Saako somen seurailu sinut iloiseksi vai ahdistumaan? Omaa oloaan kannattaa kuunnella herkästi.
Saako somen seurailu sinut iloiseksi vai ahdistumaan? Omaa oloaan kannattaa kuunnella herkästi.

On inhimillistä haluta olla tykätty, mutta sen tavoittelu voi myös ahdistaa. Tänä päivänä suurin pelko ja loukkaus saattaa olla se, että joku pitää sinua epäkiinnostavana.  Miten tämän paineen kanssa olisi viisasta elää?

Työkaverin varpaat laiturilla saivat 53 tykkäystä, oma aamukahvi 25.  Kaikki muut tuntuvat käyvän hienoilla illallisilla ja jännittävillä matkoilla. He ovat hauskoja ja nokkelia, aktiivisia ja pidettyjä – siis kiinnostavia. Työpaikoillekin haetaan nykyään persoonia ja ”hyviä tyyppejä”.

Mieleen hiipii pelko. Mitä, jos minä en olekaan kiinnostava?

”Tänä päivänä kasvoillemme hierotaan koko ajan somen ja netin välityksellä tarkkaan valittuja ja brändättyjä tarinoita, kerrotaan valittua totuutta omasta elämästä. Siihen on helppo kompastua, että se olisi koko totuus”, sanoo Suomen Mielenterveysseuran asiantuntijakoordinaattori Susanna Kosonen.

Kosonen antaa esimerkin: Sunnuntaiaamuna heräät kymmeneltä, avaat Instagramin ja näet siellä kuvan tuttavan keltaisista saappaista ja täyteen mustikoita kerätystä kulhosta. Piirakka on ollut uunissa jo kuvan päivityshetkellä, tunteja sitten.

Vaikka kuvassa on pirteä kesähetki, se voi saada itsessä aikaan syyllisyyden tuntua ja pelkoa siitä, että täällä minä vain makaan kotona, kun muut ovat aktiivisia. Tunne voi tulla siitä huolimatta, että olisi tietoisesti valinnut viisaasti – päättänyt levätä silloin, kun siihen on mahdollisuus.

Mieleen hiipii pelko. Mitä, jos minä en olekaan kiinnostava?

”20 tai 30 vuotta sitten emme olisi tienneet niistä saappaista tai mustikkapiirakasta, ellemme olisi menneet iltapäivällä kylään. Nyt tieto levähtää jo sinne lakanoihin”, Kosonen sanoo.

Hänen mukaansa sosiaalinen media on muuttanut sitä peiliä, jolla me ihmiset peilaamme itseämme. Siksi tarvitsisimme ”kansalaistaitopakkiimme” myös taitoja selvitä aikamme paineesta.

”Sairas arvon määrittäjä”

Tubettaja Maiju Voutilainen, eli Mansikkka, puhui tämän päivän synnyttämistä paineista Kodin Kuvalehden haastattelussa.

”Nuorilla on selvästi paljon paineita olla jotakin ja saada paljon tykkäyksiä kuviin. Se määrittää sinut ja sinun arvosi. Se on ihan sairasta”, Voutilainen sanoi.

Susanna Kosonen on huomannut, että paineet koskettavat myös aikuisia – kaiken ikäisiä ja kaikkia sukupuolia.

”Ovathan nämä asioita, jotka herättävät pohdintaa kaikissa. Että kuka saa tuhat synttärionnittelua ja kuka yhden. Ne voivat olla kipeitäkin juttua”, hän sanoo.

”Ihmisellä on väkevä tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi.”

Miksi tykkäyksien määrä kiinnostaa meitä niin paljon? Kososen mukaan yksi syy on lähtöisin ihmisyydestä. Jokaisella on tarve olla osa yhteisöä, saada hyväksyntää ja kuulua joukkoon. Siksi tykkäysten tavoittelukin on varsin inhimillistä.

”Ihmisellä on väkevä tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi.”

Jos somen kuvavirta täyttyy tuttavien lomakuvista eikä itsellä ole varaa matkustella, voi tuntua, ettei pysty jakamaan samoja asioita kuin oma tuttavapiiri, Kosonen sanoo. Silloin voi tuntua, että itsellä ei ole tilaa, jossa tulisi nähdyksi kiinnostavana.

Kososen mielestä jokaisen kannattaisikin rohkeasti etsiä oma juttunsa ja porukkansa.

