Introvertti latautuu parhaiten omissa oloissaan. Se ei tarkoita, ettei hän nauttisi muiden seurasta.
Introvertti latautuu parhaiten omissa oloissaan. Se ei tarkoita, ettei hän nauttisi muiden seurasta.

Introverttiä sosiaaliset tilanteet väsyttävät enemmän kuin virkistävät. Niiden jälkeinen uupumus voi olla krapulaa muistuttava tila, jolloin on saatava olla rauhassa.

Uuvutko juhlissa, joissa ympärilläsi on paljon uusia ihmisiä? Väsyttääkö melu? Kysyvätkö muut usein, miksi puhut niin vähän? Saatat olla introvertti.

Introvertit viihtyvät parhaiten rauhallisessa ympäristössä, väsyvät helposti sosiaalisissa tilanteissa ja tarvitsevat omaa rauhaa latautuakseen. Sosiaaliselle uupumukselle on nyt oma termikin. Introvert, Dear -sivusto kirjoitti loppuvuodesta ilmiöstä nimeltä ”introvert hangover”. Sillä viitataan uupumukseen, jota introvertit sosiaalisten tilanteiden jälkeen kokevat.

Joskus uupumus on fyysistä väsymystä, joskus tekee mieli vain olla hetki omissa oloissaan.

”Joskus tulee vain olo, että haluan olla rauhassa. Silloin saatan sanoa poikaystävälle, että luen nyt. Hän yleensä tietää, mitä se tarkoittaa”, eräs introvertti kuvailee.

Millaisista merkeistä uupumuksen tunnistaa? Annetaan introverttien kertoa.

1. Sinulla on tarve järjestää säännöllisesti rauhoittumisaikaa

”Tarvitsen vähintään kerran viikossa illan, jona olen vain kotona enkä tapaa ketään tai tee mitään erityistä. Jos jokaiselle illalle on jotakin ohjelmaa, en palaudu tai virkisty kunnolla.”

2. Melu väsyttää, vaikka kukaan ei puhuisi sinulle

”Olen töissä avokonttorissa ja ympärilläni tapahtuu koko ajan. Vaikka kukaan ei puhuisi minulle, havahdun kuuntelemaan jokaista rasahdusta. Jos meteliä on paljon, se muuttuu joskus korvissani sellaiseksi melupuuroksi. En osaa selittää kokemusta muille kovin hyvin, mutta se tuntuu siltä kuin desibelit nousisivat yhtäkkiä valtavasti. Etsin silloin  rauhallisen tilan, jossa vain olen ja kuuntelen hiljaisuutta.”

”Koetan hengailla porukan reunamilla, jotta voin kadota, jos väkijoukko alkaa ahdistaa.”

3. Vetäydyt mielelläsi sivuun

”Jos sosiaalisissa tilanteissa on jokin pakopaikka, kuten keittiöhommat, vetäydyn mieluusti vähän sivummalle. Koetan yleensäkin hengailla porukan reunamilla, jotta voin tarpeen mukaan kadota, jos väkijoukko alkaa ahdistaa.”

4. Nukahdat tapahtumien jälkeen aikaisin

”Yleensä sosiaalisten tapahtumien jälkeen olen fyysisesti ihan uupunut ja saatan mennä todella aikaisin nukkumaan. Jos tapaan paljon uusia ihmisiä ja pitää kovasti keskittyä, saatan mennä nukkumaan jo kahdeksalta. 

Iltaisin menen omaan rauhaan muutenkin aika ajoissa, ja jos ollaan porukalla reissussa, nukun mieluusti yksin.”

5. Muiden seura saa sinut joskus ärtyneeksi

”Välillä huomaan tarvitsevani omaa aikaa siitä, että hermoja alkaa kiristää. Tekisi mieli vain tiuskia muille. Siihen auttaa, että on pari tuntia yksin kotona tai lähtee yksin kävelylle.”

6. Varaudut sosialisointiin mielelläsi etukäteen

”Jos olen tapahtumassa, jossa on paljon tuntemattomia ihmisiä, joiden kanssa pitää jutella, saatan olla jo parin tunnin jälkeen ihan poikki. On helpompaa, jos tiedän etukäteen, että sellainen tilanne on tulossa. Silloin voin ottaa vähän rauhallisemmin edellisenä päivänä.”

”Minua alkaa väsyttää, jos huomaan, että samassa tilanteessa olevilla ihmisillä on ristiriitoja keskenään.”

