Tavarat aiheuttavat kinaa, koska niihin liittyy paljon tunnearvoa. ”Missä tunne, siellä ristiriita”, sanoo psykologi ja psykoanalyytikko Anna Collander.
Tavarat aiheuttavat kinaa, koska niihin liittyy paljon tunnearvoa. ”Missä tunne, siellä ristiriita”, sanoo psykologi ja psykoanalyytikko Anna Collander.

Raivausbuumi voi aiheuttaa perheriitoja, tietää psykologi Anna Collander. Yltäkylläisyyteen tottuneen sukupolven on vaikea ymmärtää jugurttipurkkien hamstraajia, joiden mieliin on iskostunut pula-aika.

”Mies ei luopuisi juuri mistään. Hänellä on vanhoja tai isoksi jääneitä vaatteita ja kuluneita kenkiä, tyhjiä pahvilaatikoita ja muovipusseja, suttupaperilappuja... Sellaista ihan turhaa roskaa. Äitinsä kodissa ovat vielä hänen vanhat lelunsa, joten kauhulla odotan sitä päivää, kun anoppi potkaisee tyhjää”, kertoo yksi KK:n karsimiskyselyn vastaajista.

Saman huolen on kohdannut moni vanhempiensa kodin raivannut tai suvun kesämökin tyhjentänyt.

Psykologi ja psykoanalyytikko Anna Collander uskoo, että raivauserimielisyyksiä syntyy eniten siksi, että eri sukupolvilla on usein hyvin erilainen suhde materiaan. Pula-aikana eläneiden on vaikea luottaa siihen, että nyt on tarpeeksi. Nuoremmat sukupolvet taas ovat kasvaneet kulttuuriin, jossa oikeanlaisten tavaroiden hankkiminen nähdään itsensä toteuttamisena.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Äitini ei luovu vanhoista ja kellastuneista muovikipoista ja -kupeista, joita keittiön laatikot pursuavat.”

”Sitruunapuristimenkin ulkonäön ja tuntuman pitää peilata omaa sisäistä sielunmaisemaa. Se on hyvin erilainen lähtökohta kuin pula-aika, jolloin oli hienoa, jos oli jotain”, Collander sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siksi yltäkylläisyyteen tottuneen voi olla vaikea ymmärtää jugurttipurkkien hamstraajaa.

”Äitini ei luovu vanhoista ja kellastuneista muovikipoista ja -kupeista, joita keittiön laatikot pursuavat. Toistaiseksi muovikulhot ovat vielä paikallaan. Yritän välillä järjestellä niitä, mutta eivät ne kauaa pysy siistissä järjestyksessä. Välillä myös vaivihkaa heitän kippoja pois, riittävän harvoin, jotta äiti ei huomaa”, yksi KK:n kyselyn vastaajista kertoo.

Kaipuun muistaa koko elämän

Anna Collander uskoo, että materia saa ihmiset kinaamaan, koska siihen liittyy paljon tunnearvoa. Karsimista tai säästämistä tehdään harvoin pelkästään järjellä.

”Missä tunne, siellä ristiriita. Koska ihmiset tuntevat eri tavalla ja heillä on erilaiset elämäntilanteet, säästämiseen ja karsimiseenkin suhtaudutaan eri tavalla”, Collander sanoo.

”Jos on kokenut paljon pulaa, voi olla vaikea luottaa siihen, että nyt on tarpeeksi.”

Joskus tavaralla on enemmän tunnearvoa kuin karsimishetkellä tajuaa. Tavara on kuin portti muistoihin, ja kun jotakin tärkeää heittää pois, tuntuu kuin ovi muistoihin katoaisi.

Tunteen vallassa voi olla vaikea ymmärtää muita.

”Jos on kokenut paljon pulaa, voi olla vaikea luottaa siihen, että nyt on tarpeeksi. Nuoremmalla sukupolvella taas voi mennä kuluttaminen ja onnellisuuden tavoittelu sekaisin”, Collander sanoo.

”Nuorempien sukupolvien voi olla vaikea ymmärtää, miltä pula-ajan eläneistä on tuntunut. Sellainen puute ja kaipuu voi vaikuttaa koko elämän, vaikka järjellä tajuaisi, että enää ei ole hätää.”

Collander uskoo, että pula-aikana kasvaneiden sukupolvien säästeliäisyys saattaa joskus olla yritys pitää huolta nuoremmista.

”Ettei heillä olisi pulaa. Nuori minimalistinen sukupolvi ei välttämättä tällaisesta huolenpidosta osaa ilahtua.”

Ennakointi voi auttaa

Hamstrauksen toinen ääripää on uusin järjestelytrendi kuolinsiivous, jonka ajatuksena on säästää jälkipolvia ja raivata kodin tavarakaaos jo ennen omaa kuolemaa.

Joillekin kuolinsiivous on tärkeä riitti, jolla työstetään mennyttä elämää.

”Sitä kautta voi hyvästellä menneitä, nähdä oman elämän erityislaatuisuuden ja valmistautua siihen, ettei ole täällä ikuisesti”, Anna Collander sanoo.

Moni trendistä innostunut on joutunut joskus itse raivaamaan sukulaisensa omaisuutta. Urakan jälkeen on ehkä syntynyt ajatus: itse en halua olla kellekään vaivaksi.

”Se on sääli. Eikö ihminen saa olla joskus olla vaivaksi?” Collander kysyy.

”Jo sillä, että näyttää ymmärtävänsä, miksi toinen haluaa niin kuin haluaa, voi saada paljon anteeksi.”

Hän uskoo, että raivausristiriidat on helpoin välttää, kun yrittää ymmärtää muiden tapoja suhtautua tavaraan, sitä, miltä toisesta tuntuu ja miksi.

”Jo sillä, että näyttää ymmärtävänsä, miksi toinen haluaa niin kuin haluaa, voi saada paljon anteeksi”, Collander sanoo.

Hän kehottaa tarkastelemaan myös omia motiivejaan. Miksi haluan karsia tai säästää?

Jos raivaus pelottaa, siitä kannattaa puhua jo ennen kuin se on ajankohtaista.

”Kun kesämökkiä aletaan myydä tai perunkirjoitusta tehdä, tunteet ovat hirveän pinnassa.”

Joskus helpointa on säästää kaikkia kinalta.

”Iäkkäiden vanhempien on vaikea luopua mistään, vaikka tunnustavat, että kaikki paikat ovat täynnä ja enimmäkseen täysin turhaa ja käyttökelvotonta rojua. Odotan, että aika kuluu. Raivaan vanhempien nurkat sitten, kun heistä on aika jättänyt. On turha aiheuttaa riitaa ja mielipahaa. Jos rojua on kerätty nurkkiin jo vuosikymmenet, kai se vielä muutaman vuoden saa odottaa”, yksi KK:n kyselyn vastaajista kirjoittaa.

paha tytär

Olin muuttamassa lähes 90-vuotiasta äitiäni pienempään asuntoon lähelle palveluita. Se oli juuri niin hirveää kuin voi arvatakin! Ihminen on ikänsä kerännyt tavaraa ympärilleen, mitään ei ole heitetty pois, vaan kaikki on säästetty periaatteella "sitä voi vielä joskus tarvita". Mitään ei olisi saanut nytkään hävittää, ei vanhoja tyynyjä, ei 70-luvun pöytäliinoja tai seinävaatteita... Salaa kannettiin tavaraa roskiin jätesäkkikaupalla ja auta armias, kun äiti huomasi, että joku riepu on muutossa kadonnut! Puolta pienempään asuntoon ei olisi tavaramäärä millään mahtunut. Äiti ei myöskään kyennyt itse enää pakkaamaan tai järjestelemään tavaroita paikoilleen, eikä tosiaan enää tarvitse sitä tavaramäärää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla