Helsinkiin avattu Eron ensiapupiste auttaa, jos erosta on vaikea selvitä itse.
Helsinkiin avattu Eron ensiapupiste auttaa, jos erosta on vaikea selvitä itse.

Ero on usein kriisi, joka pistää elämän uusiksi. Eniten eroavia mietityttävät lapset ja käytännön asiat, sanoo Ensi- ja turvakotien liiton asiantuntija.

Miten lapset?

Se on ensimmäinen kysymys, jota eroavat vanhemmat yleensä miettivät, sanoo Ensi- ja turvakotien liiton asiantuntija Maarita Kettunen.

Eron hetkellä kysymyksiä riittää, ja vastauksia on joskus vaikea löytää. Siksi Helsingin Itäkeskukseen on tänä syksynä avattu eron ensiapupiste. Sen tarkoitus on tarjota ilmaista, matalan kynnyksen tukea, keskusteluapua ja neuvoja eroa läpikäyville.

Ensiapupisteeseen voi tulla kuka tahansa eronnut tai eroa harkitseva, ilman ajanvarausta ja halutessaan nimettömänä. Kaupungin lisäksi mukana toiminnassa on lukuisia järjestöjä Suomen uusperheiden liitosta Mannerheimin lastensuojeluliittoon.

Osa paikalle tulevista on jo tehnyt eropäätöksen, osa kaipaa tukea sen pohdinnassa. Työntekijöiden kanssa keskustellaan esimerkiksi siitä, mitä ero käytännössä tarkoittaa.

”Joku saattaa kysyä esimerkiksi, miten erosta puhutaan lapsille. Tai olla huolissaan tapaamisten jatkuvuudesta”, Maarita Kettunen kertoo.

”On tullut myös ihmisiä, jotka ovat saaneet ihan vasta kuulla erosta ja ovat aikamoisessa kriisissä sen kanssa.”

”Ajattelen, että tilanne on hyvä, kun voimavarat riittävät lapsen tilanteen pohtimiseen.”

Kettusen mukaan ensiapupisteeseen tulevat pohtivat eniten kahta asiaa: lapsia ja käytännön asioita.

  • Mitä ero tarkoittaa lapsille? Miten se järjestetään hyvin?
  • Miten erosta kannattaisi lapsille puhua?
  • Miten arki saadaan toimimaan?
  • Millaiset asumisjärjestelyt toimisivat parhaiten? Täytyykö tästä muuttaa?
  • Miten tulen taloudellisesti toimeen?
  • Miten vaihdot hoidetaan?

”Ajattelen, että tilanne on hyvä, kun voimavarat riittävät lapsen tilanteen pohtimiseen. Haastavaa on silloin, kun eroaminen on niin suuri kriisi, että kaikki voimavarat menevät siitä selviytymiseen”, Kettunen sanoo.

Hän muistuttaa, että jokainen ero on erilainen. Pitkään harkittua päätöstä käsitellään eri tavalla kuin äkillistä kriisiä.

”On sellaisia tilanteita, joissa ero tulee toiselle osapuolelle yllättäen ja saattaa olla tosi iso äkillinen kriisi. Yhtäkkiä tuntuu, että happi loppuu ja kaikki menee uusiksi. Tuttu ja turvallinen elämä hajoaa, ja itse tipahtaa turvattomuuden tilaan.”

Surusta helpotukseen

Käytännön asioiden lisäksi eroavat käsittelevät tunteita laidasta laitaan. Pettymystä, epävarmuutta, ikävää, surua siitä, että joutuu luopumaan.

”Vaikka erot ovat tavallisia, kyllä ihmiset pääsääntöisesti yhteen mennessään ajattelevat, että tämä kestää”, Kettunen sanoo.

”Jos on ollut tosi riitaisa, voimia vievä avo- tai avioliitto, ero voi tuoda myös huojennusta ja helpotusta. Elämä asettuu.”

Jos lapset asuvat molempien vanhempien luona, eroon liittyy aina ikävää – lapsia ja joskus myös ex-kumppania kohtaan. Suhteen lisäksi eroava saattaa joutua luopumaan isosta ystävä- tai sukulaisverkostosta.

”Jos on ollut riitaisa, voimia vievä liitto, ero voi tuoda myös huojennusta.”

Eron ensiapupisteestä ohjataan tarvittaessa eteenpäin esimerkiksi vertaistukiryhmiin, kotipalvelun piiriin, perheasioiden sovitteluun tai väkivaltatyön asiantuntijoille.

Espoon ensiapupisteessä on neuvottu esimerkiksi avioerohakemuksen etenemisessä ja väkivaltaisesta suhteesta irtautumisessa. Jotkut ovat tunteneet huolta siitä, miten toinen vanhempi kykenee huolehtimaan lapsista.

”On ollut hienoa huomata, miten rohkeasti ihmiset astuvat ensiapupisteelle, luottavat työntekijöihin ja jakavat vaikean, yksilöllisen tilanteensa”, sanoo erosensitiivinen sosiaaliohjaaja ja psykoterapeutti Sari-Anne Loisa-Lindberg Espoon ensiapupisteestä.

Eron ensiapupisteitä on Helsingin ja Espoon lisäksi Vantaalla, Hämeenlinnassa ja Tampereella. Helsingin piste on avoinna keskiviikkoisin klo 12–16.

Aina ei tarvitse rakastua ensisilmäyksellä. Rakkaus voi syttyä myös hiljalleen.
Aina ei tarvitse rakastua ensisilmäyksellä. Rakkaus voi syttyä myös hiljalleen.

Onko tossun alla todella parempi kuin taivasalla? Näitä perinteisiä parisuhdeviisauksia kannattaa ehkä miettiä uudelleen.

  1. Onni ei tule etsien. Harvoin se onni ovellekaan kolkuttaa. Siksi kannattaa itse tehdä kivoja juttuja, tavata erilaisia ihmisiä eikä murjottaa kotona odottamassa.
  2. Tunnen kumppanini läpikotaisin. Omiakin tunteita on joskus vaikea tunnistaa. Miten siis voisimme kysymättä aina tietää, mitä kumppanimme ajattelee? Se on olettamista tai arvaamista, mikä voi johtaa pahasti hakoteille.
  3. Älä anna auringon laskea vihasi ylle. Väsyneenä riitojen selvittelemisestä ei välttämättä tule muuta kuin entistä pahempi sotku. Asiat ehtii puhua aamulla uusin voimin – jos vielä muistaa, mistä kina syntyi.
  4. Kyllä meressä kaloja riittää, älä yhden perään itke. Höpö höpö, itke pois vain! Tunteita ei kannata piilottaa. Jos ero ottaa koville, sure rauhassa aikasi. Erosta pääsee eteenpäin suremalla.
  5. Vaihtamalla ei parane. Jos tuntuu, että vaihtamalla olo voisi parantua, saattaa se ollakin niin. Jos suhteessa ei ole hyvä olla, kannattaa oloaan kuunnella ja miettiä, mistä se johtuu.
  6. Kumppanin pitää olla paras ystäväni. Eikä pidä! Kumppanin tehtävä on vain rakastaa. On liikaa vaadittu, että yksi ihminen täyttää kaikki toiveemme ja tarpeemme.
  7. Vastakohdat täydentävät toisiaan. Jos kumppanin kanssa on aina kaikesta eri mieltä, voi se pidemmän päälle alkaa ärsyttää.
  8. Jokaiselle on se oikea. Niin, tai sitten useampi sopiva ihminen eri elämän vaiheisiin.
  9. Eron jälkeen täytyy olla jonkin aikaa yksin. Kaikkiin suhteisiin ei tarvitse lähteä sillä ajatuksella, että tämä kestää loppuelämän. Ja saattaa niistä eron jälkeen solmituista suhteistakin leimahtaa ihan oikea lempi.
  10. Ihanin on ensisilmäyksellä alkanut rakkaus. Ihan yhtä ihana voi olla toisella, kolmannella tai vaikka sadannella silmäyksellä alkanut rakkaus. Salamarakkaus tuntuu toki huumaavalta, mutta yhtä hyvin voi rauhassa tapailla ja katsoa, alkaako toisesta tykätä. Heti ei tarvitse päättää mitään.
  11. Parempi tossun alla kuin taivasalla. No huh huh. Aikansa elänyt tämä sananparsi.
  12. Rakkaus voittaa kaiken. Ei voita. Esimerkiksi parisuhdeväkivaltaa ei tarvitse rakkauden varjolla sietää.
  13. Hän teki minusta kokonaisen. Parisuhteessakin puolisot ovat itsenäisiä tyyppejä, jotka vastaavat omasta onnellisuudestaan. Kuten Apulannan Toni Wirtanenkin laulaa: ”Ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa.”
  14. Täytyy osata ensin rakastaa itseään ennen kuin voi rakastaa toista. Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa, on varmasti parempaa seuraa muille. Mutta se, että toinen välittää ja rakastaa heikolla hetkellä, voi myös auttaa kohentamaan itsetuntoa ja -luottamusta.
  15. Naiset rakastuvat renttuihin, eivätkä miehet eivät kestä itseään vahvempaa naista. Olisikohan aika uudistaa myös nämä hokemat?
  16. Rakkaudesta se hevonenkin potkii. Näin sanottiin lapsena, kun koulukaveri veti letistä tai tuuppi käytävällä. Olisi jo aika opettaa, että rakkaus ei ole kiusantekoa vaan kauniita tekoja! Huonoa käytöstä tai naljailua vitsin varjolla ei tarvitse hyväksyä. Se saattaa ihan oikeasti satuttaa.
  17. Hyvässä parisuhteessa täytyy myös riidellä. Hyvä suhde voi olla sellainenkin, jossa riitoja ei juuri synny. Jos puolisot ovat eri mieltä, asioista voi keskustella myös rauhassa ilman, että syntyy riitoja ja mykkäkouluja.
  18. Rakasta minua sellaisena kuin olen. Puolison ei tarvitse kestää jatkuvia kiukunpuuskia tai toisen nälvimistä. Kannattaa miettiä, millainen oikeastaan haluaa olla puolison silmissä.
  19. Teot puhuvat enemmän kuin sanat. Kumppani laittaa aamulla kahvin tippumaan ja käy tekemässä ruokaostokset koko viikoksi, ihanaa! Tekojen ei kuitenkaan kannata antaa kokonaan korvata sanoja. Toisen tunteita ei voi lukea, eikä puoliso välttämättä ymmärrä, että osoitat teollasi rakkautta. Siksi voi olla viisasta silloin tällöin myös sanoa, että tykkää.
Jos mustasukkaisuus on lievää, jo keskustelu kumppanin kanssa voi auttaa.
Jos mustasukkaisuus on lievää, jo keskustelu kumppanin kanssa voi auttaa.

Mustasukkaisuus on toisiksi yleisin henkirikosten motiivi. Psykologi kertoo, milloin mustasukkaisuuteen kannattaa hakea apua.

Mustasukkaisuus on inhimillinen tunne, joka koskettaa joskus lähes kaikkia. Jos se on lievää ja tervettä, se voi monien mielestä jopa vahvistaa parisuhdetta.

Toisilla mustasukkaisuuden tunne herää silloin, kun sen kuuluukin – esimerkiksi, kun parisuhteessa etäännytään liiaksi. Toiset tuntevat mustasukkaisuutta silloinkin, kun mitään hätää ei ole.

”Mustasukkaisuus on hirveän yleistä, mutta sitä pidetään usein vähän nolona. Toisessa ääripäässä sitä oikeutetaan, se katsotaan kohteen syyksi ja se on merkittävä väkivallan ja jopa henkirikosten aiheuttaja”, sanoo psykologi ja HUS:in linjajohtaja Jan-Henry Stenberg.

Hänen mukaansa ongelmallisen mustasukkaisuuden voi tunnistaa esimerkiksi siitä, että se toistuu parisuhteesta toiseen ja sitä tunteva on eri mieltä muiden kanssa mustasukkaisuuden aiheellisuudesta. Ulkopuoliset toppuuttelevat, mutta mustasukkainen itse ei näe toiminnassaan mitään vikaa.

”Mustasukkaisuutta voi olla vaikea tunnistaa itse. Jos henkilö on mustasukkainen, ei hän silloin näe, ettei se ole aiheellista. Hän kokee niin ja alkaa uskoa siihen”, Stenberg sanoo.

”Äärimmäinen, aiheeton, patologinen mustasukkaisuus on jo harhaluuloisuuden muoto.”

Joskus henkilö voi tunnistaa, että mustasukkaisuus on aiheetonta, mutta ei pysty silti muuttamaan ajatuksiaan ja tunteitaan – ne ovat kuin pakko-oire, josta on vaikea päästä eroon.

”Jos parisuhteessa ilmenee mustasukkaisuutta, siitä on hyvä kysyä ja keskustella. Useimmiten mustasukkaisuus on pelko. Äärimmäinen, aiheeton, patologinen mustasukkaisuus taas on jo harhaluuloisuuden muoto. Silloin siihen ei ole syytä ja se hallitsee ihmisen ajatuksia ja ohjaa tekoja.”

Haitallisesta mustasukkaisuudesta kertoo myös se, ettei mustasukkaisia ajatuksiaan pysty kontrolloimaan tai sietämään.

”Ajatukset ohjaavat kaikkea toimintaa eikä niihin tunnu saavan tervettä etäisyyttä.”

Lievää mustasukkaisuutta voi hoitaa itse

HUS ja Väestöliitto ovat kehittäneet maksuttoman mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, jonka on tarkoitus auttaa säätelemään tunteita ja tunnistamaan haitallisia ajatusmalleja mustasukkaisuuden takana. Se on tarkoitettu lievän, väkivallattoman mustasukkaisuuden hoitoon.

Mustasukkaisuus ei aina liity mitenkään parisuhteeseen. Sen taustalla voi olla itsetunto-ongelmia, menettämisen pelkoa ja kykenemättömyyttä sietää epävarmuutta.

”Jos huomaa aiheettomia mustasukkaisuuden tunteita, tärkeintä on lähteä jäsentelemään tilannetta. Onko tämä aiheellista? Jos ei, mistä tämä voisi johtua?” Stenberg sanoo.

”Mutta jos mustasukkaiselle ihmiselle sanoo, että ’lähdepä jäsentelemään tunteitasi, tuo on varmaan aiheetonta’, ei se mitään auta. Ihminen on sen tunteen vallassa. Hän tarvitsee työkaluja asioiden selvittämiseen. Omahoito-ohjelma on yksi työkalu.”

”Minkäänlaista mustasukkaisuuden liukumista väkivaltaisuudeksi ei pidä hyväksyä.”

Jos mustasukkaisuus on hyvin voimakasta ja aiheetonta, sen hoitamiseen tarvitaan terapiaa ja joskus jopa lääkitystä.

Hälyttäviä merkkejä ovat:

  • Väkivalta
  • Voimakas painostaminen
  • Kyvyttömyys keskustella rakentavasti
  • Jatkuva toisen tavaroiden penkominen

Stenberg kehottaa hakemaan apua, kun mustasukkaisuus vahingoittaa parisuhdetta eikä siitä pystytä keskustelemaan rakentavasti.

”Suomessa on kohtuullisen paljon parisuhdeväkivaltaa, ja iso osa siitä johtuu mustasukkaisuudesta”, Stenberg sanoo.

”Minkäänlaista mustasukkaisuuden liukumista väkivaltaisuudeksi ei pidä hyväksyä. Tunteet ovat ok, niin kauan kuin niistä voidaan keskustella, niitä voidaan käsitellä ja ne eivät johda haitalliseen toimintaan.”