Jyväskyläläinen Kati Laurila, 41, villiintyy väreistä ja selkeistä muodoista.
Innostun helposti käsitöistä. Ruokin tunnetta selailemalla lehtiä, lukemalla käsityökirjoja ja blogeja. Pinterestissä ei tarvitse kauaa pyöriä, kun ideoita alkaa pulpahdella mieleen. Tyyliltäni en ole pätkääkään romantikko. Pidän väreistä, selkeistä muodoista ja modernin mummolan hengestä.
Ostan käsityötarvikkeita varta vasten harvoin, sillä käsityöverstaani pursuaa kaikenlaista. Meneillään on aina monta juttua yhtä aikaa, erilaisiin tekemisen tarpeisiin. Välillä haluan nyhrätä pientä ja pikkutarkkaa, välillä neulon yksinkertaista huivia suurilla puikoilla.
Käsitöitä tehdessä päässäni tapahtuu hyviä asioita. Mieleni rauhoittuu, ajatukseni jäsentyvät ja seurustelen itseni kanssa. Toisaalta, kun neulon kotisohvalla, olen enemmän läsnä myös perheelleni.
Nuorempana noudatin käsityöohjeita pikkutarkasti, sillä inhoan virheitä enkä jaksaisi purkaa. Viime aikoina olen pyrkinyt moisesta eroon. Erityisesti Omakoppa-blogi on innoittanut minua virkkaamaan vapaammin. Verstaani seinälle olen askarrellut taulun, jossa lukee: ”To live a creative life we must lose our fear of being wrong.” Vapaasti suomennettuna se tarkoittaa: Ollaksemme luovia, emme saa pelätä virheitä.
