessa vaihdan kaikki taimet, mutta yleensä neljänneksen kerrallaan”, Werner kertoo.

Perheen lapset saavat leikkien lomassa käydä vapaasti poimimassa marjoja.

”He myös osallistuvat pihapuuhiin kanssamme ja saavat näin käsityksen, miten pöytään voi kasvattaa tarjottavaa. Se opettaa arvostamaan ruokaa”, Werner jatkaa.

Kun sisko on istuttanut siemenet, on Wilhelmin vuoro kastella viljelmät.
Kun sisko on istuttanut siemenet, on Wilhelmin vuoro kastella viljelmät.

Kirurgin tarkkuudella

Talon seinustoilla kukkivat tulppaanit ja kevätesikot. Pihapiirin omenapuut Werner leikkaa huolellisesti joka kevät. Malin kutsuu Werneriä leikkimielisesti puutarhakirurgiksi.

”Pieni siistiminen pitää puut sopusuhtaisen kokoisina”, Werner sanoo.

Puutarhan väripilkuiksi perhe on istuttanut kukkivia perennoja.

”Suosikkini on aikaisin kukkiva maatiaiskurjenmiekka. Paljaasta maasta nousevia sipulikukkia on myös ilo katsella”, Malin sanoo.

Suurimman huomion saa kuitenkin keittiötarha. Mansikoiden ja raparperin lisäksi sen penkeissä kasvavat yrtit ja salaatit. Emelia ja Wilhelm sujauttavat siemeniä sutjakkaasti taimipotteihin, ja pian kurkuntaimet venyvät kasvihuoneessa.

Kasvihuoneessa kastelujärjestelmä helpottaa Malinin urakkaa.
Kasvihuoneessa kastelujärjestelmä helpottaa Malinin urakkaa.

Kasvihuoneen kastelussa perhe hyödyntää sadevettä. Käytössä on kastelujärjestelmä, joka toimii ajastimella.

”Olemme säätäneet sen siten, että kasvit saavat letkun avulla vettä kolme kertaa vuorokaudessa. Silloin multa pysyy sopivan kosteana”, Werner kertoo.

”Puutarhan pitää olla helppohoitoinen, jotta yhdessä puuhailu säilyy kivana. Paras palkinto kaikesta on oma sato”, Malin sanoo.

PERHE: Malin Wikström-Orre, 44, ja Werner Orre, 42, Emelia, 10, ja Wilhelm, 8.

PUUTARHA: 800-neliöinen puutarha Tammisaaressa. Pihan ydin on keittiötarha, jossa kasvaa yrttejä, omenoita, mansikoita, tomaattia ja kurkkua.

Kun muut kukat ovat puutarhassa jo karistamassa kukkiaan, hortensia näyttää kyntensä ja puhkeaa komeaan kukintoon. Vielä nytkin on hyvä hetki tarttua lapioon ja istuttaa hortensia odottamaan kevättä.

Muhkeina huiskiloina kukkivat hortensiat hurmaavat syksyn kylmiin saakka. Hauskaa hortensioissa on se, että niiden kukinta kestää lisäksi kauan, köynnös- ja jalohortensialla parhaimmillaan jopa useamman kuukauden.

Heinäkuusta syyskuuhun kukkivat kuutamo- ja pallohortensia, lokakuulle jatkavat mustilan-, syys- ja tammihortensia. Jos haluat pihaasi hortensian, jonka kausi on erityisen pitkä, valitse syyshortensia.

Taimitarhalla käymistä varten on hyvä tietää, että oikeasti sen nimi on japaninhortensia, Hydrangea paniculata. Japaninhortensioita nimitetään usein syyshortensioiksi, vaikka moni lajike kukkiikin jo keskikesällä.

Hieno vaihtoehto on myös köynnöshortensia, jonka voi saada kiipeilemään pitkin seinää tai vaikkapa kiven päällä.

Kukinnot ovat vanhemmiten vaaleanpunaiseen vivahtavia. Kuihduttuaankin ne ovat koristeellisia.
Kukinnot ovat vanhemmiten vaaleanpunaiseen vivahtavia. Kuihduttuaankin ne ovat koristeellisia.

Hortensiat ovat näyttävyyden lisäksi helppohoitoisia. Nuoret taimet tarvitsevat säännöllistä ja runsasta kastelua, mutta vanhemmat vain kuivina aikoina. Kukinnan aikana veden tarve on suurin. Pensas menestyy lisäksi melko pohjoisessa, jopa viitosvyöhykkeellä saakka.

Jos olet vasta innostunut hortensioista ja haaveilet niistä pihaasi, katso tästä puutarha-asiantuntijan vinkit istutukseen.

Koska hortensia on viisainta istuttaa?

Syyshortensian voi oikein mainiosti istuttaa syksyllä, kun maa on kosteaa ja taimistakin näkee niiden kunnon hyvin. Syyshortensiat lähtevät melko myöhään kasvuun keväisin, joten silloin taimien elinvoimaa on vaikeampi arvioida.

Millaisessa paikassa ne viihtyvät?

Syyshortensiat on hyvä istuttaa aurinkoiseen tai puolivarjoiseen paikkaan. Mullaksi sopii joko havu- ja rodomulta tai puutarhamulta - multaa on syytä hankkia, koska maan tulee olla sopivan hapanta. Kaiva noin puoli metriä syvä kuoppa, lisää puolet uutta multaa ja puolet pohjamaata ja istuta kasvi. Muista kastella se kerran kunnolla, jotta taimi alkaa juurtua. 

Kukkiiko se jo ensi kesänä?

Ne tekevät vähän kuin malliksi muutaman kukan jo ensi kesänä. Keväällä kannattaa lannoittaa hortensiaa yleislannoitteella ja syksyllä syyslannoite puolestaan parantaa seuraavan vuoden kukintaa. Talveksi kukinnot voi leikata pois, jotta oksat eivät repeydy lumen painosta.

Miten hortensiaa pitää jatkossa hoitaa?

Jos sille tekee keväisin hoitoleikkauksen, sen saa säilymään tasapainoisena ja kukinnan näyttävänä. Lajikkeita on kuitenkin erilaisia: toiset kukkivat saman vuoden versoista, toiset edellisen vuoden versoista. Saman vuoden versoista kukkivat leikataan noin puolestavälistä poikki, mutta edellisvuoden versoilla kukkivia ei pidä leikata lainkaan – muuten menettää koko kukinnot.

Asiantuntijana puutarha-asiantuntija Mari Kaartokallio Kekkilästä.

Tyrnin kirpeät marjat ovat parhaimmillaan ensipakkasten jälkeen. Täysin kypsinä ne on myös helpointa kerätä.

Istuta tyrni pihaan, osta marjoja kaupasta tai kerää niitä julkiselta paikalta luonnosta. Tyrniin tutustumiseen on ainakin kolme erinomaisen hyvää syytä.

1. Se on valtavan terveellinen.

Mustaherukan, mustikan ja monen muun marjan hyödyistä on kerrottu ja tiedetään, mutta harva tietää, että tyrni on luonnonvaraisista marjoista ravintorikkaimpia. Siitä saa paljon C- ja E-vitamiinia, kuituja ja hyviä rasvahappoja.

Sato kypsyy yleensä syyskuun alusta lähtien, ja satokausi jatkuu lokakuun ajan. Pensaan tiheys ja piikkisyys vaihtelevat lajikkeen mukaan. Terveelliset marjat kannattaa poimia suojakäsineiden kanssa, sillä ne sijaitsevat aivan kiinni oksissa ja vielä piikkien välissä. Oksia voi kopautella kepillä, jotta marjat saa putoamaan esimerkiksi lakanalle maahan.

2. Se on helppo kasvi.

Tyrnin voi istuttaa karuunkin maahan. Parhaiten se viihtyy esimerkiksi hiekka- ja sorarannoilla, mutta pärjäilee myös kosteassa tai kuivassakin paikassa. Kaiken lisäksi tyrni kasvaa tyytyväisenä, vaikka sitä ei olisi jatkuvasti leikkaamassa.

3. Se on upean kaunis.

Tyrni tuo pihapiiriin aivan omaa hohtoaan. Lehdet ovat hohtavan hopeiset, marjat pirteän oranssit. Pensas kukkii kauniin kellanvihrein kukin ennen lehtien puhkeamista toukokuussa. Ja komeakin se on: vanhat tyrnipuskat voivat olla jopa useamman metrin korkuisia.

Lähteet: Puutarha.net, Arktiset aromit.