Masennus kuormittaa usein myös sairastuneen läheisiä. ”Ei ole tarkoitus, että läheiset alkavat tuntea samoin kuin masentunut. Se ei auta ketään”, asiantuntija sanoo.
Rakas ihminen on kuin varjo entisestään. Ajatukset kiertävät synkkää kehää, tapaamiset peruuntuvat ja puheet muuttuvat lohduttomiksi.
Tuntuu samaan aikaan sekä syylliseltä että voimattomalta. Pitäisi auttaa, mutta en enää jaksa. Mitä tehdä, kun läheisen masennus vie omatkin voimat?
”Itsestä huolehtiminen on silloin äärimmäisen tärkeää. Ei auta ketään, jos menee itsekin samaan kuoppaan, jossa toinen on”, sanoo SOS-kriisikeskuksen kriisivastaanottotyön päällikkö Pirjo-Riitta Liimatainen.
Hänen mukaansa on melko tavallista, että masennus kuormittaa myös siihen sairastuneen läheisiä.
”Ei se ole mikään ihme, jos näkee koko ajan ihmisen, joka on menettänyt elämänhalunsa, joka ei halua mennä minnekään ja josta mikään ei tunnu miltään. Totta kai se vaikuttaa.”
Kuinka voi tukea ystävää ilman, että on vaarassa pian sairastua itsekin?
Älä ryhdy terapeutiksi
Kun sairastunut hakee tukea läheisistä, rajaa on vaikea vetää. Masentunut tarvitsee ihmisiä, jotka välittävät, mutta kenenkään ei tarvitse ottaa toisen oloa kantaakseen.
”Ystävyyteen kuuluu se, että autetaan, kun on vaikeaa. Mutta ystävä ei ole terapeutti tai hoitaja. Ystävä on ystävä”, Liimatainen sanoo.
”Ystävä ei ole terapeutti tai hoitaja. Ystävä on ystävä.”
Omaa jaksamista kannattaa miettiä ainakin silloin, jos tuntee suurta uupumusta tai haluttomuutta vastata toisen viesteihin tai puheluihin tai jos on jokaisen tapaamisen jälkeen ennemmin väsynyt kuin virkistynyt.
”Se, että kuuntelee toista joka päivä, ei ole ystävän vaan ammattilaisen tehtävä.”
Saat yhä nauttia elämästä
Omista aktiviteeteista kannattaa pitää kiinni, vaikka toinen voisi pahoin. Moni kantaa turhaan syyllisyyttä elämänilostaan. Se, että jaksaa elää ja nauttii itse asioista, ei ole masentuneen väheksyntää tai mitätöintiä.
”Se on huolen pitämistä, että jaksaa elää elämää”, Liimatainen sanoo.
”Samalla voi koko ajan viestiä toiselle, että olet tärkeä ja haluan, että toivut ja voit paremmin.”
Itsestä huolehtiminen on tärkeää, koska vain niin jaksaa huolehtia myös muista.
”Läheisten ei tarvitse luopua itselleen tärkeistä asioista, päinvastoin. Niistä tulee entistä tärkeämpiä”, Liimatainen sanoo.
”Ei ole tarkoitus, että läheiset alkavat tuntea samoin kuin masentunut. Se ei auta ketään vaan vie tilannetta vain huonompaan suuntaan.”
Ota selvää masennuksesta
Liimatainen kannustaa sairastuneen läheisiä selvittämään, millainen sairaus masennus on. Kun taudinkuvan tuntee, ymmärtää siihen sairastunutta paremmin.
”Masennus vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen olemukseen, toimintaan ja ihmissuhteisiin. Kun masennusta ymmärtää, ei ota itseensä, jos toinen esimerkiksi äksyilee, kärsii unettomuudesta tai haluaa nukkua koko ajan”, Liimatainen sanoo.
”Ihminen ei ole ilkeä tai paha. Sairaus vain on sellainen.”
Tunnista voimiesi rajat
Loputtomasti ei voi tehdä. Jos toinen on jumissa omassa olossaan eikä ota apua vastaan, ystävän on vaikea auttaa.
Omaa jaksamista on ihan tervettä miettiä. Jos voimat ehtyvät ja olo on avuton, toiselle voi hienovaraisesti kertoa, että tukemiseen ei ole juuri nyt voimia.
”Jos toiseen haluaa ottaa etäisyyttä, voisiko hänelle sanoa, että nyt en jaksa tukea sinua niin kuin toivoisin”, Liimatainen ehdottaa.
”Viesti on se, että minulla on jotain nyt, mutta se ei tarkoita sitä, että hylkäisin. Jos tarvitset apua, mietitään yhdessä, miten sitä saisi.”
Etsikää apua yhdessä
Masentunut ei välttämättä jaksa hakeutua itse hoitoon. Läheinen voi auttaa avun etsimisessä tai lähteä mukaan lääkäriin. Toimia kannattaa viimeistään silloin, jos masentuneen puheet käyvät itsetuhoisiksi.
”Jos masentunut sanoo, että hän ei halua tai tarvitse apua ja pyytää, ettet kerro sairaudesta kenellekään, häntä ei pidä uskoa vaan toimia”, Liimatainen sanoo.
Vie hänet kävelylle
Mitä masentuneen läheisen kanssa sitten voi tehdä? Kaikkea sitä, mitä ennenkin. Pyytää kävelylle, elokuviin, kuntosalille. Soittaa ja jutella muustakin kuin masennuksesta.
”Normaalia tekemistä olisi hyvä koko ajan olla. Joskus vähän pakottamallakin: nyt mennään”, Liimatainen sanoo.
”Tärkeintä on osoittaa, että välittää. Masennus kyllä lievittyy, ja on hyvä puhua välillä jostain muustakin, etteivät ajatukset pyöri koko ajan siinä, miten huonosti asiat ovat ja miten masentunut ihminen olen.”
"Lenkille lähtö ei ehkä onnistu ensimmäisellä eikä vielä toisellakaan kerralla, mutta joku kerta se onnistuukin."
Joskus apu voi olla hyvin konkreettista, vaikka lenkkiseuraksi hakemista.
”Lenkille lähtö ei ehkä onnistu ensimmäisellä eikä vielä toisellakaan kerralla, mutta joku kerta se onnistuukin”, Liimatainen sanoo.
”On äärimmäisen tärkeää, että masentunut saa muuta ajateltavaa. Häivähdyksen siitä, että elämä voi olla joskus jotain muutakin.”
Masentuneen läheiset voivat hakea apua ja vertaistukea mielenterveysomaisten järjestö Finfamista. 20.–27.11.2017 vietetään valtakunnallista mielenterveysviikkoa.
nimenomaan! harvan kanssa keskustelusta saa mitään ja vaan kaduttaa että avautui. terapeutit sentään ovat vaitiolovelvollisia!
Itse olin lievästi masentunut ja parhaalle ystävälleni tunnustin käyväni terapiassa asian vuoksi. Hän heti otti itseensä: "Kai sä tiedät että sä voit mulle puhua ihan mistä vaan?" Ja kun kerran puhuin, tuli sieltä mitäsattuu takaisin. Eipä tehnyt mieli jutella mistä vaan uudestaan.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
