Ihastele, möyhennä ja kuuntele lastasi, neuvoo lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. Tai opettele sanomaan lapselle ainakin nämä neljä lausetta:

1. "Oletpa suloinen."

"Lapsen ulkoista olemusta saa ja pitää ihastella. Jos äiti tai isä sanoo lapselleen, että voi kulta oletpa ihana, onpa sulla nätit silmät tai näytätpä tyylikkäältä tuossa paidassa, lapsi tulkitsee sen näin: Olen vanhempieni mielestä ihan jumalattoman söpö ja rakastettava ja hyväksytty ja aivan mahtava.

Ihastelu ei lisää lapsen ulkonäköpaineita - päinvastoin. Pienikin ihminen on fyysinen olento, ja siksi hänen olemukseensa saa kiinnittää myönteistä huomiota.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suomalaisvanhemmille ulkonäön ihastelu on ollut perinteisesti vaikeaa. Meille on opetettu, että lasta saa kehua vain reippaaksi tai ahkeraksi, ei söpöksi. Ulkomuodon kommentoimista on pidetty esineellistämisenä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hevonpaskaa, sanon minä.

Psyyken koti on ruumiissa. Jotta pohja terveelle itsetunnolle voisi kehittyä, lapsen on tunnettava, että hän on vanhempiensa silmissä lumoava. Ihailu on erityisen tärkeää senkin vuoksi, että yksi aikamme vakavimmista ongelmista on ihmisten tyytymättömyys omaan ruumiiseensa.

Jos lapsi on pukeutunut mummin synttäreille uuteen juhlapaitaan ja hehkuu ylpeyttä, kyllä vanhempien pitää päivitellä ääneen, että voi kun sä olet hieno. Yksikään ihminen ei vahingoitu siitä, että häntä sanotaan ihanaksi.

Tilannetajua tosin kannattaa käyttää. Kymmenvuotiasta poikaa ei pidä kutsua söpöksi silloin, kun ovensuussa seisoo kolme hänen kaveriaan. Silloin on fiksumpaa kysyä: Maistuisiko mehu?

Sanoja tärkeämpää on katse. Lapsen on nähtävä vanhempiensa katseesta, että he ovat täysin lumoutuneita, suorastaan onnen uuvuttamia siitä, että ovat saaneet lapsekseen juuri hänet."

2. "Tule kainaloon."

"Lasta pitää möyhentää, rutistella, roikottaa ja pyytää kainaloon. Lapsi tarvitsee hellää riepottelua joka iässä, vaikka ei osaisi pyytää sitä.

Vuosia sitten työskentelin psykiatrisella osastolla. Potilaina oli paljon isättömiä poikia, ja henkilökuntaamme kuului monta mukavaa mieshoitajaa. Kun he alkoivat painia ja pelleillä poikien kanssa, nämä olivat ratketa riemusta.

Poikani oli pienenä varsinainen äidin mussukka. Murrosiässä hän teki yhtäkkiä selväksi, ettei äiti saisi enää halailla häntä. Sen sijaan hän suostui leikkinyrkkeilemään kanssani. Niin me sitten leikkinyrkkeilimme, kunnes hän kasvoi niin isoksi, että häntä sai taas rutistaa."

3. "Mitä puuhasit tänään päiväkodissa? Miten meni koulupäivä?”

"Lapselta kannattaa kysyä, miten päivä sujui, vaikka hän vastaisi joka ainut kerta: 'Ihan hyvin.' 

Vanhempien tehtävä on jatkaa sitkeästi rupattelua, kysyä vähän lisää ja sitten vielä lisää. Jos lapsi kertoo päiväkotipäivästään vain sen, että 'me leikittiin', voit kysyä: Leikittekö sitä samaa merirosvoleikkiä, mistä viime viikolla kauheasti tykkäsit?   

Yksittäiset sanat eivät ole olennaisia. Tärkeintä on, että vanhemmat näyttävät lapselleen, että ovat hänestä loputtoman kiinnostuneita. Tässä tilanteessa äidin ja isän kannattaa vain kuunnella, ei kasvattaa eikä luennoida. 

Rupattelu vaatii rauhaa. Parhaiten se onnistuu esimerkiksi iltapalapöydässä tai saunanlauteilla."  

4.  "Mitä haluaisit tehdä seuraavalla lomalla?"

"Kysy lapsen mielipidettä. Kun suunnittelet esimerkiksi tulevaa hiihtolomaa, kysy, mitä hän lomalta toivoisi.

Kysyminen ei tarkoita, että luovuttaisit lapselle vastuun ja päätäntävallan. Se tarkoittaa vain, että arvostat hänen ajatuksiaan. Ihmisen on tärkeä tuntea pienestä asti, että hänen mielipiteellään on merkitystä. 

Jos lapsi vastaa haluavansa Floridan DisneyWorldiin, voit selittää, että ihan kiva ajatus mutta nyt ei taida olla varaa. Samalla avautuu loistava tilaisuus opetella neuvottelua ja kompromissien tekemistä.

Mielipidettä kannattaa kysyä siksikin, että vastaus yllättää aikuisen aina. Paras kesälomamuisto ei ehkä olekaan Legoland, vaan se, kun sai äidin kanssa mökillä kalanpoikasen purkkiin.

Kun tyttäreni oli kolmivuotias, hän sai risteilyltä muistoksi pienen muovilaukun, jonka sisällä oli karkkia. Minusta laukku oli naurettava mutta hänestä ihana, mahtavinta koko reissussa.

Tutkimustulokset suomalaislasten ajatuksista ja toiveista ovat yhtä riipaisevia vuodesta toiseen. Vastauksissa toistuu aina sama toive: Saisinpa viettää enemmän aikaa vanhempieni kanssa." 

Sisältö jatkuu mainoksen alla