”Jos se pelottaa, se on väkivaltaa”, määrittelee väkivaltatyön asiantuntija Salla Hyvärinen.
”Jos se pelottaa, se on väkivaltaa”, määrittelee väkivaltatyön asiantuntija Salla Hyvärinen.

Tunnetko pariskunnan, jolla on tapana mollata ja nolata julkisesti toisiaan? Vähätteleekö kumppanisi sinua? Kyse on arkisesta perheväkivallasta, johon liian moni vahingossa tottuu. 

Mitä mieleesi tulee sanasta ”perheväkivalta”? Lyöminen, musta silmä?

Fyysinen väkivalta on vain yksi tapa satuttaa rakkaintaan. Paljon yleisempää on henkinen väkivalta, muistuttaa väkivaltatyön asiantuntija Salla Hyvärinen Lyömättömästä Linjasta.

Henkistä kiusaamista on vaikeampi tunnistaa, ja siksi sitä myös siedetään liian pitkään.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Usein vähättely verhotaan vitsiksi. Mies vitsailee ehkä vaimonsa ulkonäöstä, vaimo taas naureskelee sille, kuinka typerästi mies pukee lapset.

”Yleisintä perheväkivaltaa on ilkeily – eli toisen vähättely, mollaaminen ja julkinen nolaaminen”, Hyvärinen sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Se on arkista väkivaltaa, jonka me sivustakatsojat myös liian usein hiljaisesti hyväksymme.”

Onko mollaaminen yksityisasia?

Jokainen meistä tuntee parin, jolla on tapana puhua toisilleen ilkeästi. Kun pari piikittelee toisiaan illallisella, kaikkien ilta menee pilalle.

Ilkeilyyn on vaikea puuttua, sillä se tuntuu yksityisasialta. Mutta onko sekään yksityisasia, jos näet, että ystävääsi lyödään? Katsotko silloinkin kohteliaasti sivusta?

Usein vähättely verhotaan vitsiksi. Mies vitsailee ehkä vaimonsa ulkonäöstä, vaimo taas kertoo tarinan siitä, kuinka typerästi mies pukee lapset. Eikä ketään naurata.

”Sellaisen illallisen jälkeen ystävien on uskallettava sanoa parille, että se oli kamalaa kuunneltavaa. On kysyttävä: Mitä te teette? Miksi puhutte toisillenne noin?” Hyvärinen sanoo.

”Hyvää ystävää kuunnellaan usein paremmin kuin omaa puolisoa. Siksi ystävällä on velvollisuus puuttua ilkeilyyn.”

Entä jos kyse onkin vain siitä, että parilla on tapana naljailla toisilleen – ja molemmat hyväksyvät sen?

”Jos suhteessa ollaan tasavertaisia eikä kumpikaan tunne oloaan uhatuksi, ongelmaa ei ehkä ole. Mutta jos toinen vähänkin pelkää tai kärsii, puhetyyliä on muutettava.” 

Jos se pelottaa, se on väkivaltaa

Väkivalta voi olla myös kontrollointia, uhkailua ja mustasukkaisuutta. Jos pelkäät kumppaniasi niin paljon, että alat muuttaa käytöstäsi hänen vuokseen, on aika havahtua.

Kyse voi olla pieneltä tuntuvista päätöksistä. Jätät ehkä väliin itsellesi tärkeät juhlat. Et menekään kahville parhaan ystäväsi kanssa. Lepytät ja varot, jotta kontrolloiva kumppanisi ei vain pahastuisi.

”Väkivalta on sanoja ja tekoja, ja ne jokainen voi valita itse.”

Ihan ensimmäiseksi asia kannattaa ottaa puheeksi.

”Joskus riittää, kun sanoo, että hei, nämä 15 tekstiviestiäsi illan aikana ahdistavat minua. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, kumppani ei välttämättä ole tajunnut sitä itse.”

Salla Hyvärisen mukaan väkivalta rikkoo aina jotain: luottamuksen, huonekaluja tai mielenrauhan. Haukkumista tai riehumista ei voi perustella sillä, että ”mä oon vähän tulinen luonne”.

”Jos toista pelottaa, kyse on väkivallasta.”

Tunnetaitoja voi opetella

Päässäni vain napsahti. Niin moni Lyömättömän Linjan asiakkaista kuvailee väkivaltaista tilannetta.

”Niinhän se ei mene. Päässä ei koskaan vain napsahda, vaan ennen napsahdusta on ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä”, Salla Hyvärinen sanoo.

Ärsytys on saattanut alkaa esimerkiksi jo töissä, mutta se purkautuu vasta kotiin tullessa.

”Väkivalta on sanoja ja tekoja, ja ne jokainen voi valita itse.”

Tyypillinen asiakas on perheenisä, jolla on pieniä lapsia, työpaineita – ja musertava häpeä käytöksestään.

”Kyse on heikoista tunnetaidoista. Tunteita voi opetella tunnistamaan ja käsittelemään, mutta yksin se on vaikeaa. Yleensä tarvitaan ammattiapua”, Hyvärinen sanoo.

”Jos hakee itselleen ajoissa apua ja saa syklin katkaistua, väkivallaton elämä on täysin mahdollista. Mutta jos oma motivaatio puuttuu, mikään ei muutu.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla