Saako somen seurailu sinut iloiseksi vai ahdistumaan? Omaa oloaan kannattaa kuunnella herkästi.
Saako somen seurailu sinut iloiseksi vai ahdistumaan? Omaa oloaan kannattaa kuunnella herkästi.

On inhimillistä haluta olla tykätty, mutta sen tavoittelu voi myös ahdistaa. Tänä päivänä suurin pelko ja loukkaus saattaa olla se, että joku pitää sinua epäkiinnostavana.  Miten tämän paineen kanssa olisi viisasta elää?

Työkaverin varpaat laiturilla saivat 53 tykkäystä, oma aamukahvi 25.  Kaikki muut tuntuvat käyvän hienoilla illallisilla ja jännittävillä matkoilla. He ovat hauskoja ja nokkelia, aktiivisia ja pidettyjä – siis kiinnostavia. Työpaikoillekin haetaan nykyään persoonia ja ”hyviä tyyppejä”.

Mieleen hiipii pelko. Mitä, jos minä en olekaan kiinnostava?

”Tänä päivänä kasvoillemme hierotaan koko ajan somen ja netin välityksellä tarkkaan valittuja ja brändättyjä tarinoita, kerrotaan valittua totuutta omasta elämästä. Siihen on helppo kompastua, että se olisi koko totuus”, sanoo Suomen Mielenterveysseuran asiantuntijakoordinaattori Susanna Kosonen.

Kosonen antaa esimerkin: Sunnuntaiaamuna heräät kymmeneltä, avaat Instagramin ja näet siellä kuvan tuttavan keltaisista saappaista ja täyteen mustikoita kerätystä kulhosta. Piirakka on ollut uunissa jo kuvan päivityshetkellä, tunteja sitten.

Vaikka kuvassa on pirteä kesähetki, se voi saada itsessä aikaan syyllisyyden tuntua ja pelkoa siitä, että täällä minä vain makaan kotona, kun muut ovat aktiivisia. Tunne voi tulla siitä huolimatta, että olisi tietoisesti valinnut viisaasti – päättänyt levätä silloin, kun siihen on mahdollisuus.

Mieleen hiipii pelko. Mitä, jos minä en olekaan kiinnostava?

”20 tai 30 vuotta sitten emme olisi tienneet niistä saappaista tai mustikkapiirakasta, ellemme olisi menneet iltapäivällä kylään. Nyt tieto levähtää jo sinne lakanoihin”, Kosonen sanoo.

Hänen mukaansa sosiaalinen media on muuttanut sitä peiliä, jolla me ihmiset peilaamme itseämme. Siksi tarvitsisimme ”kansalaistaitopakkiimme” myös taitoja selvitä aikamme paineesta.

”Sairas arvon määrittäjä”

Tubettaja Maiju Voutilainen, eli Mansikkka, puhui tämän päivän synnyttämistä paineista Kodin Kuvalehden haastattelussa.

”Nuorilla on selvästi paljon paineita olla jotakin ja saada paljon tykkäyksiä kuviin. Se määrittää sinut ja sinun arvosi. Se on ihan sairasta”, Voutilainen sanoi.

Susanna Kosonen on huomannut, että paineet koskettavat myös aikuisia – kaiken ikäisiä ja kaikkia sukupuolia.

”Ovathan nämä asioita, jotka herättävät pohdintaa kaikissa. Että kuka saa tuhat synttärionnittelua ja kuka yhden. Ne voivat olla kipeitäkin juttua”, hän sanoo.

”Ihmisellä on väkevä tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi.”

Miksi tykkäyksien määrä kiinnostaa meitä niin paljon? Kososen mukaan yksi syy on lähtöisin ihmisyydestä. Jokaisella on tarve olla osa yhteisöä, saada hyväksyntää ja kuulua joukkoon. Siksi tykkäysten tavoittelukin on varsin inhimillistä.

”Ihmisellä on väkevä tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi.”

Jos somen kuvavirta täyttyy tuttavien lomakuvista eikä itsellä ole varaa matkustella, voi tuntua, ettei pysty jakamaan samoja asioita kuin oma tuttavapiiri, Kosonen sanoo. Silloin voi tuntua, että itsellä ei ole tilaa, jossa tulisi nähdyksi kiinnostavana.

Kososen mielestä jokaisen kannattaisikin rohkeasti etsiä oma juttunsa ja porukkansa.

