Ahdistaako sotku, mutta et silti tohdi palkata siivoojaa? Taustalla voi olla riittämättömyyden tunne.

"Kyllä jatkuva sotkuisuus kertoo laiskuudesta."

"Todella ruma näky, kun jo eteisessä ovat vaatteet ja kengät pitkin lattiaa roskan ja hiekan seassa, hyi!"

"Yksikin lehti, sukka tai muki väärässä paikassa ahdistaa."

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Näin vastasivat suomalaiset naiset, kun kysyimme heidän suhteestaan kodin sotkuihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hävettää, harmittaa, nolottaa, ottaa päähän.

"Meille on opetettu, että sotku kertoo elämänhallinnan puutteesta."

Psykologi Mikael Saarinen, miksi kodin sotkuisuus nostaa näin vahvoja tunteita?

"Meidän länsimainen yhteiskuntamme arvostaa järjestystä. Emme välttämättä elä arvojen mukaan, mutta se on meidän fantasiamme."

Sotku kotona hävettää, koska meille on opetettu, että se kertoo elämänhallinnan puutteesta. Mikael Saarinen myöntää, että vakavissa psyykkisissä ongelmissa niin onkin. Silloin on vain kyse aivan muusta kuin lapsiperheen arkisotkusta: vakavasti mielenterveysongelmainen ei kykene enää viemään roskia ulos.

Sotku murrosikäisen huoneessa kertoo: enpä paljon arvosta teidän arvojanne.

"Mutta se tavallinen sotku – pölypalleroita nurkissa, astioita siellä ja täällä, sänky petaamatta – onko sellaisella loppujen lopuksi mitään väliä?" Saarinen sanoo.

"Ja jos kodin kaaos keskittyy murrosikäisen huoneeseen, silloinkaan ei ole kyse psyykkisistä ongelmista vaan juuri siitä, miltä näyttääkin: että enpä paljon arvosta teidän arvojanne."

"Kunnon nainen siivoaa"

Murrosikä on identiteetin luomisen aikaa, mutta kyllä me aikuisetkin pyrimme siihen, että meillä olisi ehjä kuva minuudestamme. Jos olemme sitä mieltä, että minuuden pitää olla täydellinen, elämä käy raskaaksi. Aina huoliteltu ulkonäkö, vaatteet sävy sävyyn ja koti tip top.

"Silloin kannattaa pysähtyä miettimään, kuka minä haluan olla ja kenen normien mukaan elämääni elän”, Mikael Saarinen sanoo.

"Oman isoäitini viikkosiivoukseen kuului katon siivoaminen. Lattialistatkin kontattiin puunaamassa joka kerta."

Aika usein sotkusta napisee päänsisäinen ääni, ja aika usein ääni muistuttaa omaa äitiä. Äitien ja isoäitien sukupolville siisteys oli naisen kunnollisuuden mittari.

"Oman isoäitini viikkosiivoukseen kuului katon siivoaminen. Lattialistatkin kontattiin puunaamassa joka kerta", Saarinen kertoo.

"Siivoaminen on tämänkin päivän perheissä enemmän naisten vastuulla. Siksi kodin sotkuisuus ahdistaa useammin naista kuin miestä, vaikka nykyisin löytyy jo siivoushulluja miehiäkin enenevässä määrin. Ja vaikka moppimainoksessa esiintyy tuntematon sotilas."

"Apua, ei meille siivoojaa!"

Vaikka siivottomuus ahdistaa, monesta naisesta tuntuu mahdottomalta palkata kotiinsa siivoojaa. Se kävi ilmi myös Kodin Kuvalehden tekemästä kyselystä.

"Ei tänne vaan voi kutsua siivoojaa! Täällä pitää ensin siivota, että voi siivota!" parahti yksi vastaajista.

"Nykyään kukaan ei ajattele, että auto pitäisi pestä tai huoltaa itse. Miten kodin siivoaminen eroaa auton pesusta?"

Mikael Saarisen mukaan kaikessa, mikä liittyy häpeään, on mukana riittämättömyyden tunne. Mitä siivooja minusta ajattelee, jos lattioilla pyörii hirveästi pölykoiria? Enkö sen vertaa hallitse elämääni, että saisin nurkkani siivottua?

"Nykyään kukaan ei ajattele, että auto pitäisi pestä tai huoltaa itse. Miten kodin siivoaminen eroaa auton pesusta? Siivousapuun saa kotitalousvähennystäkin."

Ehkä vieraat arvostavatkin rentoa yhdessäoloa, eivätkä sotkut häiritse ketään.

Saarinen ehdottaa siedätyshoidoksi käytännön harjoitusta: Kutsu ystävät kylään, mutta älä siivoa heitä varten. Katso, seuraako siitä jonkinlaisia reaktioita.

"Voitte keskustellakin siitä, miltä tuntuu ja mikä merkitys siivoamisella kenellekin on."

Tulos voi olla yllätys. Ehkä vieraat arvostavatkin rentoa yhdessäoloa, eivätkä sotkut häiritse ketään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla