Aikuisen juominen saattaa pelottaa lasta, psykologi Freja Dahl-Lehikoinen sanoo. Vaikka alkoholin määrä olisi pieni. Ja vaikka lapsi näyttäisi ulospäin reippaalta ja iloiselta.

Jos nyt muutaman oluen ottaa lasten seurassa, ei se haittaa. Lapsetkin tykkäävät, kun aikuinen on hilpeällä tuulella.

Riittää, että juhlissa on yksi selvä aikuinen lasten turvana. Kunhan kukaan ei juo itseään änkyräkänniin.

Lapsen mielestä asia on paljon monimutkaisempi, sanoo psykologi Freja Dahl-Lehikoinen, kun kuulee edellä esitetyn kaltaisia uskomuksia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Lapset ovat herkkiä havaitsemaan muutoksia itselleen läheisissä ihmisissä ja lapsen näkökulmasta jo lasillisenkin juoneen aikuisen käytös muuttuu erilaiseksi kuin yleensä.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Käytöksen ei tarvitse olla sinällään uhkaavaa tai pelottavaa. Myös epätavallisen hilpeä ja hyväntuulinen käytös voi hämmentää.

”Alkoholin vaikutuksen alaisena aikuinen on herkästi epäjohdonmukainen. Nousuhumalassa kaikki käy ja on hauskaa, laskuhumalassa tai krapulassa pinna on tosi kireällä.”

Lapsi yrittää usein miellyttää

Lapsi voi tuntea olonsa turvattomaksi, vaikka hän vaikuttaisi reippaalta. Käytöksestä on välillä vaikea päätellä, mitä lapsi kokee oikeasti.

Vanhempien alkoholin käyttö liittyy usein iloisiin hetkiin ja lapsikin hahmottaa, että nyt on hauskaa, saa herkkuja ja limpparia. Hän voi ulkoisesti olla iloinen ja ehkä ylikierroksilla.

”Samaan aikaan lapsi voi kuitenkin kokea sisäisesti turvattomuutta ja yrittää miellyttää aikuisia, jotka ovat muuttuneet vieraaksi”, Freja Dahl-Lehikoinen sanoo.

Turvattomuus ilmenee lapsissa eri tavoin. Vanhempien seurassa ulkoisesti kiltin lapsen tunteet purkautuvat usein toisaalla, esimerkiksi turvallisen aikuisen seurassa. Toisaalta vanhemman käytöksen aiheuttama turvattomuus voi oireilla esimerkiksi uhmakkuutena, välinpitämättömyytenä tai sulkeutuneisuutena.

Lapsi voi myös kokea olevansa vastuussa vanhemman hyvinvoinnista, jolloin roolit ikään kuin kääntyvät.

”On raskasta ja haastavaa olla riippuvainen ja rakastaa jotakuta, mutta kokea samaan aikaan hänen toimintansa ärsyttävänä tai haitallisena. Lapsi voi miettiä, eikö hän ole vanhemmalle tarpeeksi, kun tämä ei voi lopettaa juomista.”

Lapsen itsetunto ja minäkuva rakentuvat suhteessa muihin. Jos lapselle tärkeä ihminen juo lapsen näkökulmasta liikaa, lapsen oma käsitys itsestään voi vääristyä. Tämä johtuu siitä, että samastumisen kohteeseen on vaikea sijoittaa kielteisiä tunteita, jolloin lapsi joutuu sijoittamaan ne itseensä.

Kuuntele lapsen kokemusta

Toisaalta alkoholia ei tarvitse nähdä mörkönä, Freja Dahl-Lehikoinen huomauttaa. 

"Alkoholin nauttiminen liittyy kulttuurissamme tiettyihin tilanteisiin. Lapsen voi olla ihan hyödyllistä oppia suhtautumaan siihen jo kotona, kun käyttö pysyy kaikin tavoin kohtuullisena."

Lapsen kokemuksiin vaikuttaa myös se, tukevatko perheen muut toimintatavat, tunneilmapiiri ja elämäntilanne turvallisuuden tunnetta.

"Jos lapsella on menossa vaikea vaihe esimerkiksi koulussa tai vanhemmilla vaikkapa erokriisi, lapsi on muutenkin huolissaan ja turvaton. Tällöin lapsen kestävyys niin sanotuille normaaleille asioille voi alentua."

Lapselta voi kysyä suoraan, miten hän kokee sen, että vanhemmat ottavat saunan jälkeen oluen tai ruuan kanssa lasin viiniä.

"Lapsi kyllä kertoo, kun pysähtyy kuuntelemaan. Joko sanoin tai teoin."

Asiantuntijana psykologi Freja Dahl-Lehikoinen

Mari56

Hei!
Mulla on ihan samanlaisia kokemuksia silloin kun olin lapsi. Meillä vaan se oli isä, joka joi juhlissa ja tuli pikku humalaan ja oli omasta mielestä hauska. Ei minun!
Oli kurjaa kun isä oli erilainen kuin selvänä. Isä ei koskaan tehnyt tai puhunut pahaa vaan kertoi mielestään hauskoja juttuja ja sitten nukahti tuoliinsa.
Minusta, tytöstä, se oli kurjaa. Häpesin isän puolesta.
En koskaan sanonut isälle mitään asiasta, koska tiesin että isä rakastaa minua ja minäkin isää.
Minua alkoi jännittää kaikki kylään lähtemiset ja juhlat.
Kerran mökillä aloin mököttää ja olin isälle vähän ilkeä. Isä suuttui ja meni saunaan nukkumaan. Se tuntui pahalta kun isälle tuli paha mieli ja äidillekin.
Koskaan, siis ei koskaan, perheessä puhuttu ääneen asiasta. Siitä ei saanut puhua. Surin ja jännitin yksin.
Nyt toivon Helena, että puhut ääneen ajatuksiasi äidin ja isän kanssa, silloin kun ovat ihan selviä eikä hiprakassa.
Kerro asiasi rauhallisesti.
Olet upea tyttö, sillä olet kirjoittanut tännekin tunteistasi. Olet rohkea ja viisas.
Jos vaikka äiti hermostuisikin puheistasi hän ajattelee asiaa myöhemmin. Häntä hävettää.
Muista, että voit mennä myös esim koulun kuraattorille puhumaan huolestasi.
Toivon sinulle ihan kaikkea hyvää.
Sinulla on hieno taito kertoa tunteistasi.
Terv. Mari 56 vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla