Ei ole väärää aikaa puuttua, Syömishäiriöliitto ohjeistaa läheisiä. Oikea aika on silloin, kun huoli herää.
Ei ole väärää aikaa puuttua, Syömishäiriöliitto ohjeistaa läheisiä. Oikea aika on silloin, kun huoli herää.

Miten syömishäiriöön sairastunutta läheistä voisi auttaa? Bulimiaan ja anoreksiaan 9-vuotiaana sairastunut Henna kertoo.

1. Kysy, mitä (oikeasti) kuuluu

Moni syömishäiriötä sairastava kokee arvottomuuden tunnetta eikä ajattele ansaitsevansa tai tarvitsevansa apua. Siksi läheisten puuttuminen voi olla ensiarvoisen tärkeää – vaikka se tuntuisi vaikealta.

”Jokaisen syömishäiriö on erilainen, mutta toivoisin, että apua uskallettaisiin pyytää ja antaa”, Henna Tiensuu, 31, sanoo.

”Jos ei halua itse puuttua, mutta haluaisi auttaa, kannattaa miettiä, voisiko puhua esimerkiksi opettajalle, koulukuraattorille tai terveydenhoitajalle. Ne ovat nuorten tapauksessa ihan oikeat paikat hakea apua.”

Hennan syömishäiriö puhkesi ala-asteella koulukiusaamisen seurauksena. Ensin turvaa toi herkuttelu, myöhemmin syömisen rajoittaminen. Bulimia kehittyi anoreksiaksi, josta Henna parani vasta nuorena aikuisena.

”Syömishäiriö oli minulle tapa hallita omaa elämääni. Tapahtui pahoja asioita, enkä voinut niille mitään, mutta syömistä pystyin hallitsemaan itse.”

Henna salasi syömishäiriön vanhemmiltaan ja kavereiltaan, eikä koulussa osattu puuttua asiaan.

”Jotkut saattoivat nähdä viiltelyjälkiä ja kysyä, onko minulla kissa. Ehkä silloin ei tiedetty, miten voisi puuttua tai ottaa puheeksi. Näistä asioista ei puhuttu muutenkaan niin paljon”, Henna sanoo.

Hänen mielestään tärkein kysymys on yksinkertainen: mitä sinulle oikeasti kuuluu?

”Sairastunut voi kokea mitkä tahansa sanat hyvin hyökkäävinä, koska hän on yrittänyt peitellä syömishäiriötä.”

”Toivoisin myös, että kouluterveydenhuolto ja lääkärit miettisivät tapaa puuttua ihmisen painoon tai painoindeksiin. Että ketään ei sanottaisi kouluterveydenhuollossa lihavaksi. Painoindeksi on pelkkä luku ja käyrät ovat pelkkiä käyriä. Jokainen on omanlaisensa ja hyvä niin.”

2. Älä loukkaannu, jos tulet torjutuksi

Kun Hennan sairaus eteni, hän ymmärsi itsekin, ettei kaikki ole hyvin.

”Olin lähihoitajakoulussa, ja siellä asioista oli puhuttu. Tavallaan tiesin, mutta ehkä en halunnut myöntää tilannetta itselleni. Minulle syömishäiriö ei ollut enää sairaus vaan osa minua.”

Moni syömishäiriötä sairastava kokee samoin. Sairaus halutaan pitää salaisuutena ja hyväntahtoinenkin puuttuminen voi ärsyttää.

”Sairastunut voi kokea mitkä tahansa sanat hyvin hyökkäävinä, koska hän on yrittänyt peitellä syömishäiriötä. Se on hänen oma rakas salaisuutensa, joka ymmärtää häntä paremmin kuin kukaan muu”, Henna sanoo.

3. Mieti, miten puhut

Hennaa kiusattiin esimerkiksi haukkumalla läskiksi ja sulkemalla porukan ulkopuolelle. Se romutti itsetunnon ja sai Hennan tuntemaan, ettei hän ole riittävän hyvä omana itsenään.

”Itsetuntoni oli täysin nollissa. Tuntui, että kaikki mitä teen, on jotenkin väärin. Että en kelpaa, en ole tarpeeksi.”

Nykyään Hennalla on kaksi tytärtä, joita hän opettaa puhumaan kauniisti itsestä ja muista. Yhdelläkin kannustavalla lauseella on väliä.

”Olisin ehkä itse halunnut kuulla vain sen, että riitän juuri sellaisena kuin olen.”

Oletko huolissasi läheisesi syömisestä? Syömishäiriöliiton tukipuhelin päivystää maanantaisin klo 9–15.