Samanhenkisten ryhmässä vaikka omaan harrastukseen liittyvä some-postaus voi saada useita tykkäyksiä – ihmisiltä, jotka aidosti pitävät kyseisestä asiasta itsekin.

Sanoita ahdistuksen syy

Kososen mukaan sosiaalisen median korostamat pelot ja paineet siitä, riittääkö omana itsenään, ovat myös osa suurempaa ilmiötä.

”Koko maailmamme on tällä hetkellä valtava muutosten mylläkkä. Kykyjämme selviytyä koetellaan monella tasolla.”

Työelämä muuttuu nopeasti, ja paineita tulee myös uutisten myötä: nuoret on saatava opiskelemaan ilman välivuosia, talous käännettyä kasvuun. Koko ajan pitäisi olla enemmän ja nopeampi.  Kaiken muutoksen keskellä voi tulla tunne, että ei meinaa pysyä muun maailman perässä.

Muutoksen keskellä voi tulla tunne, että ei meinaa pysyä perässä.

Siksi meidän pitää miettiä, miten pärjäämme näiden asioiden kanssa, Kosonen sanoo. Tärkeää olisi valjastaa käyttöön ne tylsältä kuulostavat, perinteiset keinot: Tunteiden purkaminen johonkin mukavaan, kuten musiikkiin tai liikuntaan, voi auttaa. Niin myös puhuminen.

Ennen kaikkea kannattaa pohtia, mistä oma huono mieli johtuu ja yrittää sanoittaa tunne. Esimerkiksi tähän tyyliin: Unelmoin ihanasta omakotitalosta, mutta oman kodin ostaminen ei juuri nyt ole mahdollista. Siksi somessa näkemäni kauniit sisustuskuvat alkavat ahdistaa.

Kun murheen tai pelon sanoo ääneen jollekin toiselle, tunne pienenee. Sosiaalinen media ei ole siinä poikkeus, Kosonen muistuttaa.

”Itse jaoin ystävälleni kokemuksen siitä, että eräs somepäivitys sai minussa aikaan hillittömän tunnereaktion. Yllättäen ystävä tunnisti tunteeni ja kysyi, miksi en soittanut jo illalla, olisimme voineet puhua.”

Ole rehellinen itsellesi                                              

Oman kiinnostavuuden miettiminen ei välttämättä aiheuta pelkkää stressiä. Parhaassa tapauksessa sen avulla voi löytää asioita, ihmisiä ja harrastuksia, joista pitää ja joista saa hyvää mieltä.

Omien asioiden jakaminen sosiaalisessa mediassa voi Kosonen mukaan olla monelle osa identiteettiä. Siksi erilaisia ratkaisuja omien paineiden vähentämiseen kannattaa miettiä rohkeasti.

Kososen mukaan voi esimerkiksi testata, muuttuuko oma olo, jos uutisten tai sosiaalisen median ääreltä on hetken pois – tai vaikka rajaa sosiaalisen median seuraamisen iltapäivän kotimatkalle bussiin.

”Pitää löytää oma tasapaino ja uskaltaa olla rehellinen sille, miltä itsestä tuntuu.”

Jos tietyn ihmisen kuvat tuottavat itselle stressiä, seuraamisen voi yksinkertaisesti lopettaa.

Jos tietyn ihmisen tai vaikka uutiskanavan kuvat tuottavat jostain syystä itselle stressiä, voi seuraamisen yksinkertaisesti lopettaa, Kosonen sanoo. Se voi vaatia rohkeutta, koska mielessä istuu tiukassa oletus siitä, että kaikki muut seuraavat somea, mikä voi johtaa ulkopuolisuuden tunteisiin.

Lopulta kannattaa myös pohtia, mikä itselle oikeastaan on tärkeää, Kosonen sanoo. Onko se sitä, että saa sosiaalisessa mediassa paljon tykkäyksiä – vai panostaisiko sittenkin kasvokkain tapahtuvaan kohtaamiseen? Siksi Kosonen kehottaa menemään itsestään selvienkin asioiden äärelle.

”Se ei ole koko totuus, mitä siellä somessa on. Voi olla niin, että jollakulla on sata tykkäystä ja minulla on yksi – mutta minä olenkin kohdannut live-elämässä kaksi superhyvää tyyppiä ja saanut päälle vielä halauksen.”

Sosiaalisen median tai muiden ihmisten ei kannatakaan antaa liikaa määritellä sitä, kuinka itsensä näkee. Riittää, että elää juuri niin kiinnostavaa elämää kuin itse parhaaksi näkee.

