Kenen elämää elät ja kenen toiveita kuuntelet? Puolisoiden väliin voi joskus tulla toisen kykenemättömyys irtautua omista vanhemmistaan.
Kenen elämää elät ja kenen toiveita kuuntelet? Puolisoiden väliin voi joskus tulla toisen kykenemättömyys irtautua omista vanhemmistaan.

Parisuhteen kehitykseen kuuluu eriytyminen, jossa molemmat alun symbioosin jälkeen pysähtyvät pohtimaan, kuka minä olen ja miksi haluan tulla. Sitä voi vaikeuttaa, jos ei ole koskaan kunnolla irtautunut omista vanhemmistaan.

Mikäli puoliso ei pitkän yhdessäolon jälkeen yhtäkkiä tunnu ymmärtävän sinua, älä heti hätäänny: kyse ei välttämättä ole siitä, että suhde täytyy lopettaa. Kyse voi olla luonnollisesta prosessista, parisuhteen osapuolten eriytymisestä.

Hyvään parisuhdekehitykseen kuuluu eriytyminen, jossa kumppanit alun symbioosivaiheen jälkeen pysähtyvät pohtimaan: kuka minä olen ja miksi minä haluan tulla.

Eriytyminen on samanlainen prosessi kuin murrosiässä, jolloin nuori irtautuu vanhemmistaan ja kehittyy omanlaisekseen aikuiseksi.

Parhaimmillaan parisuhteen eriytymisprosessi etenee oman minän kasvuun ja itsenäisyyteen. Silloin kaksi erillistä minää saavat suhteeseensa lisää ystävyyttä, toisen hyväksyntää ja kunnioitusta.

Mikäli eriytyminen ei toteudu, suhteen toinen osapuoli nähdään esteenä omien unelmien ja tavoitteiden saavuttamiselle. Tässä vaiheessa monet parit päätyvät eroon.

Eriydy, älä eroa

Joskus murrosikään kuuluva eriytyminen vanhemmista jää keskeneräiseksi. Silloin siirtyminen parisuhteen eriytymisvaiheeseen voi pelottaa.

Jos kokemus erillisyydestä suhteessa vanhempiin puuttuu, eriytyminen tarkoittaa ajatuksissa automaattisesti samaa kuin ero.

Itsenäiseksi persoonaksi kehittyminen ei ole helppoa nuorelle, mutta ei myöskään vanhemmalle. Vanhempien on usein vaikea sietää sitä, että lapsesta kehittyy omanlaisella minuudella varustettu aikuinen; ei aina sellainen, jollaista vanhempi ajatteli tai toivoi.

Vanhemmista irrottautuminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta voi alkaa elää omaa aikuista elämää. Toisinaan vanhempien on vaikeaa sallia tuo kehityskulku.

Silloin on riskinä, että nuori jää psykologisesti kiinni vanhempiinsa.

Vanhemmat voivat pitää kiinni aikuisesta lapsestaan tarjoamalla hänelle tolkuttoman paljon hyvää. He saattavat maksaa kuluja, käydä siivoamassa ja huolehtia monella tapaa aikuisesta lapsestaan.

Äiti (harvemmin myös isä) voi tulla aikuisen lapsen kotiin ja arvostella jälkipolveaan kommentoimalla vaatetusta, parisuhteita, työntekoa tai lastenkasvatusta. Miksi pukeudut tuollaiseen pukuun, sehän on aivan liian paljastava? Miksi sinun pitää opiskella tuollaista alaa, sinun ei olisi pitänyt jättää hyvää työpaikkaasi? Miksi kasvatat lapsesi noin huonosti?

Kerro oma tahtosi

Kun vanhemmat pitävät aikuisesta lapsestaan hyvällä kiinni, vanhemmista on vaikea irrottautua. Aikuinen lapsi voi kokea olevansa kiinni vanhemmissaan ’olen heille velkaa’ -ajatuksella.

Vanhemmista eriytyminen on kuitenkin mahdollista myös aikuisena. Tämä ei tarkoita välien katkaisemista, mutta aikuiseksi kasvaneen lapsen tulisi saada ilmaista oma tahtonsa. Omille vanhemmilleen täytyy asettaa rajat: et voi enää puhua minulle kuin lapselle.

Nuoruuden murrosiässä teini usein tappelee, räyhää ja paiskoo ovia eriytymispyrkimyksissään. Aikuisena saman voi tehdä rauhallisella tavalla. Oman tahdon esittämiseen ei välttämättä tarvita kiukkua vaan ainoastaan jämäkkyyttä.

Asiantuntijana seksuaali- ja pariterapeutti Elli Raipela