Mielipiteen väheksyminen, puhumattomuus ja ylimielinen asenne ovat hälytysmerkkejä: rakas ei kunnioita sinua kylliksi.

Kumppanin katse alkaa harhailla, kun kerrot sinulle tärkeästä asiasta.

Hän kohottaa kulmiaan: ei tuosta mitään tule, miksi edes yrität.

Hän vastaa vain yhdellä sanalla, jos silläkään, jos kysyt jotakin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nämä ovat merkkejä siitä, että parisuhde ei ole tasa-arvoinen. Toisen mitätöinti on joskus niin hienovaraista, että sitä on vaikea tunnistaa. Päin kasvoja lauottujen "ei sinusta ole mihinkään" -tölväisyjen sijaan mitätöivä kumppani käyttää usein valtaansa epäsuoremmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

En osaa, en kelpaa?

Mielipiteen väheksyminen, kumppanin nolaaminen toisten edessä, puhumattomuus ja ylimielinen asenne ovat tavallisia mitätöinnin tapoja, sanoo pari- ja perheterapeutti Eeva-Maija Möttönen.

"Myös uskottomuus ja seksiin painostaminen ovat keinoja mitätöidä kumppania. Mitätöivä osapuoli saattaa lisäksi pitää itsestään selvänä, että toinen hoitaa nurisematta kaikki kotityöt siivoamisesta lastenhoitoon."

Mitätöinti nakertaa itsetuntoa vähä vähältä, usein ainakin aluksi huomaamatta.

En osaa, en kelpaa, olen epäonnistunut. En ansaitse arvostusta, en ole viehättävä.

Roolit vakiintuvat vähitellen. Eihän kukaan kuvittele aloittavansa suhdetta ihmisen kanssa, joka alistaa ja halveksii.

Mitätöinti nakertaa itsetuntoa vähä vähältä, usein ainakin aluksi huomaamatta.

"Pikku hiljaa suhde muuttuu niin ahdistavaksi, että normaali elämästä nauttiminen saattaa olla mahdotonta ja tunnelma on koko ajan varautunut. Mitätöity voi alkaa tyytyä osaansa, ja parisuhde on täysin mitätöijän vallassa."

Mikäli suhteessa on lapsia, he vaistoavat kodin ilmapiirin herkästi. Usein he kokevat joutuvansa valitsemaan, kenen puolella ovat. Kenelläkään perheessä ei ole hyvä olla.

Molemmat toistavat oppimaansa

Möttösen mukaan parisuhteen mitätöivä osapuoli ei usein toimi tahallaan. Hän on joko lapsuudessaan tai aiemmissa parisuhteissaan kokenut itse tulleensa mitätöidyksi tai nöyryytetyksi. Siksi hänen ei ole helppo löytää tapoja olla tasaveroisessa suhteessa. Hän toistaa oppimaansa.

"Mitätöijän käytöstä voi ymmärtää loogisesti, mutta parisuhteessa olevat ihmiset ovat kuitenkin aikuisia, joiden täytyy ottaa itse vastuu omista teoistaan."

Rankka tausta ei saa olla selitys, johon vedoten toisen täytyy hyväksyä huono kohtelu.

On myös mahdollista, että myös mitätöity osapuoli on tullut mitätöidyksi ennenkin. Hän on tottunut osaansa ja tuttu tuntuu turvalliselta. Hän saattaa jopa hakeutua kerran toisensa jälkeen mitätöivään parisuhteeseen.

Hokkuspokkustemppuja ei ole

Parisuhteen voi muuttaa kunnioittavaksi, jos molemmat osapuolet ovat valmiita tekemään töitä muutoksen eteen. Helppoa tietä muutokseen Eeva-Maija Möttönen ei lupaa.

"Ei ole olemassa hokkuspokkustemppua, jolla asia hoidetaan. Parisuhteen eheytyminen on pitkä ja usein kivuliaskin tie."

"Ulkopuolisen havaintojen ja kysymysten avulla lukkotilanne saattaa alkaa purkautua."

Suhteessa on saatettu noudattaa vuosien ajan jumiutunutta, itseään toistavaa toimintatapaa, joka pitäisi saada pysäytetyksi. Terapiassa joutuu paljastamaan oman haavoittuvuutensa olematta varma, kunnioittaako puoliso sitä.

"Usein jonkun kolmannen osapuolen, esimerkiksi pariterapeutin, mukana olo voi  tuoda parin keskusteluun uuden ulottuvuuden. Ulkopuolisen havaintojen ja kysymysten avulla lukkotilanne saattaa alkaa purkautua."

Mitä varhaisemmassa vaiheessa terapiaan tullaan, sitä vähemmän lukkiutunut tilanne on ja työskentely on siksi helpompaa.

