Podetko huonoa omatuntoa hömppäsarjojen katsomisesta? Älä. Romanttinen viihde opettaa meitä ainakin viidellä eri tavalla, sanoo filosofian tohtori, mediatutkija Veijo Hietala Turun yliopistosta.

1. Hömppäsarjat näyttävät, että rakkaus on tärkeää.

"Rakkaus ja romantiikka ovat kiinnostaneet ihmisiä aina. Ajatellaan vaikka Shakespearen Romeota ja Juliaa. 95 prosenttia Hollywood-leffoista käsittelee rakkautta tavalla tai toisella. Ei ihme. Ihmiskuntaa ei olisi, jos rakkaus ja parinmuodostus ei kiinnostaisi meitä. Uskon, että jos tunne ja järki asetetaan vastakkain, tunne voittaa viime kädessä aina."

2. Hömpän arvostus kertoo tasa-arvosta.

"Nykyinen tunteiden, elämysten ja uusromantiikan aikakausi alkoi 80- ja 90-lukujen taitteessa. Sitä ennen viihdettä pidettiin turhana eskapismina, joka vie ajatukset pois yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista. Feministiset kulttuurintutkijat alkoivat jo 1970-luvulla tutkia vakavasti tuolloin halveksittuja Harlekiini-kirjoja ja saippuasarjoja, joten näyttää siltä, että naisten suosiman viihteen arvostuksen nousu kertoo tasa-arvon etenemisestä yhteiskunnassa. Itse katson paljon mieluummin Unelmien poikamiestyttöä kuin raakaa väkivaltaelokuvaa."

3. Hömppäviihde hioo tunneälyä.

"Saippuasarjat opettavat meitä ymmärtämään inhimillistä käyttäytymistä. Ajatellaan vaikka teiniä, joka pohtii ensisuudelmaansa ja sitä, mistä tietää, että toinen on kiinnostunut. Mikä opettaisi paremmin tällaisia taitoja kuin romanttisen viihteen katsominen. Ne näyttävät esimerkkejä siitä, miten puhua kauniisti toiselle, miten lähestyä kohteliaasti, miten suudella. Asioita, jotka voivat tuntua itsestäänselviltä, mutta eivät läheskään aina sitä ole."

4. Hömppä pehmentää asenteita.

"Aikoinaan hömppäsarjojen ensimmäiset homoseksuaalit hahmot hätkähdyttivät. Sittemmin erilaisuuden kohtaamisesta ja hyväksymisestä on tullut valtavirtaa. Hömppäviihde heijastaa vahvasti ympäröivää kulttuuria. Parhaillaan esimerkiksi Kauniissa ja Rohkeissa on menossa huima juonikuvio - transseksuaalinen sankaritar. Moinen tuskin olisi ollut mahdollista vielä kymmenen vuotta sitten."

5. Hömppä antaa toivoa.

"Onnellinen loppu, se että oikea pari saa toinen toisensa voitettujen vaikeuksien jälkeen, on viihteessä tärkeää. Se antaa samastumispintaa ja onnen ja tyydytyksen kokemusta. Mikä sen tärkeämpää esimerkiksi näin pimeässä marraskuussa, kun maailmanpolitiikan käänteet vetävät mielen matalaksi."

 

Masennus kuormittaa usein myös sairastuneen läheisiä. ”Ei ole tarkoitus, että läheiset alkavat tuntea samoin kuin masentunut. Se ei auta ketään”, asiantuntija sanoo.

Rakas ihminen on kuin varjo entisestään. Ajatukset kiertävät synkkää kehää, tapaamiset peruuntuvat ja puheet muuttuvat lohduttomiksi.

Tuntuu samaan aikaan sekä syylliseltä että voimattomalta. Pitäisi auttaa, mutta en enää jaksa. Mitä tehdä, kun läheisen masennus vie omatkin voimat?

”Itsestä huolehtiminen on silloin äärimmäisen tärkeää. Ei auta ketään, jos menee itsekin samaan kuoppaan, jossa toinen on”, sanoo SOS-kriisikeskuksen kriisivastaanottotyön päällikkö Pirjo-Riitta Liimatainen.

Hänen mukaansa on melko tavallista, että masennus kuormittaa myös siihen sairastuneen läheisiä. 

”Ei se ole mikään ihme, jos näkee koko ajan ihmisen, joka on menettänyt elämänhalunsa, joka ei halua mennä minnekään ja josta mikään ei tunnu miltään. Totta kai se vaikuttaa.”

Kuinka voi tukea ystävää ilman, että on vaarassa pian sairastua itsekin?

Älä ryhdy terapeutiksi

Kun sairastunut hakee tukea läheisistä, rajaa on vaikea vetää. Masentunut tarvitsee ihmisiä, jotka välittävät, mutta kenenkään ei tarvitse ottaa toisen oloa kantaakseen.

”Ystävyyteen kuuluu se, että autetaan, kun on vaikeaa. Mutta ystävä ei ole terapeutti tai hoitaja. Ystävä on ystävä”, Liimatainen sanoo.

”Ystävä ei ole terapeutti tai hoitaja. Ystävä on ystävä.”

Omaa jaksamista kannattaa miettiä ainakin silloin, jos tuntee suurta uupumusta tai haluttomuutta vastata toisen viesteihin tai puheluihin tai jos on jokaisen tapaamisen jälkeen ennemmin väsynyt kuin virkistynyt.

”Se, että kuuntelee toista joka päivä, ei ole ystävän vaan ammattilaisen tehtävä.”

Saat yhä nauttia elämästä

Omista aktiviteeteista kannattaa pitää kiinni, vaikka toinen voisi pahoin. Moni kantaa turhaan syyllisyyttä elämänilostaan. Se, että jaksaa elää ja nauttii itse asioista, ei ole masentuneen väheksyntää tai mitätöintiä.

”Se on huolen pitämistä, että jaksaa elää elämää”, Liimatainen sanoo.

”Samalla voi koko ajan viestiä toiselle, että olet tärkeä ja haluan, että toivut ja voit paremmin.”

Itsestä huolehtiminen on tärkeää, koska vain niin jaksaa huolehtia myös muista.

”Läheisten ei tarvitse luopua itselleen tärkeistä asioista, päinvastoin. Niistä tulee entistä tärkeämpiä”, Liimatainen sanoo.

”Ei ole tarkoitus, että läheiset alkavat tuntea samoin kuin masentunut. Se ei auta ketään vaan vie tilannetta vain huonompaan suuntaan.”

Ota selvää masennuksesta 

Liimatainen kannustaa sairastuneen läheisiä selvittämään, millainen sairaus masennus on. Kun taudinkuvan tuntee, ymmärtää siihen sairastunutta paremmin.

”Masennus vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen olemukseen, toimintaan ja ihmissuhteisiin. Kun masennusta ymmärtää, ei ota itseensä, jos toinen esimerkiksi äksyilee, kärsii unettomuudesta tai haluaa nukkua koko ajan”, Liimatainen sanoo.

”Ihminen ei ole ilkeä tai paha. Sairaus vain on sellainen.”


Tunnista voimiesi rajat

Loputtomasti ei voi tehdä. Jos toinen on jumissa omassa olossaan eikä ota apua vastaan, ystävän on vaikea auttaa.

Omaa jaksamista on ihan tervettä miettiä. Jos voimat ehtyvät ja olo on avuton, toiselle voi hienovaraisesti kertoa, että tukemiseen ei ole juuri nyt voimia.

”Jos toiseen haluaa ottaa etäisyyttä, voisiko hänelle sanoa, että nyt en jaksa tukea sinua niin kuin toivoisin”, Liimatainen ehdottaa.

”Viesti on se, että minulla on jotain nyt, mutta se ei tarkoita sitä, että hylkäisin. Jos tarvitset apua, mietitään yhdessä, miten sitä saisi.”

