Jari Sinkkonen muistuttaa, että lapsen täytyy saada välillä epäonnistua ja harjoitella turhautumista.
Jari Sinkkonen muistuttaa, että lapsen täytyy saada välillä epäonnistua ja harjoitella turhautumista.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kuulee kouluista ja päiväkodeista jatkuvasti samaa viestiä: lapset pyörittävät yhä enemmän vanhempiaan. ”Vanhemmat kestävät huonosti lasten pettymystä ja kiukkua.”

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan Suomessa on yhä enemmän lapsia, joille ei ole asetettu rajoja. 

”Vanhemmat kestävät huonosti lasten pettymystä ja kiukkua. Lapsi kuitenkin tarvitsee itseään vahvemmat vanhemmat. Jos vanhemmista ei ole johtajiksi, lapsi ottaa johtajuuden.” 

Sinkkonen puolustaa lapsen toimintaa sanoen, ettei häiriökäytös ole lapsen omaa syytä.

”Lapsi ei ole mikään pikku tyranni, vaan hänen käytöksensä on usein sopeutumista epäjohdonmukaiseen kasvatukseen. Lasta saatetaan toisaalta palvoa ja nostaa muiden yläpuolelle. Sitten jos hän käyttäytyy huonosti, hänet hylätään. Ihannointi ja tunnetason hyljeksintä vuorottelevat. Tämä voi johtaa narsistiseen häiriöön.”

Lapsi voi olla ihan hädässä, jos häntä vaikkapa koulussa joskus kritisoidaan. Hän voi kokea, että tähän astihan kaikki, mitä hän on tehnyt, on ollut täydellistä.

Sinkkonen tietää, että Suomessa on ollut pitkään vallalla kovaan kuriin perustuva kasvatusmalli.

”On ymmärrettävää, että omille lapsilleen voi haluta antaa erilaisen mallin. Usein se tuottaa hyvää jälkeä, aina ei.” 

”Moni kuulee ei-sanan ensi kertaa armeijassa”

Lapsen tietä tasoittavasta ”curling-vanhemmuudesta” on puhuttu jo pitkään. Jari Sinkkonen näkee ja kuulee työssään lastenpsykiatrina ja luennoitsijana paljon sen aiheuttamia ongelmia. Lapsen tietä ei pidä liikaa silottaa vaan arvostaa hänen omaa yritystään.

”Jos lasta kannetaan kaikkien esteiden yli, hän ei opi selviytymään epämukavista asioista. Sitten lapsi voi olla ihan hädässä, jos häntä vaikkapa koulussa joskus kritisoidaan. Hän voi kokea, että tähän astihan kaikki, mitä hän on tehnyt, on ollut täydellistä.”

Sinkkosen mukaan curling-vanhemmuus johtaa alhaiseen turhautumiskynnykseen, mikä taas aiheuttaa hankaluuksia koulussa ja myöhemmin työelämässä. Myös riippuvuudet ja tyhjyyden tunne ovat tavallisia seurauksia.

Sinkkonen kertoo kuulleensa, että työharjoitteluissa on entistä enemmän nuoria, jotka eivät kestä pomon käskyjä.

”On sanottu, että joku on kuullut ei-sanan melkein ensi kertaa armeijassa.” 

Lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen puhui lasten psyykkisestä hyvinvoinnista Orionin järjestämässä tilaisuudessa 16.5.2017 Helsingissä.

Kolme neuvoa kasvattajalle

1. Älä anna vaihtoehtoja, jos niitä ei oikeasti ole.

”Päiväkodista lähtiessä saatetaan sanoa, että jokos me ruvettais laittamaan haalaria päälle tai kenkiä jalkaan. Konditionaalipuhe on tyypillistä. Sen sijaan voisi todeta, että laitetaan haalari päälle. Eräskin isä kertoi itseironisesti, että he ovat neuvotelleet kaikesta lapsen kanssa synnytyslaitokselta saakka.”

2. Keksi sopivasti tehtäviä.

Lapsi oppii vastuuta, kun hänelle sitä annetaan. Sinkkonen arvelee, että lapsille on nykyisin ehkä vaikeampi keksiä tehtäviä kuin esimerkiksi hänen lapsuudessaan maalla, jolloin lasten piti osallistua erilaisiin töihin. ”Nyt oman huoneen siivous tai roskien vieminenkin voi olla joillekin lapsille liikaa.”

3. Anna lapselle tilaa oppia itse.

Curling-vanhemmat rientävät helposti auttamaan lasta arjessa, mutta se voi olla karhunpalvelus. Lapsi ei saa onnistumisen kokemuksia.

Sinkkonen kertoo jokin aika sitten katselleensa vuoden ikäistä, jonka isä antoi kontata hitaasti ylös portaita. "Lapsi sai harjoitella kaikessa rauhassa."

Vanhemmat hoi!

Jari Sinkkonen: ”Lapsi tarvitsee itseään vahvemmat vanhemmat” – kolme arkista neuvoa

Valitettavan totta myös esim toisen asteen koulutuksessa. Tunneilla opiskelijat pelaavat tietokoneillaan ja puhelimillaan, puhuvat kovaäänisesti opettajan huomautuksista huolimatta, tulevat milloin huvittaa tunneille (jos tulevat) ja haistattelevat ilmettä muuttamatta opettajaa ja opiskelukavereitaan päin kasvoja. Tänä päivänä opettajilla ei ole auktoriteettia, ja mikä surullisinta mahdollisuutta työrauhaan ja siten opettaa/ohjaamaan opiskelijoita oppitunneilla - jos nuoren ei ole koskaan...
Lue kommentti
Ope

Jari Sinkkonen: ”Lapsi tarvitsee itseään vahvemmat vanhemmat” – kolme arkista neuvoa

Ihan arkipäivää nykyään päiväkodeissa ja kouluissa, että on tosi paljon lapsia, jotka eivät kykene sopeutumaan siihen, että on sääntöjä, joita pitää noudattaa ja aikuisia, joita pitää totella.Kaikki kyseenalaistetaan ja aikuista ei kunnioiteta.Tyyli on " mutta kun mä en halua tai mutta kun mä haluun". Päälle itkupotkuraivari tai haistattelut.
Lue kommentti

Vilkkaan lapsen äiti ja mindfulness-opettaja kertoo, miten auttaa lasta rauhoittumaan.

Onko lapsellasi virtaa loputtomiin ja hyttysen keskittymiskyky? Onko koululaisella vaikeuksia keskittyä pitkäjännitteiseen työskentelyyn? Vai tuntuuko esiteini katoavan ruudun takaiseen ärsykemaailmaan? Mindfulness- eli tietoisuusharjoituksista saattaa olla apua.

Tietoisuus- ja tunnetaitojen opettaminen tekee tuloaan jo päiväkoteihin ja kouluihin. Olisinpa minäkin saanut nämä kyvyt käyttööni jo lapsuudessa! Läsnäolon taitoa voi harjoitella yhdessä myös kotioloissa.

Tässä neljä helppoa koko perheen harjoitusta, joissa hyödynnetään eri aisteja keskittymisen apuna. Nämä on testattu myös vilkkaalla lapsella.

1. Korvien höristys

Harjoitukseen tarvitaan selkeä, hitaasti hiipuva ääni kuten ääniraudan tai sointumaljan kumahdus. Sopivan välineen löytää tarvittaessa verkosta. Pyydä lasta kuuntelemaan tarkasti ja äänen kuullessaan kohottamaan toista kättään hitaasti niin, että se on äänen kokonaan vaiennuttua viittausasennossa. Toista harjoitus niin, että käsi siirtyy vähitellen ylhäältä takaisin alas äänen mukana.

Käden liikuttamisen sijaan voitte myös sopia, että ääntä kuunnellaan silmät suljettuina ja ne avataan vasta, kun ei kuulu enää pienintäkään äänen värinää. Testatkaa, onko lapsella tarkempi kuulo kuin aikuisella – hänen kätensä saattaa liikkua vielä, kun aikuinen havaitsee enää pelkkää hiljaisuutta.

2. Tiimalasi

Lainaa lautapelistä tiimalasia. Ennen kuin laitat hiekan valumaan, ohjeista osallistujia seuraamaan tiimalasia ja laskemaan hiljaa mielessään, kuinka monta sekuntia tiimalasi mittaa. Kertokaa arvionne ja kokeilkaa uudestaan – muuttuiko luku?

3. Makuhetki

Valitse erimakuisia ja -tuoksuisia ruoka-aineita, kuten sitruunaa, hunajaa, vihreää paprikaa ja juustoa. Haistelkaa ja maistelkaa jokaista ruokaa silmät kiinni tai huivilla sidottuina. Pyydä lasta kuvailemaan tuoksua ja makua ja arvaamaan, mistä ruuasta on kysymys. Harjoituksen voi tehdä myös tasting-versiona; meidän perheemme testasi eri kokismerkit ja sain vihdoin selville, maistuuko kaupan oma merkki erilaiselta kuin kalliimpi merkkilimu.

Niin aikuiset kuin lapsetkin hotkaisevat monet päivän aterioista tai korvaavat ne napostelulla. Hidas, keskittynyt ruokailu ehkäisee tutkitusti ahmimista, ylipainoa ja epäterveellisiä ruokavalintoja. Nykyään taaperoita opetetaan sormiruokailun avulla tutustumaan antaumuksella syömäänsä ruokaan. Sama utelias ja keskittynyt asenne olisi hyvä säilyttää lopun elämää.

4. Satuhieronta

Vilkkaan lapsen tai nuoren voi olla vaikea pysähtyä oman kehon äärelle. Satuhieronnassa aikuinen auttaa tarinan ja kosketuksen keinoin lasta rentoutumaan. Nuoren kohdalla voi puhua vaikka tarinarapsuttelusta, jos lapsekas nimi ei houkuttele. Tämä menetelmä auttaa myös levottoman lapsen rauhoittamisessa ennen nukkumaanmenoa.

Pyydä lasta asettumaan vatsamakuulle sängylle tai muuhun mukavaan paikkaan. Kuvittele lapsen selkäpuoli kanvaasiksi, johon maalailet keksimäsi tarinan kulkua kuin Kylli-täti ikään. Hyödynnä myös käsivarret ja jalat. Kivoja satuhierontoja voi keksiä vaikkapa puusta, joka käy läpi eri vuodenajat tai metsän eläimistä, jotka kipittävät ja tallustelevat pitkin selkää. Valmiita tarinoita hierontaohjeineen löydät Satuhieronta-kirjasta.

Kati Heikinheimo toimii päivätyönsä ohessa mindfulness-opettajana ja pyörittää yhdessä puolisonsa kanssa kolmen pojan uusperhettä.

Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski” kasvaa ihan normaaliksi.
Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski” kasvaa ihan normaaliksi.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo, että lapsella on suuri riski kasvaa ihan normaaliksi, vaikkei hän harrastaisi yhtään mitään. Lapsen ei myöskään tarvitse aina olla reipas ja hyvällä tuulella.

Monissa kodeissa lasten harrastukset nostavat hien pintaan sekä lapsille että vanhemmille. Harjoituksia ja kuljettamista on paljon, mutta yhtä lailla lapsilla intoa ja iloakin. Joskus mikään ei voisi olla selvempää kuin halu harrastaa, josta kertoo vaikkapa päivittäinen pulputus voimistelun ihanuudesta.

Vanhempien puolestaan on vaikea tietää, miten tukea viisaasti lapsensa vapaa-ajan käyttöä. Mieleen voi nousta, että liialta väsymiseltäkin pitäisi suojella. Toisaalta kai nyt lapsen pitäisi jotain harrastaa, jotta pääsisi eteenpäin elämässä?

Ei välttämättä, sanoo lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen. Hänen mukaansa lapsen ei tarvitse harrastaa mitään ollakseen jotenkin pärjäävä.

”Olen tavannut lapsia, joiden harrastusten määrässä ei ole mitään tolkkua. Uimarilla voi olla kahdeksat harkat viikossa.”

Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski kasvaa ihan normaaliksi”.

”Jos lapsi syö ja nukkuu hyvin, leikkii, on kiinnostunut maailmasta, menee suhteellisen tyytyväisenä päiväkotiin tai kouluun ja hänellä on pari hyvää kaveria, asiat eivät voi olla ihan huonosti.”

Vanhemmuuteen kuuluu, ettei aina tiedä, miten pitäisi tehdä. Siitäkään ei pidä liikaa huolestua.

Monesti vanhemman on vaikea tietää, mihin suuntaan lastaan kannustaisi ja mikä juuri hänelle on hyväksi. Sinkkosen mielestä hyvään vanhemmuuteen kuuluukin se, ettei aina tiedä, miten pitäisi tehdä. Siitäkään ei pidä liikaa huolestua.

”Lapsi ohjaa meitä itse, hänen temperamenttinsa ja luonteensa. Hänellä on tietyllä lailla aina käyttöohje mukanaan.”

Lapsen ei tarvitse olla reipas

Sinkkosen mielestä meillä korostetaan vähän liikaa lasten reippautta ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Hän muistuttaa, että on ihan ok, jos lapsi on toisenlainen eikä vaikkapa viihdy isoissa ryhmissä.

”Meillä on sellaista jenkkivaikutusta, että pitäisi olla hirveän ulospäin suuntautunut. Suomalaisuuteen kuuluu kuitenkin myös se, että ollaan tuppisuita", Sinkkonen toteaa.

Lastenpsykiatri muistuttaa, että lasten siinä missä aikuistenkin temperamenteissa on suuria eroja. Siksi myöskään lapsen olemisen ja elämisen tavasta ei tarvitse turhan paljon huolestua.

Vierailija

Jari Sinkkonen: ”Lapsen ei tarvitse harrastaa mitään eikä olla aina reipas”

Ei liikkumiseen tarvita ohjattua harrastusta, vaan tavallista arkiliikuntaa. Ohjatussa harrastuksessa helposti odotetaan vuoroa, kuunnellaan ohjeistusta, katsotaan mallisuoritusta niin, että tunnin harrastusajasta liikutaan itse 20 min. Se miten lapsi saadaan liikkumaan, on vanhemman esimerkki. Yhdessä vaan ladulle, pyöräretkelle, metsään, pulkkamäkeen, kävellen tarhaan ja kouluun. Ei harrastuksessa mitään vikaa ole, jos lapsi sitä haluaa, mutta on puppua sanoa ettei ilman harrastuksia...
Lue kommentti