7. Väsyt, kun muut väittelevät

”Minua alkaa väsyttää, jos huomaan, että samassa sosiaalisessa tilanteessa olevilla ihmisillä on ristiriitoja keskenään. Huomaan (tai ainakin kuvittelen huomaavani) ne tarkasti, ja sitten väsyn siihen tarkkailuun ja kaikkeen sanattomaan informaatioon, jota tilanteessa tuntuu tulevan.”

8. Tiedät jo mennessä, milloin lähdet

”Keskityn sosiaalisiin tilanteisiin täysillä, mutta niille pitää ehdottomasti olla jokin takaraja. Kun menen tapaamaan ystävälaumaa, mietin jo valmiiksi junan, johon minun on tapaamisesta ehdittävä, tai jonkin muun pakottavan syyn, jonka takia en voi venyttää tapaamista loputtomiin. Siitä takarajasta pidän myös kiinni. Halaan, lähden ja koko loppuiltana en pukahda enää mitään kenellekään. Tai jos on pakko, teen sen niin lyhytsanaisesti kuin mahdollista. Onneksi mies on meistä se varsinainen Mr. introvertti, joten hiljaisuuteni ei haittaa häntä lainkaan.”

9. Saatat perua sovitun menon, jotta saat omaa aikaa

”Olen joskus jättänyt menemättä johonkin, missä on paljon ihmisiä. Silloinkin, kun olen luvannut mennä. Tunnistan aika hyvin sen, kun tarvitsen omaa aikaa, ja jos olen jo valmiiksi uupunut, supersosiaaliset tilanteet eivät ainakaan piristä.”

”Raajat painavat, aivot vajoavat sumuun, ja minun on ponnisteltava, että saisin suustani loogisia lauseita.”

10. Sosiaaliset tilanteet väsyttävät enemmän kuin virkistävät

”Vaikka olen ihan sujuva seuranpitäjä, joudun tosiaan keskittymään ja vähän pinnistelemäänkin sosiaalisissa tilanteissa niin, että niistä irrottauduttuani vajoan väsymykseen. En siis virkisty niistä, niin kuin ekstroverteille ehkä tapahtuu. Toki mieli on hyvä, jos seura on ollut mieluisaa ja meillä on ollut kivaa, mutta väsymys tapaamisten jälkeen on suorastaan fyysistä. Raajat painavat, aivot vajoavat sumuun, ja minun on ponnisteltava, että saisin suustani loogisia lauseita.

Paras tapa päästä sosiaalisen tilanteen jälkeisestä introverttiuupumuksesta on lähteä lenkille. Yksin.”

Asiantuntijoina joukko introverttejä.

hiljainen hissukka

Väsytkö helposti porukassa? Saatat kärsiä introverttiuupumuksesta – 10 merkkiä, joista tunnistat sen

Tunnistan itseni melkein jokaisesta kohdasta. Tykkään kyllä olla ystävieni seurassa, mutta viihdyn ihan hyvin myös itsekseni, enkä kärsi siitä mitenkään. Paljon enemmän ahdistaa sellainen pakkoseurustelu "Tule tänne meidän kanssa, ettet siellä koko ajan itseksesi nökötä". Aikuinen ihminen osaa kyllä itse valita sosiaalisen tarpeen määrän.
Lue kommentti
Paitsi jäämisen pelko on joskus kateutta, pelkoa siitä, että muualla kaikki on paremmin. ”Ihminen kuvittelee, että muilla on onni ja hyvä mieli. Joskus se on totta, usein ei ole”, psykologi Carita Nylund-Kalli sanoo.
Paitsi jäämisen pelko on joskus kateutta, pelkoa siitä, että muualla kaikki on paremmin. ”Ihminen kuvittelee, että muilla on onni ja hyvä mieli. Joskus se on totta, usein ei ole”, psykologi Carita Nylund-Kalli sanoo.

Kun ensimmäiset hellepäivät saapuvat, jokaisesta sisällä vietetystä minuutista tulee morkkis. Miten paitsi jäämisen pelosta pääsee eroon?

Puhelimeni sääsovelluksessa on allekkain 19 kaupunkia: Helsinki, Turku, Joensuu. Lissabon, Tallinna, Palermo. Tampere, Madrid, Mombasa. Katson listaa päivittäin ja mietin: olisinpa tuolla.

Täydellinen sää on kuin merkki universumilta. Jossakin muualla on paremmin.

Paitsi jäämisen pelko iskee suomalaisiin etenkin kesäisin. Kun ensimmäiset hellepäivät saapuvat Suomeen, jokaisesta sisällä vietetystä minuutista tulee tuskallisen huono omatunto. Miksen ole maauimalassa, aurinkotuolissa, puistolounaalla tai terassilla? Kesä saattaa loppua koska tahansa!

Psykologi ja psykoterapeutti Carita Nylynd-Kalli tunnistaa pelon.

”Se on meillä kaikilla joskus, joillakin voimakkaampana”, Nylund-Kalli sanoo.

Englannin kielessä pelolla on nimikin, fear of missing out. Nylund-Kalli arvelee, että se vaivaa usein täydellisyyden tavoittelijoita. He ajattelevat helposti, että elämän pitää mennä tietyn mielikuvan mukaan.

”Täytyy viettää kaunis kesäpäivä oikein, olla ulkona ja nauttia auringosta. On melkein mahdotonta olla sisällä ja siivota, koska se ei vain kuulu mielikuvaan siitä, miten elämä pitää elää”, Nylund-Kalli sanoo.

”Siitä voi tulla jopa pakonomaista. Vaikka elämää se on kassajonossa seisominenkin.”

Joillakin pelko on läsnä muulloinkin kuin hellepäivinä: on vaikea valita asuinpaikkaa, lomakohdetta tai puolisoa, koska jossain voi aina olla parempi. Jos nyt otan tämän, mitä sitten, jos tulee vielä parempi?

”Silloin ei saa tunneyhteyttä siihen, että tämä on hyvä, tätä minä haluan. Mielessä on vain, että jossain voisi olla vielä parempi, jos vielä etsisin ja odottaisin ja valitsisin.”

”Jos valitsee yhdenlaisen elämän, ei voi tehdä joitakin muita asioita. Joidenkin on vaikea kestää sitä.”

Joskus paitsi jäämisen pelon taustalla on ajatus, ettei elämää saa tuhlata mihinkään turhaan tai arkiseen.

”Joskus se on ihan ahneutta. Sitä, että haluaa kaiken. Ei voi tyytyä sellaiseen, mikä tuntuisi riittävän hyvältä”, Nylund-Kalli sanoo.

”Ihminen voi olla vain tietyssä paikassa kerrallaan. Jos valitsee yhdenlaisen elämän, ei voi tehdä joitakin muita asioita. Joidenkin on vaikea kestää sitä. On mielikuva, että kaikki pitäisi saada.”

Kenen vuoksi pelkäät?

Paitsi jäämisen pelko yhdistetään usein nuoruuteen. Silloin juhliin on pakko lähteä, vaikka ei jaksaisi, koska joka ilta voi tapahtua jotakin ikimuistoista.

Nylund-Kalli uskoo, että monen pelko hellittää iän ja elämänkokemuksen myötä.

”Huomaa ehkä tarpeeksi monta kertaa, että ei se nyt ollut niin erityistä.”

Jos pelko tekee elämästä suorittamista, sitä voi yrittää helpottaa.

1. Kuulostele, mistä ihan oikeasti pidät ja mitä oikeasti haluat.

Mitä minua juuri nyt huvittaa tehdä? Mikä olisi kaikkein parasta?

Menetkö piknikille helteellä, koska nautit siitä vai koska niin kuuluu tehdä?

2. Mieti, kenen vuoksi teet.

Teetkö jotain vain siksi, että suvussasi, naapurustossasi tai työpaikallasi on aina tehty näin? Menetkö piknikille ja maauimalaan helteellä, koska nautit siitä vai koska niin kuuluu tehdä? Teeskenteletkö, että pidät jostakin, mistä et oikeasti pidä?

”Joku ihan oikeasti tykkää mennä piknikille. Joku ajattelee, että ulkona on muurahaisia ja ampiaisia ja tuulee, mutta niin vain kuuluu tehdä.”

3. Älä usko jokaista mielikuvaasi.

Ajatus täydellisestä kesäpäivästä on usein illuusio. Nylund-Kalli vertaa mielikuvaa mainoksiin ja elokuviin.

”Kauniit ihmiset istuvat leppeässä kesätuulessa nauttimassa ihanaa ruokaa meren äärellä. Harvoin se on totta. Lapset kitisevät ja makkarat palavat.”

4. Nauti pienissä erissä.

Elämästä nauttiminen ei aina vaadi suuria uhrauksia. Joskus riittää, että pysähtyy hetkeksi katukahvilaan tai istahtaa kivelle lenkkipolun varrella.

”Siitä ei tarvitse tehdä numeroa tai näytelmää.”

Eron aikana kannattaa rohkeasti pyytää ulkopuolista apua. Ystävien tuki voi olla korvaamatonta.
Eron aikana kannattaa rohkeasti pyytää ulkopuolista apua. Ystävien tuki voi olla korvaamatonta.

Ero on aina kriisi, vaikka se tapahtuisikin sovussa. Asiantuntija vinkkaa, mitä eroa läpikäyvän kannattaa erityisesti muistaa.

Päätä, että muutut itse.

Ero ravistelee vanhoja tottumuksia, vaikka se tapahtuisikin ilman suuria riitoja ja myrskyjä. Arkea täytyy pyörittää yksin, kaupasta täytyykin ostaa vähemmän ruokaa ja sängyn toiselle laidalle tulee tyhjä paikka.

Kun tuttu arki joka tapauksessa muuttuu, kriisi on hyvä aika muuttaa itseään ja ajatteluaan muutoinkin.

”Ihmiset löytävät usein eron jälkeen uusia puolia itsestään. Erosta ja sen aiheuttamasta tuskasta voi saada paljon motivaatiota siihen, ettei samoja virheitä tarvitse tehdä enää uudelleen”, parisuhde- ja eroasiantuntija Salme Kantonen sanoo.

Siksi eron jälkeen kannattaa päättää, että alkaa suhtautua itseensä kunnioittavammin. Itsestään voi etsiä hyviä puolia ja muistuttaa niistä itseään. Sen myötä itsetunto kohenee, jolloin eroakin on helpompi käsitellä.

”Entisen kumppanin syytteleminen johtaa ainoastaan katkeruuteen.”

  Ketään toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi.

”Entisen kumppanin syytteleminen mielessään ei johda mihinkään rakentavaan lopputulokseen, ainoastaan katkeruuteen.”

Kevennä taakkaa käytännön asioissa.

Eroon liittyy myös paljon käytännön asioita: Kuka ottaa auton, kuka yhteisen talon? Entä kumman luokse lapset muuttavat?

Koska ero vie voimia, ei käytännön asioiden kannata antaa aiheuttaa lisää pahaa mieltä.

”Niistä ei kannata keskenään riidellä. Se on usein vain taistelua, jossa vahvempi voittaa. Asioiden hoitamiseen kannattaa hankkia ulkopuolista apua”, Salme Kantonen sanoo.

”Kun kaikki on paperilla, asioista ei tarvitse enää riidellä.”

Jos ex-puolisoiden välit ovat sellaiset, että kommunikointi hoituu asiallisesti, halvinta on palkata yhteinen juristi, Kantonen neuvoo.

”Kaikkien osapuolten kannalta viisainta on sopia asiat mahdollisimman tarkasti: miten lasten lomat vietetään, ovatko parilliset vai parittomat viikonloput etävanhemman viikonloppuja ja monelta lapset tuodaan perjantaisin ja haetaan sunnuntaisin.”

”Kun kaikki on paperilla, se on virallista, eikä niistä asioista tarvitse enää riidellä.”

Muista, että ero voi olla hyväkin asia.

”Ero ei välttämättä ole mikään epäonnistuminen”, Kantonen sanoo.

Päättynyt parisuhde kannattaa nähdä yhtenä elämänvaiheena, joka on voinut sisältää myös paljon hyvää, esimerkiksi ihanat lapset.

”Päättynyt parisuhde on voinut sisältää myös paljon hyvää.”

”Voi miettiä, että parisuhde oli hyvää aikaa niin kauan kuin sitä kesti. Aikojen päästä ero voi olla hyväkin asia, kun asioihin alkaa tulla perspektiiviä. Silloin saattaa miettiä, että näinhän tässä pitikin käydä”, Kantonen sanoo.

”Sitä ennen on todella kurjaa monta kertaa, ja kaikki vaiheet on käytävä läpi. Silloin on hyvä tukeutua ystäviin, pyytää apua ja muistaa, että tämäkin menee ohi. Kurjien vaiheiden avulla kasvaa.”