Etsikää apua yhdessä

Masentunut ei välttämättä jaksa hakeutua itse hoitoon. Läheinen voi auttaa avun etsimisessä tai lähteä mukaan lääkäriin. Toimia kannattaa viimeistään silloin, jos masentuneen puheet käyvät itsetuhoisiksi.

”Jos masentunut sanoo, että hän ei halua tai tarvitse apua ja pyytää, ettet kerro sairaudesta kenellekään, häntä ei pidä uskoa vaan toimia”, Liimatainen sanoo.


Vie hänet kävelylle

Mitä masentuneen läheisen kanssa sitten voi tehdä? Kaikkea sitä, mitä ennenkin. Pyytää kävelylle, elokuviin, kuntosalille. Soittaa ja jutella muustakin kuin masennuksesta.

”Normaalia tekemistä olisi hyvä koko ajan olla. Joskus vähän pakottamallakin: nyt mennään”, Liimatainen sanoo.

”Tärkeintä on osoittaa, että välittää. Masennus kyllä lievittyy, ja on hyvä puhua välillä jostain muustakin, etteivät ajatukset pyöri koko ajan siinä, miten huonosti asiat ovat ja miten masentunut ihminen olen.”

"Lenkille lähtö ei ehkä onnistu ensimmäisellä eikä vielä toisellakaan kerralla, mutta joku kerta se onnistuukin."

Joskus apu voi olla hyvin konkreettista, vaikka lenkkiseuraksi hakemista.

”Lenkille lähtö ei ehkä onnistu ensimmäisellä eikä vielä toisellakaan kerralla, mutta joku kerta se onnistuukin”, Liimatainen sanoo.

”On äärimmäisen tärkeää, että masentunut saa muuta ajateltavaa. Häivähdyksen siitä, että elämä voi olla joskus jotain muutakin.”

Masentuneen läheiset voivat hakea apua ja vertaistukea mielenterveysomaisten järjestö Finfamista. 20.–27.11.2017 vietetään valtakunnallista mielenterveysviikkoa.

Hyvä työyhteisö huolehtii omistaan silloinkin, kun he eivät itse jaksa. Tärkeintä on, ettei uupunut jää huolineen yksin.

Kiireen tuntu. Jatkuvat muutokset. Kova työtahti. Ero. Univaikeudet.

Työuupumus on usein monen asian summa. Uupunut ei välttämättä tunnista oloaan itse, ja siksi työpaikan tuki on tärkeää.

”Hyvä työyhteisö pystyy tekemään paljon”, sanoo SOS-kriisikeskuksen kriisivastaanottotyön päällikkö Pirjo-Riitta Liimatainen.

Jos uupumus johtuu työstä, se koskee koko työyhteisöä.

”Esimerkiksi kiireen tuntu ja tiukat aikataulut voivat uuvuttaa. Tulee tunne, ettei pysy enää mukana eikä pysty keskittymään mihinkään. Se uuvuttaa kenet tahansa”, Liimatainen sanoo.

Pitkittynyt uupumus voi johtaa masennukseen, ja siksi siihen on tärkeää puuttua ajoissa. Mitä työyhteisö voi tehdä, kun kollega väsyy?

1. Ota uupumus puheeksi

Uupunut ihminen ei välttämättä huomaa tilaansa itse. Siksi on erityisen tärkeää, että muut huomioivat uupuneen jotenkin.

”Kierre on ehkä jatkunut liian pitkään. Ihminen vain puskee ja puskee, yrittää, vaikka mielialat vaihtelevat, töistä ei tule mitään ja on vaikea keskittyä”, Pirjo-Riitta Liimatainen sanoo.

”Ihminen vain puskee ja puskee, yrittää, vaikka mielialat vaihtelevat, töistä ei tule mitään ja on vaikea keskittyä.”

Puheeksi ottaminen voi jännittää, mutta se on usein vain palvelus uupuneelle.