Pitäisikö erota?

Entä, kun mitätöivä osapuoli väittää sinnikkäästi, että kaikki on ihan hyvin?

Näin on pärjätty tähänkin saakka. Omapa on ongelmasi.

"Keskusteluapua voi hakea yksinkin. On tärkeää, että lapset eivät joudu kotona vanhempien välien sovittelijaksi tai terapeutin rooliin", Eeva-Maija Möttönen sanoo.

Mitätöijä haluaa joskus jatkaa suhdetta entiseen tapaan siksi, että kodinhoitopalvelut toimivat.

Voisiko elämä muuttua vielä tässä iässä? Uskaltaisinko luopua melkein kaikesta tutusta?

"Se, milloin eroa kannattaa vakavasti harkita, riippuu aina pariskunnasta.  Monet päätyvät eroon, jos suhteessa on psyykkisen väkivallan lisäksi myös fyysistä väkivaltaa, tai jos lasten turvallisuus on uhattuna."

Myös mitätöidyn osapuolen itsetunnon ja mielenterveyden säilyttämisen kannalta ero voi olla joskus paras vaihtoehto.

Mitätöity osapuoli saattaa toisinaan pysyä suhteessa, koska mitätöijän ote on niin voimakas, ettei eroamiseen ole voimia. 

Hänellä ei ehkä ole eroon tarvittavaa läheisten tai ammattilaisten tukiverkkoa, eikä kokemusta muusta olotilasta parisuhteessa. Pelko siitä, mitä eron jälkeen seuraa, saattaa myös houkuttaa jatkamaan suhteessa.

Voisiko elämä muuttua vielä tässä iässä? Uskaltaisinko luopua melkein kaikesta tutusta?

Usein ikäihmisten kohdalla halutaan myös ylläpitää kulissia. Ei haluta muiden, edes jo aikuisten lasten, tietävän asiasta.

Jokainen on rakastamisen arvoinen

Mitätöidyn kannattaa kysyä itseltään, mitä hän parisuhteelta odottaa. Luottamusta, iloa, jakamista?

Kun aikuinen tietää, että kumppani näkee hänet arvokkaana, hän tuntee olonsa rauhalliseksi ja turvalliseksi.

"Jos tunneyhteys jostain syystä katkeaa, alamme ahdistua", Eeva-Maija  Möttönen sanoo.

Jokaisella on parisuhteessa toive tulla kuulluksi, ymmärretyksi ja vastaanotetuksi.

"Jokainen on rakastamisen arvoinen."

Asiantuntijana pari- ja perheterapeutti Eeva-Maija Möttönen.

TR

18 v kestin, tuli kunnon burn out. Kun siitä alkoi selviämään, tajusi miten henkisesti väkivaltaisessa suhteessa eli. Tarpeeksi asioita pohdittuani keräsin voimia eroon. Nyt olen vapaa ja todella onnellinen, vaikka rahallisesti elämäni on kurjaa.

Ihminen ihmiselle kirjoitti:
Mitä tällaisessa alisteisessa suhteessa olevalle iäkkäälle naiselle voisi sanoa? Jos on pelottavan tottunut olotilaansa? Mitä voisin tehdä?

Hei nimimerkki Ihminen ihmiselle, juttuun haastateltu pari- ja perheterapeutti Eeva-Maija Möttönen vastasi kysymykseesi. Välitän hänen ehdotuksensa tässä:

"Voisit pyytää iäkästä ystävääsi miettimään perusteellisesti, mitä hän loppuelämältään haluaa. Toisen valtaan alistuminen ei ole ainoa mahdollisuus. Hän voisi yrittää saada puolisoaan mukaan pariterapiaan, tai jos tämä ei onnistu, ystäväsi voisi hakea keskusteluapua itselleen.

Jos ero tulisi yhtenä vaihtoehtona kysymykseen, on tärkeää, että ystäväsi ei jää yksin. Olisi todella arvokasta, jos voisit kulkea hänen rinnallaan olipa päätös sitten parisuhteessa pysyminen tai ero.

Voisit kertoa hänelle, että jokainen on rakastamisen arvoinen ja arvokas. Kenelläkään ei ole oikeutta alistaa toista ja nakertaa hänen itsetuntoaan niin, että toisen tuntuu mahdottomalta löytää tilanteesta ulospääsyä. On muistettava, että ero ei ole helppo prosessi, mutta myöskään vallitseva tilanne ei ole oikein. Elämässä on iäkkäänäkin vielä paljon asioita, joista voi nauttia ja iloita vapaana toisen yliotteesta."

Sisältö jatkuu mainoksen alla