Marita opetti tyttärelleen Annikalle, että vieraille tarjotaan aina ruokaa ja jälkiruokakahvin kanssa makeaa.
Marita opetti tyttärelleen Annikalle, että vieraille tarjotaan aina ruokaa ja jälkiruokakahvin kanssa makeaa.

Kun perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon vanhemmat 1980-luvulla erosivat, ihmettelijöitä riitti. "En koe menettäneeni erossa mitään, pikemminkin sain paljon." 

Annika Saarikko, 33, nimitettiin heinäkuussa perhe-ja peruspalveluministeriksi. Hän on naimisissa ministeriön lakimiehenä työskentelevän Erkki Papusen kanssa. Parilla on poika Aarni, 2. Vapaa-aikanaan Annika leipoo ja lukee runoja ja sisustuslehtiä.

"Äiti on aamuihminen. Kun lapsena heräsin, äiti oli jo ehtinyt pyykätä, esivalmistella päivän ruuan ja pyöräyttää papiljotit päähän. Ihailin häntä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Olen tullut enemmän isääni eli olen vaalea ja pyöreä. Äiti on tumma ja solakka. Olisin lapsena halunnut näyttää enemmän äidiltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minä olen meistä se sosiaalisempi, äiti varautuneempi. Äidiltä olen oppinut, että rehellinen täytyy olla ja työ tehdään aina hyvin, vieraille tarjotaan ruokaa ja jälkiruokakahvin kanssa täytyy olla makeaa.

Vanhempani erosivat, kun olin nelivuotias. Se oli verrattain harvinaista maaseudulla 1980-luvulla.

En koe menettäneeni erossa mitään, paremminkin sain paljon.

Olin pienen koulun ainut avioerolapsi. "Kenenkäs tyttöjä sitä ollaan", minulta saatettiin kysyä. Siihen ei ollut helppo vastata, koska äidistä tuli toisen avioliiton myötä Lahtonen ja minä pysyin isän mukaan Saarikkona.

En koe menettäneeni erossa mitään, paremminkin sain paljon. Totuin viettämään arkipäivät äidin luona ja joka toisen viikonlopun isän suvun luona.

Äidin ja hänen uuden miehensä Sakarin rakastavasta suhteesta sain hyvän parisuhteen mallin.

Isovanhempani tulivat minulle isän lisäksi erityisen läheisiksi. Isoäitini hoitaa välillä poikaamme, vaikka on jo 83-vuotias. Se onnistuu isoäidiltä, joka pesee yhä lattiat perinteisesti kontillaan.

Äidin ja hänen uuden miehensä Sakarin rakastavasta suhteesta sain hyvän parisuhteen mallin ja pikkuveljen. Isä ei mennyt uusiin naimisiin.

Avioerosta huolimatta äiti ja isä ovat tulleet toimeen keskenään. Voin sanoa, että olen onnellinen avioerolapsi.

Äiti alkoi seurata poliittista kirjoittelua ja raportoi säännöllisesti näkemyksiään minulle. Vähitellen väsyin. Minun oli sanottava äidille suoraan, että hän on minulle ennen kaikkea äiti.

Äiti arvostaa työtäni, ja se on minulle hyvin tärkeää. Kun pääsin ensimmäiselle kaudelle eduskuntaan, äiti oli asiasta valtavan innostunut.

Voisi sanoa jopa, että hän koki poliittisen herätyksen. Hän alkoi seurata poliittista kirjoittelua ja raportoi säännöllisesti näkemyksiään minulle ikään kuin kansalaispalautteen muodossa.

Se oli aluksi ihan mukavaa, mutta vähitellen väsyin. Minun oli sanottava äidille suoraan, että hän on minulle ennen kaikkea äiti.

Sen jälkeen raportointi vaimeni. Näin on parempi.

Minua ei kasvatettu poliitikoksi eikä keskustalaisuutta tuputettu, vaikka keskustaa kotona äänestettiinkin. Valitsin puolueeni itse. Ensi kesänä otan perhe- ja peruspalveluministerin viran vastaan. Suuri vastuu tulee heijastumaan läheisteni arkeen. Se jännittää meitä kaikkia.

Viime kesänä äitini teki päätöksen jäädä ennenaikaiselle eläkkeelle pankin palvelupäällikön tehtävästä. Iloitsin hänen puolestaan.

Olen ylpeä äidistä, mutta toivon, että hän muistaa elää myös itselleen.

Olin jo jonkin aikaa katsonut vierestä, miten niin sitoutunut ja työstään ylpeä ihminen ei enää tuntenut samaa paloa kuin ennen. Kannustin häntä tekemään rohkeita päätöksiä.

Kun äiti sitten päätti jäädä pois työelämästä kertaheitolla kokonaan, olin iloinen mutta minua myös jännitti, mitä hänelle tapahtuu. Mitä hän aikoo tehdä kaikella vapaa-ajallaan?

Äiti yllätti meidät kertomalla, että he ryhtyvät Sakarin kanssa Pelastakaa lapset ry:n vapaaehtoiseksi tukiperheeksi. Olen ylpeä äidistä, mutta toivon, että hän muistaa elää myös itselleen, kun siihen on tilaisuus.

Oli ihanaa löytää äiti uudestaan aikuisena. Nyt meillä on tasapainoinen kahden aikuisen naisen suhde, jossa voimme olla toisillemme tueksi.

Teininä sain mennä ja tulla niin kuin halusin. Äiti luotti minuun. Itsenäistymiseni etäännytti meidät äidin kanssa muutamaksi vuodeksi.

Kun poikani Aarni syntyi, tajusin, että jos haluan äidin mukaan pojan hoitoon ja elämään, minun täytyy päästää hänet lähemmäksi itseäni.

Oli ihanaa löytää äiti uudestaan aikuisena. Nyt meillä on tasapainoinen kahden aikuisen naisen suhde, jossa voimme olla toisillemme tueksi.

Kun poikani heti aamulla herättyään kysyy, milloin mennään mummilaan, tulee olo, että jotain on tehty todella hyvin.

Työni vaatii paljon, joten on tärkeää, että Aarnilla on ympärillään rakastava tukiverkko. On ollut mielenkiintoista nähdä omat vanhemmat uudessa roolissa.

Aarnilla on vanhempieni kanssa aivan omat jutut. Kun hän heti aamulla herättyään kysyy, milloin mennään mummilaan, minulle tulee olo, että jotain on tehty todella hyvin.

Kun lähden lapsuudenkodistani, äiti antaa mukaani omat lakanani pestyinä ja mankeloituina.

Ajamme aika usein viikonlopuksi Alastarolle lapsuudenkotiini. Kiireisen viikon jälkeen Sakari ottaa Aarnin polvelleen, äiti keittää lohikeittoa kermaliemeen ja tarjoaa jälkiruuaksi paksua pannaria ja hilloa.

Aamulla Aarni saa tepastella äidin ja Saken viereen ja me saamme Erkin kanssa nukkua pitkään. Reissun päätteeksi saamme mukaamme omat lakanat pestyinä ja mankeloituina.

Marita Lahtonen, 59, on eläkkeellä pankin palvelupäällikön tehtävästä. Nyt hän toimii henkilökohtaisena avustajana ja miehensä kanssa tukiperheenä. 

"Annika ei jäänyt seinäruusuksi odottamaan poimijaa.

Hän oli jo lapsena mielellään esillä. Hän otti leikeissä johtajan roolin, osallistui oppilaskunnan toimintaan, seurakunnan työhön ja juonsi koulun juhlia.

Kun Annika saa päähänsä, että nyt lähdetään ulkoilemaan, hän olettaa, että kaikki ovat heti eteisessä pukemassa.

Hänellä on luonnostaan kyky hahmottaa hetkessä laajoja kokonaisuuksia. Piirre saa hänet tarttumaan helposti ohjaksiin.

Annikan haastava luonteenpiirre on kärsimättömyys. Kun hän saa päähänsä, että nyt lähdetään ulkoilemaan, hän olettaa, että kaikki ovat heti eteisessä pukemassa.

Lapsen kanssa Annikan on ollut pakko oppia venymään. Se on tehnyt hänelle hyvää.

Politiikassa siitä voi olla hyötyä, mutta kotona se piirre saa muut hulluuden partaalle.

Aarnin kanssa Annikan on ollut pakko oppia venymään. Se on tehnyt hänelle hyvää. Hän on myös onnistunut löytämään puolison, jolla on rauhoittava ja tasoittava vaikutus.

Olen Annikasta ylpeä silloin, kun hän puhuu julkisesti ja huomaan, miten selkeästi hän osaa ilmaista hankaliakin asioita. Sitä taitoa hän ei ole oppinut minulta. Olen meidän perheessä niin kuuluisa huonosta ulosannistani, ettei kukaan halua pelata kanssani Aliasta.

Aikaisemmin puhuin Annikan kanssa usein hänen työasioistaan, ja meillä oli innostavia keskusteluja yhteiskunnallisista aiheista.

Enää keskusteluja ei tahdo syntyä.

Kun erosin Annikan isästä, se oli Oripäässä vuonna 1988 kohun arvoinen juttu.

Ehkä se johtuu siitä, että keskusta on hallituksessa ja joutuu tekemään ikäviä päätöksiä, joista ei ole mukavaa puhua. Tai sitten se johtuu siitä, että minä en ole enää niin innokas aloittamaan keskustelua, koska ymmärrän jo paremmin, kuinka monimutkaista päätöksenteko on.