Samanhenkisten ryhmässä vaikka omaan harrastukseen liittyvä some-postaus voi saada useita tykkäyksiä – ihmisiltä, jotka aidosti pitävät kyseisestä asiasta itsekin.

Sanoita ahdistuksen syy

Kososen mukaan sosiaalisen median korostamat pelot ja paineet siitä, riittääkö omana itsenään, ovat myös osa suurempaa ilmiötä.

”Koko maailmamme on tällä hetkellä valtava muutosten mylläkkä. Kykyjämme selviytyä koetellaan monella tasolla.”

Työelämä muuttuu nopeasti, ja paineita tulee myös uutisten myötä: nuoret on saatava opiskelemaan ilman välivuosia, talous käännettyä kasvuun. Koko ajan pitäisi olla enemmän ja nopeampi.  Kaiken muutoksen keskellä voi tulla tunne, että ei meinaa pysyä muun maailman perässä.

Muutoksen keskellä voi tulla tunne, että ei meinaa pysyä perässä.

Siksi meidän pitää miettiä, miten pärjäämme näiden asioiden kanssa, Kosonen sanoo. Tärkeää olisi valjastaa käyttöön ne tylsältä kuulostavat, perinteiset keinot: Tunteiden purkaminen johonkin mukavaan, kuten musiikkiin tai liikuntaan, voi auttaa. Niin myös puhuminen.

Ennen kaikkea kannattaa pohtia, mistä oma huono mieli johtuu ja yrittää sanoittaa tunne. Esimerkiksi tähän tyyliin: Unelmoin ihanasta omakotitalosta, mutta oman kodin ostaminen ei juuri nyt ole mahdollista. Siksi somessa näkemäni kauniit sisustuskuvat alkavat ahdistaa.

Kun murheen tai pelon sanoo ääneen jollekin toiselle, tunne pienenee. Sosiaalinen media ei ole siinä poikkeus, Kosonen muistuttaa.

”Itse jaoin ystävälleni kokemuksen siitä, että eräs somepäivitys sai minussa aikaan hillittömän tunnereaktion. Yllättäen ystävä tunnisti tunteeni ja kysyi, miksi en soittanut jo illalla, olisimme voineet puhua.”

Ole rehellinen itsellesi                                              

Oman kiinnostavuuden miettiminen ei välttämättä aiheuta pelkkää stressiä. Parhaassa tapauksessa sen avulla voi löytää asioita, ihmisiä ja harrastuksia, joista pitää ja joista saa hyvää mieltä.

Omien asioiden jakaminen sosiaalisessa mediassa voi Kosonen mukaan olla monelle osa identiteettiä. Siksi erilaisia ratkaisuja omien paineiden vähentämiseen kannattaa miettiä rohkeasti.

Kososen mukaan voi esimerkiksi testata, muuttuuko oma olo, jos uutisten tai sosiaalisen median ääreltä on hetken pois – tai vaikka rajaa sosiaalisen median seuraamisen iltapäivän kotimatkalle bussiin.

”Pitää löytää oma tasapaino ja uskaltaa olla rehellinen sille, miltä itsestä tuntuu.”

Jos tietyn ihmisen kuvat tuottavat itselle stressiä, seuraamisen voi yksinkertaisesti lopettaa.

Jos tietyn ihmisen tai vaikka uutiskanavan kuvat tuottavat jostain syystä itselle stressiä, voi seuraamisen yksinkertaisesti lopettaa, Kosonen sanoo. Se voi vaatia rohkeutta, koska mielessä istuu tiukassa oletus siitä, että kaikki muut seuraavat somea, mikä voi johtaa ulkopuolisuuden tunteisiin.

Lopulta kannattaa myös pohtia, mikä itselle oikeastaan on tärkeää, Kosonen sanoo. Onko se sitä, että saa sosiaalisessa mediassa paljon tykkäyksiä – vai panostaisiko sittenkin kasvokkain tapahtuvaan kohtaamiseen? Siksi Kosonen kehottaa menemään itsestään selvienkin asioiden äärelle.

”Se ei ole koko totuus, mitä siellä somessa on. Voi olla niin, että jollakulla on sata tykkäystä ja minulla on yksi – mutta minä olenkin kohdannut live-elämässä kaksi superhyvää tyyppiä ja saanut päälle vielä halauksen.”

Sosiaalisen median tai muiden ihmisten ei kannatakaan antaa liikaa määritellä sitä, kuinka itsensä näkee. Riittää, että elää juuri niin kiinnostavaa elämää kuin itse parhaaksi näkee.

