Introvertti latautuu parhaiten omissa oloissaan. Se ei tarkoita, ettei hän nauttisi muiden seurasta.
Introvertti latautuu parhaiten omissa oloissaan. Se ei tarkoita, ettei hän nauttisi muiden seurasta.

Introverttiä sosiaaliset tilanteet väsyttävät enemmän kuin virkistävät. Niiden jälkeinen uupumus voi olla krapulaa muistuttava tila, jolloin on saatava olla rauhassa.

Uuvutko juhlissa, joissa ympärilläsi on paljon uusia ihmisiä? Väsyttääkö melu? Kysyvätkö muut usein, miksi puhut niin vähän? Saatat olla introvertti.

Introvertit viihtyvät parhaiten rauhallisessa ympäristössä, väsyvät helposti sosiaalisissa tilanteissa ja tarvitsevat omaa rauhaa latautuakseen. Sosiaaliselle uupumukselle on nyt oma termikin. Introvert, Dear -sivusto kirjoitti loppuvuodesta ilmiöstä nimeltä ”introvert hangover”. Sillä viitataan uupumukseen, jota introvertit sosiaalisten tilanteiden jälkeen kokevat.

Joskus uupumus on fyysistä väsymystä, joskus tekee mieli vain olla hetki omissa oloissaan.

”Joskus tulee vain olo, että haluan olla rauhassa. Silloin saatan sanoa poikaystävälle, että luen nyt. Hän yleensä tietää, mitä se tarkoittaa”, eräs introvertti kuvailee.

Millaisista merkeistä uupumuksen tunnistaa? Annetaan introverttien kertoa.

1. Sinulla on tarve järjestää säännöllisesti rauhoittumisaikaa

”Tarvitsen vähintään kerran viikossa illan, jona olen vain kotona enkä tapaa ketään tai tee mitään erityistä. Jos jokaiselle illalle on jotakin ohjelmaa, en palaudu tai virkisty kunnolla.”

2. Melu väsyttää, vaikka kukaan ei puhuisi sinulle

”Olen töissä avokonttorissa ja ympärilläni tapahtuu koko ajan. Vaikka kukaan ei puhuisi minulle, havahdun kuuntelemaan jokaista rasahdusta. Jos meteliä on paljon, se muuttuu joskus korvissani sellaiseksi melupuuroksi. En osaa selittää kokemusta muille kovin hyvin, mutta se tuntuu siltä kuin desibelit nousisivat yhtäkkiä valtavasti. Etsin silloin  rauhallisen tilan, jossa vain olen ja kuuntelen hiljaisuutta.”

”Koetan hengailla porukan reunamilla, jotta voin kadota, jos väkijoukko alkaa ahdistaa.”

3. Vetäydyt mielelläsi sivuun

”Jos sosiaalisissa tilanteissa on jokin pakopaikka, kuten keittiöhommat, vetäydyn mieluusti vähän sivummalle. Koetan yleensäkin hengailla porukan reunamilla, jotta voin tarpeen mukaan kadota, jos väkijoukko alkaa ahdistaa.”

4. Nukahdat tapahtumien jälkeen aikaisin

”Yleensä sosiaalisten tapahtumien jälkeen olen fyysisesti ihan uupunut ja saatan mennä todella aikaisin nukkumaan. Jos tapaan paljon uusia ihmisiä ja pitää kovasti keskittyä, saatan mennä nukkumaan jo kahdeksalta. 

Iltaisin menen omaan rauhaan muutenkin aika ajoissa, ja jos ollaan porukalla reissussa, nukun mieluusti yksin.”

5. Muiden seura saa sinut joskus ärtyneeksi

”Välillä huomaan tarvitsevani omaa aikaa siitä, että hermoja alkaa kiristää. Tekisi mieli vain tiuskia muille. Siihen auttaa, että on pari tuntia yksin kotona tai lähtee yksin kävelylle.”

6. Varaudut sosialisointiin mielelläsi etukäteen

”Jos olen tapahtumassa, jossa on paljon tuntemattomia ihmisiä, joiden kanssa pitää jutella, saatan olla jo parin tunnin jälkeen ihan poikki. On helpompaa, jos tiedän etukäteen, että sellainen tilanne on tulossa. Silloin voin ottaa vähän rauhallisemmin edellisenä päivänä.”

”Minua alkaa väsyttää, jos huomaan, että samassa tilanteessa olevilla ihmisillä on ristiriitoja keskenään.”

7. Väsyt, kun muut väittelevät

”Minua alkaa väsyttää, jos huomaan, että samassa sosiaalisessa tilanteessa olevilla ihmisillä on ristiriitoja keskenään. Huomaan (tai ainakin kuvittelen huomaavani) ne tarkasti, ja sitten väsyn siihen tarkkailuun ja kaikkeen sanattomaan informaatioon, jota tilanteessa tuntuu tulevan.”

8. Tiedät jo mennessä, milloin lähdet

”Keskityn sosiaalisiin tilanteisiin täysillä, mutta niille pitää ehdottomasti olla jokin takaraja. Kun menen tapaamaan ystävälaumaa, mietin jo valmiiksi junan, johon minun on tapaamisesta ehdittävä, tai jonkin muun pakottavan syyn, jonka takia en voi venyttää tapaamista loputtomiin. Siitä takarajasta pidän myös kiinni. Halaan, lähden ja koko loppuiltana en pukahda enää mitään kenellekään. Tai jos on pakko, teen sen niin lyhytsanaisesti kuin mahdollista. Onneksi mies on meistä se varsinainen Mr. introvertti, joten hiljaisuuteni ei haittaa häntä lainkaan.”

9. Saatat perua sovitun menon, jotta saat omaa aikaa

”Olen joskus jättänyt menemättä johonkin, missä on paljon ihmisiä. Silloinkin, kun olen luvannut mennä. Tunnistan aika hyvin sen, kun tarvitsen omaa aikaa, ja jos olen jo valmiiksi uupunut, supersosiaaliset tilanteet eivät ainakaan piristä.”

”Raajat painavat, aivot vajoavat sumuun, ja minun on ponnisteltava, että saisin suustani loogisia lauseita.”

10. Sosiaaliset tilanteet väsyttävät enemmän kuin virkistävät

”Vaikka olen ihan sujuva seuranpitäjä, joudun tosiaan keskittymään ja vähän pinnistelemäänkin sosiaalisissa tilanteissa niin, että niistä irrottauduttuani vajoan väsymykseen. En siis virkisty niistä, niin kuin ekstroverteille ehkä tapahtuu. Toki mieli on hyvä, jos seura on ollut mieluisaa ja meillä on ollut kivaa, mutta väsymys tapaamisten jälkeen on suorastaan fyysistä. Raajat painavat, aivot vajoavat sumuun, ja minun on ponnisteltava, että saisin suustani loogisia lauseita.

Paras tapa päästä sosiaalisen tilanteen jälkeisestä introverttiuupumuksesta on lähteä lenkille. Yksin.”

Asiantuntijoina joukko introverttejä.

hiljainen hissukka

Väsytkö helposti porukassa? Saatat kärsiä introverttiuupumuksesta – 10 merkkiä, joista tunnistat sen

Tunnistan itseni melkein jokaisesta kohdasta. Tykkään kyllä olla ystävieni seurassa, mutta viihdyn ihan hyvin myös itsekseni, enkä kärsi siitä mitenkään. Paljon enemmän ahdistaa sellainen pakkoseurustelu "Tule tänne meidän kanssa, ettet siellä koko ajan itseksesi nökötä". Aikuinen ihminen osaa kyllä itse valita sosiaalisen tarpeen määrän.
Lue kommentti
Ketään ei ole tuomittu yksinäisyyteen, muistuttaa sosiaalipsykologi Maria Rakkolainen.
Ketään ei ole tuomittu yksinäisyyteen, muistuttaa sosiaalipsykologi Maria Rakkolainen.

Yksin jääminen voi saada ajatukset synkiksi: olen yksin, koska olen huono. Jos itsensä ja muut oppii näkemään eri tavalla, se voi tuoda apua myös yksinäisyyteen, asiantuntija sanoo.

Yksinäisyys voi koskettaa ketä vain: uudelle paikkakunnalle muuttanutta lasta, läheisensä menettänyttä vanhusta tai menestynyttä yritysjohtajaa, jolla on paljon ihmisiä ympärillään.

Oli yksinäisyyden syy mikä tahansa, yksinäisyyteen liittyy usein negatiivista ajattelua itsestä ja muista, sanoo sosiaalipsykologi Maria Rakkolainen.

”Ikävät tunteet tekevät meille suodattimen, jonka kautta tulkitsemme sosiaalisia tilanteita.”

Yksinäisyys ja ulkopuolelle jääminen voivat saada tuntemaan, että syy yksinäisyyteen olisi itsessä: minä olen jotenkin huono ja siksi muutkaan eivät halua olla kanssani. Sosiaalisista tilanteistakaan ei välttämättä ole apua yksinäisyyteen, jos ajattelee muiden olevan liian toisenlaisia tai uskoo, että toiset suhtautuvat itseen kriittisesti.

”Ulkopuolisen voi olla vaikea tavoittaa yksinäisyyden tunnetta.”

”Vaikka surusta tai ulkopuolisuuden tunteesta puhuisi läheiselle, ulkopuolisen voi olla vaikea tavoittaa yksinäisyyden tunnetta. Silloin voi tulla tunne, että minussa itsessäni on jokin vika, kun en pääse tästä asiasta yli tai kuulu joukkoon”, Rakkolainen sanoo.

Rakkolainen työskentelee projektikoordinaattorina HelsinkiMission Näkemys-ohjelmassa. Hän on ollut mukana luomassa mallia, jossa pureudutaan yksinäisyyden tuottamiin kielteisiin ajatuksiin.

”Ketään ei ole tuomittu yksinäisyyteen”, Rakkolainen sanoo.

Siksi jokaisen olisi tärkeä voida tuntea, että asialle voi tehdä jotain.

”Eikä omaa elämää tarvitse seurata sivusta.”

Itseään voi oppia arvostamaan

Itsensä ja muut voi opetella näkemään positiivisemmassa valossa pienin askelin. Yksi ensimmäisistä asioista on selvittää itselleen, mitä itse oikeastaan haluaisi tapahtuvan, Rakkolainen sanoo.

”Monesti voi olla, että yksinäisenä oma elämä tuntuu ulkopuoliselta. Siksi olisi tärkeä miettiä, mitä juuri minä halua elämältä”, Rakkolainen sanoo.

Asioita voi listata vaikka paperille. Tärkeintä Rakkolaisen mukaan on, että pohtii, millainen ihminen itse on. Pidänkö liikunnasta, musiikista vai lukemisesta? Mitä tykkäisin tehdä töiden jälkeen tai muuna vapaana aikana? Ketä haluaisin nähdä?

Kun itselle on selvää, millaisista asioista pitää ja millaisia muutoksia elämäänsä haluaisi, niiden pariin on helpompi hakeutua.

Kun itselle on selvää, millaisista asioista pitää, niiden pariin on helpompi hakeutua.

Arkeaan voi myös tietoisesti suunnitella sellaiseksi, että se pienin askelin alkaisi muistuttaa enemmän sellaista elämää ja sosiaalisia suhteita, joita itselleen toivoisi. Itselleen voi asettaa tavoitteeksi, että tällä viikolla viestittelyn sijasta voisinkin soittaa kaverille tai lähteä kotoa käymään kirjastossa tai kahvilassa.

”Kun käyttäytymistä muuttaa ei-yksinäiseen suuntaan, ajattelu ja tunteetkin alkavat lieventyä.”

Pienten onnistumisten jälkeen itsearvostuskin voi kasvaa.

Oikeutettuja tunteita

Monet HelsinkiMission luomaan hankkeeseen osallistuvat opettelevat sitä, kuinka voisi itse viestiä muille kaipaavansa seuraa, Rakkolainen kertoo. Kun uudelle tuttavuudelle sanoo ”olipa kiva tavata”, toisen on helpompi vastata ”niin oli, nähdään joskus uudestaan”.

”Jokainen tietää sen, että jos on huono päivä, saatamme viestiä vihamielisesti muille ja kuitenkin toivoa, että joku tulisi ja kysyisi miten menee. Sitten voi tulla tunne, että kukaan ei tule, vaikka on omalla käytöksellään viestinyt, että jättäkää rauhaan.”

Sama efekti voi syntyä yksinäisyyden tuomasta pahasta olosta.

Rakkolainen muistuttaa, että ihmiset tuntevat usein oikeutetusti jäävänsä ulkopuolelle. Se voi tuntua murskaavalta ja tuottaa pettymyksiä, joista on vaikea ponnistella eteenpäin. Hän kuitenkin muistuttaa, että yksinäisyys ei määrittele ihmistä. Se ei esimerkiksi kerro omista taidoista.

Yksinäisyyttä voivat ennaltaehkäistä kaikki.

”Yksinäisyys ei liity osaamiseen tai sosiaalisiin taitoihin. Usein ihmisillä on ihan hyvät taidot kuunnella ja olla vastavuoroisia.”

Jos yksinäisyys on jatkunut pitkään tai tunteesta ei muutoin tunnu pääsevän irti, Rakkolainen muistuttaa ammattiavun tärkeydestä. Jokainen tarvitsee muita ihmisiä, joille puhua ja purkaa tunteitaan.

Yksinäisyys on myös yhteisöllinen asia, Rakkolainen sanoo: sitä voidaan ennaltaehkäistä, ja siitä ovat vastuussa kaikki.

”Meillä on vähän liikaa hyväksytty sitä, että koulun pihalla ja työpaikoilla joku voi istua yksin viikosta, jopa vuodesta toiseen. Se on kuitenkin ilmiö, jolle voi tehdä jotain. Lähtökohtana tulisi olla se, että tutustuisimme kaikenlaisiin ihmisiin. Se avartaa omaakin maailmaa, kun tutustuu ja ottaa uusia ihmisiä mukaan asioihin.”

 

Vierailija

”Ketään ei ole tuomittu yksinäisyyteen” – itsetuntemuksesta on apua, jos haluat saada enemmän seuraa

Suvaitsemattomia, ahdasmielisiä ihmisiä on paljon ja he usein osoittavat ovea vähänkin erilaisille ihmisille. Joskus alla on mielenterveysongelmiakin. Tämä näkyy työpaikoilla ja vapaa-ajalla. Jos osattaisiin ymmärtää erilaisia ihmisiä, ehkä omakin maailma avartuisi siinä samalla. Kaikkien ei tarvitse pitää samoista asioista, eikä olla kaikesta samaa mieltä. Kannattaisi pysähtyä miettimään, onko oikeasti ymmärtänyt ihmisten sanomisia oikein, ettei vain tylysti siirtäisi ihmisiä syrjään. Sitä...
Lue kommentti
Yksinolo tekee hyvää. Hyvinvointi lisääntyy, kun tutustuu itseensä ajan kanssa.
Yksinolo tekee hyvää. Hyvinvointi lisääntyy, kun tutustuu itseensä ajan kanssa.

Sinkkuus ei ole kaikille välivaihe, mutta se voi olla myös kasvun vaihe. Se kasvattaa niin itsetuntemusta, onnellisuutta kuin sosiaalisia verkostoja.  

Yhä suurempi osa ihmisistä kautta maailman asuu yksin. Sinkkuus on kansainvälinen ilmiö, joka on yleistynyt myös Suomessa: meillä on tällä hetkellä yli miljoona yksineläjää.

Vuonna 2015 tilastolaitos Eurostat julkaisi vertailun, jonka mukaan lapsettomien sinkkunaisten suhteellinen osuus oli Suomessa EU-maiden suurin. Myös sinkkumiesten kotitalouksia oli Suomessa EU:n keskiarvoa enemmän.

Vaikka sinkkuus on yhä yleisempää, siitä saatetaan edelleen puhua ”välivaiheena” – aikana, jolloin etsitään ja löydetään uusi parisuhde.  

88 prosenttia sinkuista arvosti eniten omaa aikaa.

Sinkkujen kirjo on kuitenkin monimuotoisempi: He voivat olla eronneita lapsettomia, yksinhuoltajia, leskiä. He voivat olla ihmisiä, jotka ovat eläneet koko elämänsä yksin.

He voivat olla myös ihmisiä, jotka eivät etsi aktiivisesti parisuhdetta tai koe elävänsä väliaikaista vaihetta, josta pitäisi pyrkiä pois. 

Omaa aikaa ja itsetuntemusta

Mitä sinkkuudesta voi saada? Millaista on onnellinen ja täysipainoinen sinkkuus?

Väestöliitto kysyi syksyllä 2016 I love me -messuilla 140 sinkulta, mitä he arvostavat eniten sinkkuelämässään. 88 prosenttia arvosti eniten omaa aikaa. 81 prosenttia kertoi pitävänsä arvossa vapautta. 

Kun on yksin, ajatukset eivät ole kiinnittyneenä parisuhteeseen vaan omiin elämänarvoihin.

Kun sinkkuuden myötä omaa aikaa on enemmän, sen voi myös käyttää helposti mielekkäisiin asioihin – juuri sellaisiin, jotka ovat omasta mielestä kiinnostavia. Yksin ollessa voi rauhassa miettiä, millainen on ja mitä haluaa elämältään, sanoo psykologi Jaana Ojanen Väestöliitosta.

”Kun on yksin, voi keskittyä oman elämänsä rakentamiseen eikä tarvitse koko ajan olla huomioimassa toista. Ajatukset eivät ole kiinnittyneenä parisuhteeseen vaan omiin elämänarvoihin ja toimiin, jotka vievät kohti omia tavoitteita.”

Hyvinvointi lisääntyy ja elämänlaatu kohenee, kun oppii tietämään, mistä todella pitää ja mikä tekee hyvää itselle. Toiset nauttivat siitä, että saavat olla itsekseen kotona ja katsoa lempiohjelmiaan, toiset haluavat viilettää seuraelämässä. 

Sinkkuus lisää sosiaalisia suhteita

Monet löytävät sinkkuna elämäänsä uusia kiinnostuksen kohteita, intohimoja ja lempiharrastuksia. He osallistuvat kokkauskursseille, menevät tanssitunnille tai alkavat juosta maratoneja.  

Ratkaisevaa on, miten itse kukin kokee yksin olemisensa: tuntuuko se vapaudelta vai yksinäisyydeltä. 

Monet saattavat kokea yhteiskunnallista painetta parisuhteen perustamiseen. Mieleen saattaa hiipiä pelko, että ilman parisuhdetta ja perhettä voi jäädä sosiaalisten ympyröiden ulkopuolelle. 

Tärkeää on, että löytää itselleen sopivan tavan elää.

Amerikkalaiset tutkijat Natalia Sarkisian ja Naomi Gerstel ovat kuitenkin todistaneet päinvastaista: sinkkuus lisää sosiaalisia suhteita. Heidän tutkimustensa mukaan sinkut olivat useammin yhteydessä sosiaalisiin verkostoihinsa kuin naimisissa olevat ja saivat ja tarjosivat näille myös apua enemmän kuin naimisissa olevat.

”Tärkeää on, että löytää itselleen sopivan tavan elää eikä pakota itseään mihinkään muottiin. Mitä levollisempi on sinkkuutensa kanssa, sitä helpompi on sietää ympäriltä tulevaa painetta perustaa parisuhde”, Ojanen sanoo.

Aiemmat ihmissuhteet vaikuttavat meihin

Se miten sinkkuuden kokee, liittyy onnellisuuden käsitteeseen. Ojasen mukaan onnellisuus riippuu paljon siitä, mitä itse toivoo ja tarvitsee.

”Tutkimukset viittaavat siihen, että parisuhde ja ylipäänsä yhteys ihmisiin lisää onnellisuutta. Uskon, että ihmisellä on sisäänrakennettu tarve olla yhteydessä toiseen ihmiseen. Toki se yhteys voi olla ystävyyttäkin.”

Joskus on jopa parempi olla yksin.

Kaikki eivät välttämättä kaipaa parisuhdetta. Merkitystä on myös sillä, kuinka ihminen on kokenut aiemmat ihmissuhteet. 

”Joillekin parisuhde saattaa herättää vaikeita tunteita. Ihminen on voinut myös ajautua kerta toisensa jälkeen itselleen haitallisiin parisuhteisiin, ja silloin voi jopa olla parempi olla yksin”, sanoo Ojanen.

Ole aktiivinen

Eronneille sinkuille Ojanen suosittelee, että eroprosessin käy läpi kaikessa rauhassa. On tärkeää pohtia syitä, joiden vuoksi parisuhteeseen ryhtyi, ja niitä, jotka ajoivat eroon. Ihminen toistaa helposti samoja vuorovaikutusmalleja, jos ei pysähdy niiden äärelle.

”Eron prosessointi on tärkeää, jotta voi välttää samat karikot paremmin ja tunnistaa haitallisia kuvioita, joihin mahdollisesti hakeutuu tiedostamattaan.”

Kipeiden tunteiden äärelle joutuminen voi olla hedelmällinen prosessi.

Jos on joutunut tahtomattaan sinkuksi, elämästä kannattaa pyrkiä aktiivisesti tekemään mielekkäämpää. Hyvänolontunnetta saa monista muistakin asioista kuin parisuhteesta, muistuttaa Ojanen. 

”Jos sinkkuus tulee omalle kohdalle yllättäen ja tahtomatta, on normaalia kokea ahdistusta ja masennusta. On hyvä hakeutua ystävien ja sukulaisten seuraan, mutta toisaalta täytyy antaa myös tunteiden tulla. Kipeimpien tunteiden äärelle joutuminen voi olla sekä vaikea että hyvin hedelmällinen prosessi.”

Tasapainoinen tietää, mitä tarvitsee

Sinkku on itse vastuussa hyvinvoinnistaan. Kun elämänsä pystyy rakentamaan mielekkääksi, on uuden parisuhteenkin rakentaminen on helpompaa – jos sellaisen vielä haluaa. 

”Kun on saavuttanut itsensä kanssa tasapainon, se on parisuhteellekin paljon parempi lähtökohta kuin sellainen tilanne, jossa vastuuta hyvinvoinnista ja onnellisuudesta vieritetään kumppanille”, sanoo Ojanen. 

Ilman parisuhdettakin voi elää onnellista elämää.

Hyvinvointiin vaikuttaa myös elämäntilanne. On esimerkiksi paljon leskiä tai eronneita, jotka eivät enää jaksa etsiä kumppania tai eivät enää halua parisuhteeseen. On ihmisiä, jotka ovat jo saaneet elää ja kokea elämänsä rakkauden ja tyytyvät siihen. Tilanteen hyväksyminen helpottaa.

”On täysin mahdollista, että ihminen hyväksyy sen, ettei parisuhdetta enää ole ja elää silti onnellista elämää tai elää tavallaan sen surun kanssa”, toteaa Ojanen. 

”Tosin eihän sitä ikinä tiedä, vaikka vielä kahdeksankymppisenäkin rakastuisi uudelleen!”