Vierailija

”Moni pelkää, ettei ole tarpeeksi kiinnostava ihminen” – asiantuntija neuvoo, mitä nykyajan lietsomalle pelolle voi tehdä

Ai tämä olikin somesta juttu, luin kyllä mutta jotenkin otsikosta odotin jotain ihan muuta ja vähän kiinnostavampaa. Minua ei ainakaan haittaa, jos ihmiset saavat somessa suosiota kuvilleen. En itse ole aktiivinen someen postailija, mutta seuraan muiden touhuja. En kyllä pidä siitä kenenkään kiinnostavuuden mittarina, paljonko yleensä saa tykkäyksiä. Olisi ollut kiinnostavaa lukea, kuinka sinusta voi tulla kiinnostava keskustelukumppani tai hyvä jutunkertoja.
Lue kommentti
63v ja onnellinen

”Moni pelkää, ettei ole tarpeeksi kiinnostava ihminen” – asiantuntija neuvoo, mitä nykyajan lietsomalle pelolle voi tehdä

Jotenkin vaan tulee se olo että herätkää ihmiset! Ei ole pakko olla somessa. Ei ole pakko olla esim Facebookissa ja saada koko ajan toisten päivityksiä vaikka ei itse sinne mitään lähettäisikään. Minä kieltäydyn näistä uutisista. Minä pidän spostiyhteyttä henkiöiden kanssa joilla on jotain ihan oikeaa asiaa eikä heidän kanssaan jotka keräävät pisteitä somessa. Ei voisi vähempää kiinnostaa miten monta tykkäystä joku on jostain saanut. Tällaiset henkilöt joiden täytyy olla esillä ja näkyä ovat...
Lue kommentti
Ketään ei ole tuomittu yksinäisyyteen, muistuttaa sosiaalipsykologi Maria Rakkolainen.
Ketään ei ole tuomittu yksinäisyyteen, muistuttaa sosiaalipsykologi Maria Rakkolainen.

Yksin jääminen voi saada ajatukset synkiksi: olen yksin, koska olen huono. Jos itsensä ja muut oppii näkemään eri tavalla, se voi tuoda apua myös yksinäisyyteen, asiantuntija sanoo.

Yksinäisyys voi koskettaa ketä vain: uudelle paikkakunnalle muuttanutta lasta, läheisensä menettänyttä vanhusta tai menestynyttä yritysjohtajaa, jolla on paljon ihmisiä ympärillään.

Oli yksinäisyyden syy mikä tahansa, yksinäisyyteen liittyy usein negatiivista ajattelua itsestä ja muista, sanoo sosiaalipsykologi Maria Rakkolainen.

”Ikävät tunteet tekevät meille suodattimen, jonka kautta tulkitsemme sosiaalisia tilanteita.”

Yksinäisyys ja ulkopuolelle jääminen voivat saada tuntemaan, että syy yksinäisyyteen olisi itsessä: minä olen jotenkin huono ja siksi muutkaan eivät halua olla kanssani. Sosiaalisista tilanteistakaan ei välttämättä ole apua yksinäisyyteen, jos ajattelee muiden olevan liian toisenlaisia tai uskoo, että toiset suhtautuvat itseen kriittisesti.

”Ulkopuolisen voi olla vaikea tavoittaa yksinäisyyden tunnetta.”

”Vaikka surusta tai ulkopuolisuuden tunteesta puhuisi läheiselle, ulkopuolisen voi olla vaikea tavoittaa yksinäisyyden tunnetta. Silloin voi tulla tunne, että minussa itsessäni on jokin vika, kun en pääse tästä asiasta yli tai kuulu joukkoon”, Rakkolainen sanoo.

Rakkolainen työskentelee projektikoordinaattorina HelsinkiMission Näkemys-ohjelmassa. Hän on ollut mukana luomassa mallia, jossa pureudutaan yksinäisyyden tuottamiin kielteisiin ajatuksiin.

”Ketään ei ole tuomittu yksinäisyyteen”, Rakkolainen sanoo.

Siksi jokaisen olisi tärkeä voida tuntea, että asialle voi tehdä jotain.

”Eikä omaa elämää tarvitse seurata sivusta.”

Itseään voi oppia arvostamaan

Itsensä ja muut voi opetella näkemään positiivisemmassa valossa pienin askelin. Yksi ensimmäisistä asioista on selvittää itselleen, mitä itse oikeastaan haluaisi tapahtuvan, Rakkolainen sanoo.

”Monesti voi olla, että yksinäisenä oma elämä tuntuu ulkopuoliselta. Siksi olisi tärkeä miettiä, mitä juuri minä halua elämältä”, Rakkolainen sanoo.

Asioita voi listata vaikka paperille. Tärkeintä Rakkolaisen mukaan on, että pohtii, millainen ihminen itse on. Pidänkö liikunnasta, musiikista vai lukemisesta? Mitä tykkäisin tehdä töiden jälkeen tai muuna vapaana aikana? Ketä haluaisin nähdä?

Kun itselle on selvää, millaisista asioista pitää ja millaisia muutoksia elämäänsä haluaisi, niiden pariin on helpompi hakeutua.

Kun itselle on selvää, millaisista asioista pitää, niiden pariin on helpompi hakeutua.

Arkeaan voi myös tietoisesti suunnitella sellaiseksi, että se pienin askelin alkaisi muistuttaa enemmän sellaista elämää ja sosiaalisia suhteita, joita itselleen toivoisi. Itselleen voi asettaa tavoitteeksi, että tällä viikolla viestittelyn sijasta voisinkin soittaa kaverille tai lähteä kotoa käymään kirjastossa tai kahvilassa.

”Kun käyttäytymistä muuttaa ei-yksinäiseen suuntaan, ajattelu ja tunteetkin alkavat lieventyä.”

Pienten onnistumisten jälkeen itsearvostuskin voi kasvaa.

Oikeutettuja tunteita

Monet HelsinkiMission luomaan hankkeeseen osallistuvat opettelevat sitä, kuinka voisi itse viestiä muille kaipaavansa seuraa, Rakkolainen kertoo. Kun uudelle tuttavuudelle sanoo ”olipa kiva tavata”, toisen on helpompi vastata ”niin oli, nähdään joskus uudestaan”.

”Jokainen tietää sen, että jos on huono päivä, saatamme viestiä vihamielisesti muille ja kuitenkin toivoa, että joku tulisi ja kysyisi miten menee. Sitten voi tulla tunne, että kukaan ei tule, vaikka on omalla käytöksellään viestinyt, että jättäkää rauhaan.”

Sama efekti voi syntyä yksinäisyyden tuomasta pahasta olosta.

Rakkolainen muistuttaa, että ihmiset tuntevat usein oikeutetusti jäävänsä ulkopuolelle. Se voi tuntua murskaavalta ja tuottaa pettymyksiä, joista on vaikea ponnistella eteenpäin. Hän kuitenkin muistuttaa, että yksinäisyys ei määrittele ihmistä. Se ei esimerkiksi kerro omista taidoista.

Yksinäisyyttä voivat ennaltaehkäistä kaikki.

”Yksinäisyys ei liity osaamiseen tai sosiaalisiin taitoihin. Usein ihmisillä on ihan hyvät taidot kuunnella ja olla vastavuoroisia.”

Jos yksinäisyys on jatkunut pitkään tai tunteesta ei muutoin tunnu pääsevän irti, Rakkolainen muistuttaa ammattiavun tärkeydestä. Jokainen tarvitsee muita ihmisiä, joille puhua ja purkaa tunteitaan.

Yksinäisyys on myös yhteisöllinen asia, Rakkolainen sanoo: sitä voidaan ennaltaehkäistä, ja siitä ovat vastuussa kaikki.

”Meillä on vähän liikaa hyväksytty sitä, että koulun pihalla ja työpaikoilla joku voi istua yksin viikosta, jopa vuodesta toiseen. Se on kuitenkin ilmiö, jolle voi tehdä jotain. Lähtökohtana tulisi olla se, että tutustuisimme kaikenlaisiin ihmisiin. Se avartaa omaakin maailmaa, kun tutustuu ja ottaa uusia ihmisiä mukaan asioihin.”

 

Vierailija

”Ketään ei ole tuomittu yksinäisyyteen” – itsetuntemuksesta on apua, jos haluat saada enemmän seuraa

Suvaitsemattomia, ahdasmielisiä ihmisiä on paljon ja he usein osoittavat ovea vähänkin erilaisille ihmisille. Joskus alla on mielenterveysongelmiakin. Tämä näkyy työpaikoilla ja vapaa-ajalla. Jos osattaisiin ymmärtää erilaisia ihmisiä, ehkä omakin maailma avartuisi siinä samalla. Kaikkien ei tarvitse pitää samoista asioista, eikä olla kaikesta samaa mieltä. Kannattaisi pysähtyä miettimään, onko oikeasti ymmärtänyt ihmisten sanomisia oikein, ettei vain tylysti siirtäisi ihmisiä syrjään. Sitä...
Lue kommentti
Yksinolo tekee hyvää. Hyvinvointi lisääntyy, kun tutustuu itseensä ajan kanssa.
Yksinolo tekee hyvää. Hyvinvointi lisääntyy, kun tutustuu itseensä ajan kanssa.

Sinkkuus ei ole kaikille välivaihe, mutta se voi olla myös kasvun vaihe. Se kasvattaa niin itsetuntemusta, onnellisuutta kuin sosiaalisia verkostoja.  

Yhä suurempi osa ihmisistä kautta maailman asuu yksin. Sinkkuus on kansainvälinen ilmiö, joka on yleistynyt myös Suomessa: meillä on tällä hetkellä yli miljoona yksineläjää.

Vuonna 2015 tilastolaitos Eurostat julkaisi vertailun, jonka mukaan lapsettomien sinkkunaisten suhteellinen osuus oli Suomessa EU-maiden suurin. Myös sinkkumiesten kotitalouksia oli Suomessa EU:n keskiarvoa enemmän.

Vaikka sinkkuus on yhä yleisempää, siitä saatetaan edelleen puhua ”välivaiheena” – aikana, jolloin etsitään ja löydetään uusi parisuhde.  

88 prosenttia sinkuista arvosti eniten omaa aikaa.

Sinkkujen kirjo on kuitenkin monimuotoisempi: He voivat olla eronneita lapsettomia, yksinhuoltajia, leskiä. He voivat olla ihmisiä, jotka ovat eläneet koko elämänsä yksin.

He voivat olla myös ihmisiä, jotka eivät etsi aktiivisesti parisuhdetta tai koe elävänsä väliaikaista vaihetta, josta pitäisi pyrkiä pois. 

Omaa aikaa ja itsetuntemusta

Mitä sinkkuudesta voi saada? Millaista on onnellinen ja täysipainoinen sinkkuus?

Väestöliitto kysyi syksyllä 2016 I love me -messuilla 140 sinkulta, mitä he arvostavat eniten sinkkuelämässään. 88 prosenttia arvosti eniten omaa aikaa. 81 prosenttia kertoi pitävänsä arvossa vapautta. 

Kun on yksin, ajatukset eivät ole kiinnittyneenä parisuhteeseen vaan omiin elämänarvoihin.

Kun sinkkuuden myötä omaa aikaa on enemmän, sen voi myös käyttää helposti mielekkäisiin asioihin – juuri sellaisiin, jotka ovat omasta mielestä kiinnostavia. Yksin ollessa voi rauhassa miettiä, millainen on ja mitä haluaa elämältään, sanoo psykologi Jaana Ojanen Väestöliitosta.

”Kun on yksin, voi keskittyä oman elämänsä rakentamiseen eikä tarvitse koko ajan olla huomioimassa toista. Ajatukset eivät ole kiinnittyneenä parisuhteeseen vaan omiin elämänarvoihin ja toimiin, jotka vievät kohti omia tavoitteita.”

Hyvinvointi lisääntyy ja elämänlaatu kohenee, kun oppii tietämään, mistä todella pitää ja mikä tekee hyvää itselle. Toiset nauttivat siitä, että saavat olla itsekseen kotona ja katsoa lempiohjelmiaan, toiset haluavat viilettää seuraelämässä. 

Sinkkuus lisää sosiaalisia suhteita

Monet löytävät sinkkuna elämäänsä uusia kiinnostuksen kohteita, intohimoja ja lempiharrastuksia. He osallistuvat kokkauskursseille, menevät tanssitunnille tai alkavat juosta maratoneja.  

Ratkaisevaa on, miten itse kukin kokee yksin olemisensa: tuntuuko se vapaudelta vai yksinäisyydeltä. 

Monet saattavat kokea yhteiskunnallista painetta parisuhteen perustamiseen. Mieleen saattaa hiipiä pelko, että ilman parisuhdetta ja perhettä voi jäädä sosiaalisten ympyröiden ulkopuolelle. 

Tärkeää on, että löytää itselleen sopivan tavan elää.

Amerikkalaiset tutkijat Natalia Sarkisian ja Naomi Gerstel ovat kuitenkin todistaneet päinvastaista: sinkkuus lisää sosiaalisia suhteita. Heidän tutkimustensa mukaan sinkut olivat useammin yhteydessä sosiaalisiin verkostoihinsa kuin naimisissa olevat ja saivat ja tarjosivat näille myös apua enemmän kuin naimisissa olevat.

”Tärkeää on, että löytää itselleen sopivan tavan elää eikä pakota itseään mihinkään muottiin. Mitä levollisempi on sinkkuutensa kanssa, sitä helpompi on sietää ympäriltä tulevaa painetta perustaa parisuhde”, Ojanen sanoo.

Aiemmat ihmissuhteet vaikuttavat meihin

Se miten sinkkuuden kokee, liittyy onnellisuuden käsitteeseen. Ojasen mukaan onnellisuus riippuu paljon siitä, mitä itse toivoo ja tarvitsee.

”Tutkimukset viittaavat siihen, että parisuhde ja ylipäänsä yhteys ihmisiin lisää onnellisuutta. Uskon, että ihmisellä on sisäänrakennettu tarve olla yhteydessä toiseen ihmiseen. Toki se yhteys voi olla ystävyyttäkin.”

Joskus on jopa parempi olla yksin.

Kaikki eivät välttämättä kaipaa parisuhdetta. Merkitystä on myös sillä, kuinka ihminen on kokenut aiemmat ihmissuhteet. 

”Joillekin parisuhde saattaa herättää vaikeita tunteita. Ihminen on voinut myös ajautua kerta toisensa jälkeen itselleen haitallisiin parisuhteisiin, ja silloin voi jopa olla parempi olla yksin”, sanoo Ojanen.

Ole aktiivinen

Eronneille sinkuille Ojanen suosittelee, että eroprosessin käy läpi kaikessa rauhassa. On tärkeää pohtia syitä, joiden vuoksi parisuhteeseen ryhtyi, ja niitä, jotka ajoivat eroon. Ihminen toistaa helposti samoja vuorovaikutusmalleja, jos ei pysähdy niiden äärelle.

”Eron prosessointi on tärkeää, jotta voi välttää samat karikot paremmin ja tunnistaa haitallisia kuvioita, joihin mahdollisesti hakeutuu tiedostamattaan.”

Kipeiden tunteiden äärelle joutuminen voi olla hedelmällinen prosessi.

Jos on joutunut tahtomattaan sinkuksi, elämästä kannattaa pyrkiä aktiivisesti tekemään mielekkäämpää. Hyvänolontunnetta saa monista muistakin asioista kuin parisuhteesta, muistuttaa Ojanen. 

”Jos sinkkuus tulee omalle kohdalle yllättäen ja tahtomatta, on normaalia kokea ahdistusta ja masennusta. On hyvä hakeutua ystävien ja sukulaisten seuraan, mutta toisaalta täytyy antaa myös tunteiden tulla. Kipeimpien tunteiden äärelle joutuminen voi olla sekä vaikea että hyvin hedelmällinen prosessi.”

Tasapainoinen tietää, mitä tarvitsee

Sinkku on itse vastuussa hyvinvoinnistaan. Kun elämänsä pystyy rakentamaan mielekkääksi, on uuden parisuhteenkin rakentaminen on helpompaa – jos sellaisen vielä haluaa. 

”Kun on saavuttanut itsensä kanssa tasapainon, se on parisuhteellekin paljon parempi lähtökohta kuin sellainen tilanne, jossa vastuuta hyvinvoinnista ja onnellisuudesta vieritetään kumppanille”, sanoo Ojanen. 

Ilman parisuhdettakin voi elää onnellista elämää.

Hyvinvointiin vaikuttaa myös elämäntilanne. On esimerkiksi paljon leskiä tai eronneita, jotka eivät enää jaksa etsiä kumppania tai eivät enää halua parisuhteeseen. On ihmisiä, jotka ovat jo saaneet elää ja kokea elämänsä rakkauden ja tyytyvät siihen. Tilanteen hyväksyminen helpottaa.

”On täysin mahdollista, että ihminen hyväksyy sen, ettei parisuhdetta enää ole ja elää silti onnellista elämää tai elää tavallaan sen surun kanssa”, toteaa Ojanen. 

”Tosin eihän sitä ikinä tiedä, vaikka vielä kahdeksankymppisenäkin rakastuisi uudelleen!”