Vierailija

”Moni pelkää, ettei ole tarpeeksi kiinnostava ihminen” – asiantuntija neuvoo, mitä nykyajan lietsomalle pelolle voi tehdä

Ai tämä olikin somesta juttu, luin kyllä mutta jotenkin otsikosta odotin jotain ihan muuta ja vähän kiinnostavampaa. Minua ei ainakaan haittaa, jos ihmiset saavat somessa suosiota kuvilleen. En itse ole aktiivinen someen postailija, mutta seuraan muiden touhuja. En kyllä pidä siitä kenenkään kiinnostavuuden mittarina, paljonko yleensä saa tykkäyksiä. Olisi ollut kiinnostavaa lukea, kuinka sinusta voi tulla kiinnostava keskustelukumppani tai hyvä jutunkertoja.
Lue kommentti
63v ja onnellinen

”Moni pelkää, ettei ole tarpeeksi kiinnostava ihminen” – asiantuntija neuvoo, mitä nykyajan lietsomalle pelolle voi tehdä

Jotenkin vaan tulee se olo että herätkää ihmiset! Ei ole pakko olla somessa. Ei ole pakko olla esim Facebookissa ja saada koko ajan toisten päivityksiä vaikka ei itse sinne mitään lähettäisikään. Minä kieltäydyn näistä uutisista. Minä pidän spostiyhteyttä henkiöiden kanssa joilla on jotain ihan oikeaa asiaa eikä heidän kanssaan jotka keräävät pisteitä somessa. Ei voisi vähempää kiinnostaa miten monta tykkäystä joku on jostain saanut. Tällaiset henkilöt joiden täytyy olla esillä ja näkyä ovat...
Lue kommentti
Nuoret elävät jatkuvan muutoksen keskellä. ”Riittämättömyyden kokemus korostuu nuoruudessa, kun luodaan minäkuvaa ja identiteettiä. Lyhyessä ajassa tapahtuu paljon, ja vaatimuksia on. Täytyy löytää oma paikka maailmassa”, professori Katariina Salmela-Aro sanoo.
Nuoret elävät jatkuvan muutoksen keskellä. ”Riittämättömyyden kokemus korostuu nuoruudessa, kun luodaan minäkuvaa ja identiteettiä. Lyhyessä ajassa tapahtuu paljon, ja vaatimuksia on. Täytyy löytää oma paikka maailmassa”, professori Katariina Salmela-Aro sanoo.

Nuoria uuvuttavat vaatimukset, muihin vertailu ja epävarma tulevaisuus. ”Nykypäivänä on vaativaa olla nuori”, nuorten uupumusta tutkinut professori Katariina Salmela-Aro sanoo. Miten sinä voit auttaa omaa lastasi?

1. Usko nuorta

Nuorten uupumus? Ei sellaista ole olemassakaan, professori Katariina Salmela-Arolle sanottiin, kun hän alkoi tutkia aihetta 15 vuotta sitten.

”Nuorten uupuminen oli tabu. Siitä ei saanut puhua”, Salmela-Aro sanoo.

Elettiin Suomen Pisa-...

Joskus ”totuuden” kuuleminen itsestä voi kasvattaa, mutta kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.
Joskus ”totuuden” kuuleminen itsestä voi kasvattaa, mutta kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.

Tiedät varmaan tyypin, joka aina uskaltaa sanoa ääneen ”totuuden”? Suorapuheisuus voi olla ihailtavaa, mutta sitä voi käyttää myös väärin. Asiantuntija muistuttaa, että suorasuu ei ole aina oikeassa. Mitä hänen pitäisi miettiä, jotta hän ei rikkoisi ihmissuhteitaan?

1. Mikä on todellinen motiivi?

Joka kerta ennen kuin alkaa ladella totuuksia muille, pitäisi kysyä itseltään: Miksi haluan nyt sanoa suoraan? Mikä on tavoitteeni?

”Tavoite voi olla esimerkiksi se, että toinen muuttaa käytöstään. Jos huomauttaa työkaverilleen myöhästelystä ja hän alkaakin tulla ajoissa, suoraan sanominen on kannattanut”, psykologi ja psykoterapeutti Arto Pietikäinen sanoo.

Jos taas olet suora ja arvostelet puolisosi ulkonäköä, mikä on tavoitteesi? Se, että hän muuttuu hehkeäksi? Uskotko oikeasti, että vähättelysi kaunistaa? Kommenttisi ei ole rehellisyyttä vaan ilkeilyä, joten jätä se sanomatta.

”On pelkästään hyvä, ettemme tiedä kaikkia toistemme ajatuksia. Yksikään ihmissuhde ei kestäisi sitä, että ihan kaikki sanotaan ääneen.”

2. Millaisia seurauksia sanoilla on?

Hyvääkin tarkoittava kommentti voi synnyttää pelkkää pahaa. Pahimmillaan se rikkoo itsetunnon, luottamuksen tai ihmissuhteet.

”Hyvä tarkoitus ei riitä oikeuttamaan huonoa käytöstä. Siksi kannattaa miettiä seurauksia, ennen kuin avaa suunsa. Suora kommentti on tarpeeton, jos siitä seuraa enemmän huonoa kuin hyvää.”

On myös ihmisiä, jotka loukkaavat tahallaan ja puolustautuvat sitten sanomalla: Älä nyt tuosta loukkaannu, minähän olin vain rehellinen.

”Suorapuheisuudella voi olla hyvinkin raadollisia tarkoitusperiä”, Pietikäinen sanoo.

3. Tunnistatko halun olla aina oikeassa?

”Suorapuheista ihmistä ohjaa usein ’minä olen oikeassa’ -uskomus. Uskomus joutaisi romukoppaan, sillä se sisältää oletuksen, että kaikki muut ovat aina väärässä”, Arto Pietikäinen sanoo.

”Jos ihmisellä on jatkuva tarve puuttua läheistensä elämään, hän ottaa suuria riskejä ihmissuhteissaan.”

4. Ethän tuputa omia arvojasi?

Tiedät ehkä tyypin, jolla on tapana kommentoida muiden valintoja toteamalla, että ”minä en tekisi ikänä noin”? Millä oikeudella hän kommentoi ystäviensä ja sukulaistensa tapaa elää?

”Jos ihmisellä on jatkuva tarve puuttua läheistensä elämään, hän ottaa suuria riskejä ihmissuhteissaan”, Pietikäinen sanoo.

”Omia arvojaan ei voi tyrkyttää. Se, mikä sopii omaan arvomaailmaan, ei välttämättä sovi toiselle, ja se on vain hyväksyttävä.”

5.  Voitko jättää sanomatta?

Hyvän ihmissuhteen perusta on rehellisyys. Se ei tarkoita, että jokainen ajatus on sanottava ääneen.

”On pelkästään hyvä, ettemme tiedä kaikkia toistemme ajatuksia. Yksikään ihmissuhde ei kestäisi sitä, että ihan kaikki sanotaan ääneen”, Arto Pietikäinen muistuttaa.

Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 17/2018. Voit lukea sen myös digilehdestä.

Sovinistinen vihapuhe eiliseen

Onko läheisesi ihanan suorapuheinen vai sittenkin ilkeä? ”Kaikkea ei kannata sanoa ääneen”, muistuttaa psykologi

Äärioikeiston mukana tullut, tarkoituksellinen, väkivaltainen loukkaaminen, ivaaminen ja esim. ulkonäköön, käytökseen ja suunnilleen kaikkeen puuttuva nälvintä, on rankkaa vihapuhetta, jota kenenkään ei pitäisi joutua kuuntelemaan. Ikävä kyllä, ihan fiksuina itseään pitävien, hyvissä asemissa olevien ihmisten suista, kuulee edellä mainittua vihanälvintää nykyisin. Jopa eräissä medioissa, tyrkytetään kyseisen, aggressiivisen vihapuheen muotoa, ikään kuin normaaliin keskusteluun kuuluvana, mitä...
Lue kommentti
ajatellut enempi

Onko läheisesi ihanan suorapuheinen vai sittenkin ilkeä? ”Kaikkea ei kannata sanoa ääneen”, muistuttaa psykologi

Kyllä kannattaa miettiä mitä vaikutusta hakee sanomiselleen ja pitääkö tosiaan sanoa ja mitä se hyödyttää näpäytellä.Vanhemmiten ajattelee ymmärtävämmin jos vaikka ajatus on ettei noin voi sanoa tai tehdä. Jokainen toimii, ajattelee, reagoi ja toteuttaa itseään pesoonansa ja kokemansa, myös tempperamenttinsa kautta. vaikea olla toisen kengissä, housuissa.
Lue kommentti