”Puhuminen ei ole aina helppoa. Ihminen voi olla ärtynyt, vaikka kyse ei ole arvostelusta.”

Tärkeintä on, että osoitat olevasi huolissasi – vaikka kysymällä, onko työkaveri väsynyt. Onko töitä liikaa? Onko kotona sattunut jotakin? Miten minä voisin auttaa?

2. Tarjoa apua

Uupumuksesta kertominen ei ole helppoa. Älä siis syyttele vaan ota työkaveri todesta. Miettikää yhdessä, millaista apua tarvitaan. Olisiko työterveyshuollosta apua? Tarvitaanko sairauslomaa? Pitäisikö työtaakkaa hetkeksi keventää?

”On parempi puuttua kuin jättää sivuun. Uupumuksella on taipumusta muuttua koko ajan huonompaan suuntaan”, Liimatainen sanoo.

3. Pyydä mukaan

Kun ihmisestä alkaa tuntua, ettei hän jaksa, hän syyttää helposti itseään: Muut ovat pätevämpiä, nopeampia, taitavampia. Minä en ole tarpeeksi hyvä.

Uupunut saattaa alkaa eristäytyä, eikä tule enää mukaan lounaalle tai kahville. Silloin on tärkeää houkutella: sanoa vaikka, että pidä nyt taukoa, jutellaan.

Pääasia on, ettei uupunut jää yksin. Se usein vain pahentaa oloa.

”On tärkeää osoittaa välittämistä. Olet yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin. Joskus on vaikeaa, mutta kuulut joukkoon. Kun viestii, että toinen on tärkeä, se riittää”, Liimatainen sanoo.


4. Puhu ongelmista jo etukäteen

Hyvässä työyhteisössä mahdollisista ongelmatilanteista puhutaan jo etukäteen. Sopikaa selkeät säännöt. Miten toimitaan, jos töitä on liikaa? Mitä tehdä, kun on huolissaan työkaverista?

5. Mieti, onko työpaikalla jokin pielessä

Jos uupumus liittyy selkeästi työhön, on tärkeää miettiä, onko työpaikan tavoissa, ilmapiirissä tai työtahdissa ongelmia.

”Mikään ei muutu, jos ei mietitä, miten ongelmia voitaisiin ratkaista ja työtä kehittää”, Liimatainen sanoo.

”Kyse ei ole koskaan siitä, että työntekijä olisi huono. Hän ei vain pysty. Tämän päivän työelämä on kovaa ja vaativaa. Muutoksia tulee, ja niihin pitää sopeutua. Kuka tahansa voi väsyä.”

”Muutoksia tulee, ja niihin pitää sopeutua. Kuka tahansa voi väsyä.”

6. Kevennä työtaakkaa

Töitä voi aina järjestellä uudelleen. Työtaakan keventäminen saattaa helpottaa uupuneen oloa, kunhan siitä sovitaan yhdessä.

”Se, että vain ilmoitetaan, että ensi viikosta lähtien teet tällaisia asioita, ei ole hyvä tapa vaikuttaa työssä jaksamiseen. Se vain lisää ulkopuolisuuden tunnetta ja ajatuksia siitä, että en ole tarpeeksi hyvä ja pätevä.”

”Huolen sivuuttaminen on syyllistämisen lisäksi pahinta, mitä voi tehdä.”

7. Älä sivuuta

Tekisikö mieli vain vetäytyä ja ajatella, että eihän tämä minulle kuulu? Se on huonoin tapa reagoida.

Älä siis sano ainakaan näin: Kyllä se siitä! Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja nukut ensi yön kunnolla.

”Huolen sivuuttaminen on syyllistämisen lisäksi pahinta, mitä voi tehdä”, Liimatainen sanoo.

”Hyvä työyhteisö pitää huolta silloinkin, kun ei jaksa.”

20.–27.11.2017 vietetään valtakunnallista mielenterveysviikkoa.