”Työuupumukseen puututaan liian usein vasta, kun ollaan lähellä täydellisestä loppuun palamista, burnoutia", sanoo psykologi Mervi Herranen.
”Työuupumukseen puututaan liian usein vasta, kun ollaan lähellä täydellisestä loppuun palamista, burnoutia", sanoo psykologi Mervi Herranen.

Työuupumus ei ole laiskuutta tai epäonnistuminen. Se on merkki siitä, että on aika sanoa: ”Ei, en jaksa, tilanteen on muututtava."

Aamulla on vaikea lähteä töihin, päivällä on vaikea keskittyä.

Olo tuntuu hämmentyneeltä. Juuri tästä työstä olen nauttinut vuosia. Miksen nauti enää?

Sisäinen ääni jankuttaa: Olet laiska ja huono, eivät työkaveritkaan väsy samoissa tehtävissä. Yritä enemmän!

Tämän kaltaisista tunteista kannattaa napata kiinni ja ottaa ne vakavasti, sanoo työ- ja organisaatiopsykologi Mervi Herranen.

Ne ovat työuupumisen ensimmäisiä merkkejä.

”Työuupumukseen puututaan liian usein vasta, kun ollaan lähellä täydellistä loppuun palamista, burnoutia.”

Seuraavat kolme ajatusta suojelevat sinua väsymästä liikaa:

1. Tunnista väsymisen merkit jo silloin, kun ne ovat pieniä

Ei kai tämä niin vakavaa vielä ole?

Tämä on tyypillinen työssä uupujan lause.

”Ei ehkä vielä, mutta pieni uupumus on aina vaarassa muuttua vakavaksi”, Mervi Herranen sanoo.

Työuupumuksessa voidaan erotella kolme eri tasoa: lievä, kohtalainen ja vakava.

Lievän uupumuksen merkkejä ovat esimerkiksi:

  • Fyysinen ja psyykkinen väsymys. Viikosta toiseen jatkuvat nukahtamisvaikeudet tai aamuöiset heräilyt, jolloin työasiat pyörivät mielessä. Uni on hyvä ja herkkä hyvinvoinnin mittari.
  • Usein toistuva ärtyneisyys.
  • Ajatukset, jotka on vaikea saada irti työstä vapaa-aikanakaan.
  • Epävarmuuden tunne ja vaikeus tehdä päätöksiä.
  • Olo, ettei jaksa pitää yllä sosiaalisia suhteita eikä nauttia ystävien tapaamisesta.

2. Kuuntele itseäsi herkällä korvalla, älä vähättele

Mitä sitten pitäisi tehdä? Tuntuu hankalalta alkaa muuttaa asioita, jotka ovat olleet ennallaan pitkään.

”Jokainen uupumus ja sen helpotuskeinot ovat erilaisia. On tärkeää löytää itselleen sopiva”, Mervi Herranen korostaa.

Kysy itseltäsi nämä kysymykset:

  • Mitä minulle kuuluu juuri nyt, miten voin? Mitä huomaan, kun katson itseäni rehellisesti, avoimesti ja rakentavasti?
  • Mikä minua kuormittaa eniten? Miten palaudun töistä ja mitkä ovat omat rentoutumiseni avaimet?
  • Johtuuko uupumukseni siitä, etten osaa jotakin työtehtävää? Tarvitsenko lisäkoulutusta? Mihin asioihin voin itse vaikuttaa, voidaanko työtehtäviä muokata?
  • Vaadinko itseltäni liikaa? Vaatiiko joku muu minulta liikaa?
  • Keneltä saisin tukea tilanteeseeni? Esimieheltä, ystävältä, työkaverilta, työterveyshuollosta?
  • Mitä työpaikalla voitaisiin tehdä tilanteen parantamiseksi? Voinko puhua esimiehen kanssa? Millainen on työilmapiiri, tukeeko johtaminen työntekoa?
  • Olenko aikaisemmin ollut vastaavassa tilanteessa? Miten selvisin silloin? 

3. Ole rohkea (vaikka se on joskus vaikeaa)

Alkaa ahdistaa, kun kuvittelenkin, että ottaisin asian puheeksi esimiehen kanssa. Jospa tämä menisi ohi ihan itsestään?

Suomessa on vahva selviytymisen kulttuuri. Ulkopuolisen avun pyytäminen ja siihen tarttuminen koetaan usein vaikeana ja nolona, jos kyse ei ole fyysisestä vammasta tai sairaudesta.

”Hyväksymme sen, että lihas väsyy kun se ylikuormittuu, mutta mieli ei saisi koskaan uupua”, Mervi Herranen sanoo.

Muistuta itsellesi:

  • Työuupumus ei ole minun laiskuuttani tai huonouttani. Sitä ei tarvitse hävetä.
  • Työuupumuksessa ei ole kyse vain minusta. Uupumukseen vaikuttavat myös työn sisältö, työyhteisö, työn johtaminen sekä organisaation ja koko yhteiskunnan rakenne.
  • Jokainen on yksilö. Geeniperimä ja kasvuympäristö vaikuttavat siihen, kuinka koemme stressiä. Myös voimavarat ja palautumiskeinot ovat yksilöllisiä. Toiselle riittää kuusi tuntia yöunia, toinen tarvitsee yhdeksän.
  • Vain minä voin sanoa omasta puolestani: ”ei, en jaksa, tilanteen on muututtava”. Se ei ole helppoa – varsinkaan, jos on tottunut hakemaan hyväksyntää muiden miellyttämisellä.
  • Mitä aikaisemmin työuupumukseen puututaan, sitä helpompi korjausliikkeitä on tehdä. Voin oppia nauttimaan työstäni uudelleen.

Asiantuntijana työ- ja organisaatiopsykologi, työnohjaaja ja mindfulness-ohjaaja Mervi Herranen.
 

Vierailija

Älä häpeä, jos uuvut töissä – tunnista väsymisen merkit jo ennen romahdusta

Työnantajalla on kyllä usein oma etu kaiken muun edellä, jolloin työssään nuupahtanut tuupataan jollain verukkeella luiskaan ja otetaan sellainen vähemmän nuupahtanut tilalle... Vierestä seuraamassani tapauksessa hyvää työntekijää kuormitettiin jatkuvasti enemmän, kunnes ei hän enää jaksanut. Ja vaikka hän haki apua uupumukseen työterveyshuollon kautta käsittääkseni jo ihan ajoissa, joustoa ei työnantajan taholta löytynyt siihen, että häntä olisi autettu jaksamaan ja toipumaan. Sen sijaan...
Lue kommentti
Vierailija

Älä häpeä, jos uuvut töissä – tunnista väsymisen merkit jo ennen romahdusta

Työskentelen kaupungilla, tapa tehdä työtä on muuttunut paljon viime vuosina. Työtahti ja kuormittavuus ovat lisääntyneet, työjärjestelyt heikentävät jaksamista ja työssä viihtymistä. Tämä kaikki on hyvin tiedossa niin esimiehillä, kaupungin työsuojelussa, ylemmällä johdolla, liitoilla ja työterveydellä, mutta mikään ei muutu. Seuraan vierestä miten työkaverini yksi toisensa jälkeen väsyvät, kyynistyvät, ovat valmiita tinkimään omasta toimeentulosta tekemällä lyhennettyä päivää -vain, koska...
Lue kommentti
Ketään ei ole tuomittu yksinäisyyteen, muistuttaa sosiaalipsykologi Maria Rakkolainen.
Ketään ei ole tuomittu yksinäisyyteen, muistuttaa sosiaalipsykologi Maria Rakkolainen.

Yksin jääminen voi saada ajatukset synkiksi: olen yksin, koska olen huono. Jos itsensä ja muut oppii näkemään eri tavalla, se voi tuoda apua myös yksinäisyyteen, asiantuntija sanoo.

Yksinäisyys voi koskettaa ketä vain: uudelle paikkakunnalle muuttanutta lasta, läheisensä menettänyttä vanhusta tai menestynyttä yritysjohtajaa, jolla on paljon ihmisiä ympärillään.

Oli yksinäisyyden syy mikä tahansa, yksinäisyyteen liittyy usein negatiivista ajattelua itsestä ja muista, sanoo sosiaalipsykologi Maria Rakkolainen.

”Ikävät tunteet tekevät meille suodattimen, jonka kautta tulkitsemme sosiaalisia tilanteita.”

Yksinäisyys ja ulkopuolelle jääminen voivat saada tuntemaan, että syy yksinäisyyteen olisi itsessä: minä olen jotenkin huono ja siksi muutkaan eivät halua olla kanssani. Sosiaalisista tilanteistakaan ei välttämättä ole apua yksinäisyyteen, jos ajattelee muiden olevan liian toisenlaisia tai uskoo, että toiset suhtautuvat itseen kriittisesti.

”Ulkopuolisen voi olla vaikea tavoittaa yksinäisyyden tunnetta.”

”Vaikka surusta tai ulkopuolisuuden tunteesta puhuisi läheiselle, ulkopuolisen voi olla vaikea tavoittaa yksinäisyyden tunnetta. Silloin voi tulla tunne, että minussa itsessäni on jokin vika, kun en pääse tästä asiasta yli tai kuulu joukkoon”, Rakkolainen sanoo.

Rakkolainen työskentelee projektikoordinaattorina HelsinkiMission Näkemys-ohjelmassa. Hän on ollut mukana luomassa mallia, jossa pureudutaan yksinäisyyden tuottamiin kielteisiin ajatuksiin.

”Ketään ei ole tuomittu yksinäisyyteen”, Rakkolainen sanoo.

Siksi jokaisen olisi tärkeä voida tuntea, että asialle voi tehdä jotain.

”Eikä omaa elämää tarvitse seurata sivusta.”

Itseään voi oppia arvostamaan

Itsensä ja muut voi opetella näkemään positiivisemmassa valossa pienin askelin. Yksi ensimmäisistä asioista on selvittää itselleen, mitä itse oikeastaan haluaisi tapahtuvan, Rakkolainen sanoo.

”Monesti voi olla, että yksinäisenä oma elämä tuntuu ulkopuoliselta. Siksi olisi tärkeä miettiä, mitä juuri minä halua elämältä”, Rakkolainen sanoo.

Asioita voi listata vaikka paperille. Tärkeintä Rakkolaisen mukaan on, että pohtii, millainen ihminen itse on. Pidänkö liikunnasta, musiikista vai lukemisesta? Mitä tykkäisin tehdä töiden jälkeen tai muuna vapaana aikana? Ketä haluaisin nähdä?

Kun itselle on selvää, millaisista asioista pitää ja millaisia muutoksia elämäänsä haluaisi, niiden pariin on helpompi hakeutua.

Kun itselle on selvää, millaisista asioista pitää, niiden pariin on helpompi hakeutua.

Arkeaan voi myös tietoisesti suunnitella sellaiseksi, että se pienin askelin alkaisi muistuttaa enemmän sellaista elämää ja sosiaalisia suhteita, joita itselleen toivoisi. Itselleen voi asettaa tavoitteeksi, että tällä viikolla viestittelyn sijasta voisinkin soittaa kaverille tai lähteä kotoa käymään kirjastossa tai kahvilassa.

”Kun käyttäytymistä muuttaa ei-yksinäiseen suuntaan, ajattelu ja tunteetkin alkavat lieventyä.”

Pienten onnistumisten jälkeen itsearvostuskin voi kasvaa.

Oikeutettuja tunteita

Monet HelsinkiMission luomaan hankkeeseen osallistuvat opettelevat sitä, kuinka voisi itse viestiä muille kaipaavansa seuraa, Rakkolainen kertoo. Kun uudelle tuttavuudelle sanoo ”olipa kiva tavata”, toisen on helpompi vastata ”niin oli, nähdään joskus uudestaan”.

”Jokainen tietää sen, että jos on huono päivä, saatamme viestiä vihamielisesti muille ja kuitenkin toivoa, että joku tulisi ja kysyisi miten menee. Sitten voi tulla tunne, että kukaan ei tule, vaikka on omalla käytöksellään viestinyt, että jättäkää rauhaan.”

Sama efekti voi syntyä yksinäisyyden tuomasta pahasta olosta.

Rakkolainen muistuttaa, että ihmiset tuntevat usein oikeutetusti jäävänsä ulkopuolelle. Se voi tuntua murskaavalta ja tuottaa pettymyksiä, joista on vaikea ponnistella eteenpäin. Hän kuitenkin muistuttaa, että yksinäisyys ei määrittele ihmistä. Se ei esimerkiksi kerro omista taidoista.

Yksinäisyyttä voivat ennaltaehkäistä kaikki.

”Yksinäisyys ei liity osaamiseen tai sosiaalisiin taitoihin. Usein ihmisillä on ihan hyvät taidot kuunnella ja olla vastavuoroisia.”

Jos yksinäisyys on jatkunut pitkään tai tunteesta ei muutoin tunnu pääsevän irti, Rakkolainen muistuttaa ammattiavun tärkeydestä. Jokainen tarvitsee muita ihmisiä, joille puhua ja purkaa tunteitaan.

Yksinäisyys on myös yhteisöllinen asia, Rakkolainen sanoo: sitä voidaan ennaltaehkäistä, ja siitä ovat vastuussa kaikki.

”Meillä on vähän liikaa hyväksytty sitä, että koulun pihalla ja työpaikoilla joku voi istua yksin viikosta, jopa vuodesta toiseen. Se on kuitenkin ilmiö, jolle voi tehdä jotain. Lähtökohtana tulisi olla se, että tutustuisimme kaikenlaisiin ihmisiin. Se avartaa omaakin maailmaa, kun tutustuu ja ottaa uusia ihmisiä mukaan asioihin.”

 

Vierailija

”Ketään ei ole tuomittu yksinäisyyteen” – itsetuntemuksesta on apua, jos haluat saada enemmän seuraa

Suvaitsemattomia, ahdasmielisiä ihmisiä on paljon ja he usein osoittavat ovea vähänkin erilaisille ihmisille. Joskus alla on mielenterveysongelmiakin. Tämä näkyy työpaikoilla ja vapaa-ajalla. Jos osattaisiin ymmärtää erilaisia ihmisiä, ehkä omakin maailma avartuisi siinä samalla. Kaikkien ei tarvitse pitää samoista asioista, eikä olla kaikesta samaa mieltä. Kannattaisi pysähtyä miettimään, onko oikeasti ymmärtänyt ihmisten sanomisia oikein, ettei vain tylysti siirtäisi ihmisiä syrjään. Sitä...
Lue kommentti
Yksinolo tekee hyvää. Hyvinvointi lisääntyy, kun tutustuu itseensä ajan kanssa.
Yksinolo tekee hyvää. Hyvinvointi lisääntyy, kun tutustuu itseensä ajan kanssa.

Sinkkuus ei ole kaikille välivaihe, mutta se voi olla myös kasvun vaihe. Se kasvattaa niin itsetuntemusta, onnellisuutta kuin sosiaalisia verkostoja.  

Yhä suurempi osa ihmisistä kautta maailman asuu yksin. Sinkkuus on kansainvälinen ilmiö, joka on yleistynyt myös Suomessa: meillä on tällä hetkellä yli miljoona yksineläjää.

Vuonna 2015 tilastolaitos Eurostat julkaisi vertailun, jonka mukaan lapsettomien sinkkunaisten suhteellinen osuus oli Suomessa EU-maiden suurin. Myös sinkkumiesten kotitalouksia oli Suomessa EU:n keskiarvoa enemmän.

Vaikka sinkkuus on yhä yleisempää, siitä saatetaan edelleen puhua ”välivaiheena” – aikana, jolloin etsitään ja löydetään uusi parisuhde.  

88 prosenttia sinkuista arvosti eniten omaa aikaa.

Sinkkujen kirjo on kuitenkin monimuotoisempi: He voivat olla eronneita lapsettomia, yksinhuoltajia, leskiä. He voivat olla ihmisiä, jotka ovat eläneet koko elämänsä yksin.

He voivat olla myös ihmisiä, jotka eivät etsi aktiivisesti parisuhdetta tai koe elävänsä väliaikaista vaihetta, josta pitäisi pyrkiä pois. 

Omaa aikaa ja itsetuntemusta

Mitä sinkkuudesta voi saada? Millaista on onnellinen ja täysipainoinen sinkkuus?

Väestöliitto kysyi syksyllä 2016 I love me -messuilla 140 sinkulta, mitä he arvostavat eniten sinkkuelämässään. 88 prosenttia arvosti eniten omaa aikaa. 81 prosenttia kertoi pitävänsä arvossa vapautta. 

Kun on yksin, ajatukset eivät ole kiinnittyneenä parisuhteeseen vaan omiin elämänarvoihin.

Kun sinkkuuden myötä omaa aikaa on enemmän, sen voi myös käyttää helposti mielekkäisiin asioihin – juuri sellaisiin, jotka ovat omasta mielestä kiinnostavia. Yksin ollessa voi rauhassa miettiä, millainen on ja mitä haluaa elämältään, sanoo psykologi Jaana Ojanen Väestöliitosta.

”Kun on yksin, voi keskittyä oman elämänsä rakentamiseen eikä tarvitse koko ajan olla huomioimassa toista. Ajatukset eivät ole kiinnittyneenä parisuhteeseen vaan omiin elämänarvoihin ja toimiin, jotka vievät kohti omia tavoitteita.”

Hyvinvointi lisääntyy ja elämänlaatu kohenee, kun oppii tietämään, mistä todella pitää ja mikä tekee hyvää itselle. Toiset nauttivat siitä, että saavat olla itsekseen kotona ja katsoa lempiohjelmiaan, toiset haluavat viilettää seuraelämässä. 

Sinkkuus lisää sosiaalisia suhteita

Monet löytävät sinkkuna elämäänsä uusia kiinnostuksen kohteita, intohimoja ja lempiharrastuksia. He osallistuvat kokkauskursseille, menevät tanssitunnille tai alkavat juosta maratoneja.  

Ratkaisevaa on, miten itse kukin kokee yksin olemisensa: tuntuuko se vapaudelta vai yksinäisyydeltä. 

Monet saattavat kokea yhteiskunnallista painetta parisuhteen perustamiseen. Mieleen saattaa hiipiä pelko, että ilman parisuhdetta ja perhettä voi jäädä sosiaalisten ympyröiden ulkopuolelle. 

Tärkeää on, että löytää itselleen sopivan tavan elää.

Amerikkalaiset tutkijat Natalia Sarkisian ja Naomi Gerstel ovat kuitenkin todistaneet päinvastaista: sinkkuus lisää sosiaalisia suhteita. Heidän tutkimustensa mukaan sinkut olivat useammin yhteydessä sosiaalisiin verkostoihinsa kuin naimisissa olevat ja saivat ja tarjosivat näille myös apua enemmän kuin naimisissa olevat.

”Tärkeää on, että löytää itselleen sopivan tavan elää eikä pakota itseään mihinkään muottiin. Mitä levollisempi on sinkkuutensa kanssa, sitä helpompi on sietää ympäriltä tulevaa painetta perustaa parisuhde”, Ojanen sanoo.

Aiemmat ihmissuhteet vaikuttavat meihin

Se miten sinkkuuden kokee, liittyy onnellisuuden käsitteeseen. Ojasen mukaan onnellisuus riippuu paljon siitä, mitä itse toivoo ja tarvitsee.

”Tutkimukset viittaavat siihen, että parisuhde ja ylipäänsä yhteys ihmisiin lisää onnellisuutta. Uskon, että ihmisellä on sisäänrakennettu tarve olla yhteydessä toiseen ihmiseen. Toki se yhteys voi olla ystävyyttäkin.”

Joskus on jopa parempi olla yksin.

Kaikki eivät välttämättä kaipaa parisuhdetta. Merkitystä on myös sillä, kuinka ihminen on kokenut aiemmat ihmissuhteet. 

”Joillekin parisuhde saattaa herättää vaikeita tunteita. Ihminen on voinut myös ajautua kerta toisensa jälkeen itselleen haitallisiin parisuhteisiin, ja silloin voi jopa olla parempi olla yksin”, sanoo Ojanen.

Ole aktiivinen

Eronneille sinkuille Ojanen suosittelee, että eroprosessin käy läpi kaikessa rauhassa. On tärkeää pohtia syitä, joiden vuoksi parisuhteeseen ryhtyi, ja niitä, jotka ajoivat eroon. Ihminen toistaa helposti samoja vuorovaikutusmalleja, jos ei pysähdy niiden äärelle.

”Eron prosessointi on tärkeää, jotta voi välttää samat karikot paremmin ja tunnistaa haitallisia kuvioita, joihin mahdollisesti hakeutuu tiedostamattaan.”

Kipeiden tunteiden äärelle joutuminen voi olla hedelmällinen prosessi.

Jos on joutunut tahtomattaan sinkuksi, elämästä kannattaa pyrkiä aktiivisesti tekemään mielekkäämpää. Hyvänolontunnetta saa monista muistakin asioista kuin parisuhteesta, muistuttaa Ojanen. 

”Jos sinkkuus tulee omalle kohdalle yllättäen ja tahtomatta, on normaalia kokea ahdistusta ja masennusta. On hyvä hakeutua ystävien ja sukulaisten seuraan, mutta toisaalta täytyy antaa myös tunteiden tulla. Kipeimpien tunteiden äärelle joutuminen voi olla sekä vaikea että hyvin hedelmällinen prosessi.”

Tasapainoinen tietää, mitä tarvitsee

Sinkku on itse vastuussa hyvinvoinnistaan. Kun elämänsä pystyy rakentamaan mielekkääksi, on uuden parisuhteenkin rakentaminen on helpompaa – jos sellaisen vielä haluaa. 

”Kun on saavuttanut itsensä kanssa tasapainon, se on parisuhteellekin paljon parempi lähtökohta kuin sellainen tilanne, jossa vastuuta hyvinvoinnista ja onnellisuudesta vieritetään kumppanille”, sanoo Ojanen. 

Ilman parisuhdettakin voi elää onnellista elämää.

Hyvinvointiin vaikuttaa myös elämäntilanne. On esimerkiksi paljon leskiä tai eronneita, jotka eivät enää jaksa etsiä kumppania tai eivät enää halua parisuhteeseen. On ihmisiä, jotka ovat jo saaneet elää ja kokea elämänsä rakkauden ja tyytyvät siihen. Tilanteen hyväksyminen helpottaa.

”On täysin mahdollista, että ihminen hyväksyy sen, ettei parisuhdetta enää ole ja elää silti onnellista elämää tai elää tavallaan sen surun kanssa”, toteaa Ojanen. 

”Tosin eihän sitä ikinä tiedä, vaikka vielä kahdeksankymppisenäkin rakastuisi uudelleen!”