Kun erosin Annikan isästä, se oli Oripäässä vuonna 1988 kohun arvoinen juttu. Varsinkin kun eron pani alulle nainen, eikä sille ollut osoittaa mitään erityistä syytä. Syy ei ollut uusi mies, vaikka sitäkin epäiltiin.

Onneksi Annika ei ilmeisesti kärsinyt erosta. Hän sai kaksi rakastavaa perhettä ja ystävistä vielä kolmannen.

Onneksi Annika ei ilmeisesti kärsinyt erosta. Hän sai kaksi rakastavaa perhettä ja ystävistä vielä kolmannen. Erityisen onnellinen olen siitä, että hänellä on juuri Erkki puolisonaan.

Minun ei ole koskaan tarvinnut olla huolissaan siitä, missä porukoissa Annika liikkuu. Hänen pitkäaikaisin ystävyytensä sai alkunsa jo esikoulussa.

Ehkä ystävät tukivat Annikaa myös silloin, kun minä sairastuin syöpään.

Vähitellen kahden tytön joukkoon liittyi muita, ja teinivuosina koossa oli noin viiden fiksun nuoren naisen tiimi. Uskon, että varsinkin nyt, kun politiikka on vienyt Annikan näin pitkälle, on tuosta kolmannesta perheestä ollut paljon tukea.

Ehkä ystävät tukivat Annikaa myös silloin, kun minä sairastuin syöpään.

Samoihin aikoihin kun Suomen Säästöpankki 1993 pilkottiin, minulla todettiin pahanlaatuinen rintasyöpä. Pankkikriisi myllersi myös oman työni Osuuspankissa, ja muistan ajatelleeni, että onneksi pääsen sairaalaan lepäämään.

Lapset olivat vielä pieniä, Tuomas vasta reilun vuoden ja Annika kymmenen. Syöpä oli pahanlaatuinen, mutta se saatiin yhdellä leikkauksella pois, ja jo kuukauden sairausloman jälkeen palasin töihin.

Elämä jatkui kuten ennenkin. Ainakin melkein.

Pelkäsin itse kontrollikäyntejä, mutta en osannut ajatella Annikan pelkoa.

Annika on kertonut minulle vasta hiljattain, että pelot tulivat viiveellä ja ne liittyivät kontrollikäynteihin, joissa kävin vuosia.

Niistä olisi varmasti kannattanut puhua, mutta silloin se ei tuntunut tärkeältä. Muistan itse pelänneeni aluksi, mutta en osannut ajatella Annikan pelkoa.

Kun jäin viime kesänä eläkkeelle, minua askarrutti aluksi eniten raha. Tulemmeko toimeen sillä tavallistakin eläkettä pienemmällä summalla, jonka saan, kun jään työelämästä pois ennen virallista eläkeikää?

Käytäntö on opettanut vanhan viisauden todeksi: paljon saa menemään, mutta vähällä tulee toimeen.

Eläkkeelle jäämisestä käynnistyi valtava auttamisen halu. Luin tukiperhetoiminnasta ja innostuin. Kun kerroin ideasta Sakarille, hän innostui vähintään yhtä paljon kuin minä. Tukiperheenä toimiminen on suuri vastuu. Tässä kohtaa elämää uskalsimme ottaa sen ilolla vastaan.

Oma tyttäreni on antanut minulle maailman ihanimman lahjan, Aarnin. Sen nostattama tunne on äidinrakkauttakin voimakkaampaa.

Tietysti minulla on nyt enemmän aikaa olla mummi. Aarni toi meidät Annikan kanssa lähemmäksi toisiamme kuin koskaan.

Mummiksi tulossa yllätti paitsi rakkaus lapsenlapseen, myös uusi syvempi rakkaus omaan lapseen. Oma tyttäreni on antanut minulle maailman ihanimman lahjan, Aarnin. Sen nostattama tunne on jotain äidinrakkauttakin voimakkaampaa.

Aarni on ensimmäinen lapsenlapsemme. Teemme yhdessä kaikkea tavallista: tiskaamme, laitamme ruokaa ja käymme ulkoilemassa. Vanhemmat voivat järjestää elämysmatkoja, meistä on mukavaa olla vain.

Jotkut ovat kyselleet, jäinkö eläkkeelle siksi, että Annikasta tulee ministeri.

En jäänyt. Syyni olivat omani, mutta mahdollistavat sen, että mikäli apuani tarvitaan jatkossa enemmän, olen käytettävissä."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 3/2017.

Insinööri

Eipä tuo rankasti ylipainoinen ja hysteerisesti hymyilevä nainen järin onnelliselta vaikuta.
Kukaan tyytyväinen ihminen itseään paisuta tuollaiseksi. 50kg ylipainoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla