Tutkijat ovat havainneet asioita, joita onnelliset pariskunnat tekevät ja onnettomat eivät. Tässä tieteen vinkit parisuhteesi hoitamiseen.

 

Pelaa matikkapeliä

Parisuhteesta voi tehdä pelin. Sitä suosittelee avioliittotutkija John Gottman, joka huomasi onnellisilla pariskunnilla olevan viisi positiivista kanssakäymistä jokaista negatiivista kohti. Gottmanin mukaan viiden suhde yhteen on merkki terveestä parisuhteesta.

Tee näin: Kiinnitä paperi jääkaapin oveen. Jaa paperi kahteen sarakkeeseen ja kirjoita toisen ylle ”positiivinen”, toisen ”negatiivinen”. Merkitkää puolisosi kanssa sarakkeisiin jokainen kanssakäymisenne ja keskusteluhetkenne, hyvä tai huono. Älä huoli, jos ensimmäisen viikon jälkeen olette miinuksen puolella. Tähdätkää ihanteelliseen 5:1-tilanteeseen vaikka kolmen kuukauden kuluessa. Muista, että olette kumpikin vastuussa omasta käytöksestänne. Muistakaa myös juhlistaa onnistumisia vaikka hartiahieronnoin tai halauksin.

Riko kaavaa

Jo 1950-luvulla psykiatri ja perheterapeutti Murray Bowen havaitsi, että ihmisillä ja perheillä on tapana siirtää luonteenpiirteitä, uskomuksia ja käytösmalleja sukupolvelta toiselle. Avioliittoosi vaikuttaa siis myös se, millaisista perheistä sinä ja puolisosi tulette. Koska kenenkään perhe ei ole täydellinen, saatatte huomaamattanne toistaa vanhempienne tai isovanhempienne virheitä. Kaavan voi kuitenkin rikkoa.

Vuonna 2005 tohtorit Roberta L. I. Margarrell sekä Dean E. Barley kirjoittivat artikkelin siirtymäpersoonista. Siirtymäpersoonia ovat ihmiset, jotka keskeyttävät ja lopulta pysäyttävät haitalliset käyttäytymismallit ja estävät niitä siirtymästä tuleville sukupolville. Se on mahdollista, kun osaa tunnistaa negatiiviset tavat ja haluaa muuttaa niitä.

Tee näin: Mieti puolisosi kanssa, mitä omilta perheiltänne omaksuttua tuotte suhteeseenne. Mitä käytösmalleja siirrätte ehkä lapsillenne? Mitä kaavoja olette jo onnistuneet rikkomaan?

Muistele historiaa

Parisuhteen historia on kuin laivan ankkuri: siihen voi turvautua myrskyisänä aikana. Sinä ja puolisosi olette parisuhteenne kapteeneja, joten voitte koska tahansa kaivaa ankkurin esiin ja turvautua siihen.

Tohtori James J. Ponzetti British Columbian yliopistosta kirjoitti vuonna 2005 artikkelin, jossa hän kuvaili pariskuntien käyttävän suhteensa alkuaikojen tarinoita kuvaillakseen sitä, miksi olivat päätyneet yhteen. Haastattelussaan he korostivat suhteensa alkua ja onnellisia muistoja. Tällaiset tarinat ovat avuksi myös silloin, kun suhde on epävakaalla pohjalla. Ne auttavat muistamaan, että suhde on muutakin kuin se, mitä tapahtuu juuri nyt. Jokainen parisuhde käy läpi myös vaikeita aikoja.

Tee näin: Käyttäkää illalla puoli tuntia siihen, että kerrotte toisellenne parisuhteenne tarinan. Miten tapasitte ja miten päädyitte yhteen? Ovatko tarinanne samanlaiset? Pitäkää hauskaa, naurakaa ja muistelkaa.

Mene terapiaan

Douglas K. Snyder ja W. Kim Halford totesivat vuonna 2005, että parisuhdeterapialla oli merkittävä vaikutus pariskuntien avioliiton parantumiseen, etenkin kun verrokkina olivat pariskunnat, jotka eivät käyneet minkäänlaisessa terapiassa. Parisuhdeterapialla on myös todettu olevan positiivinen vaikutus yksilöiden terveyteen.

Tee näin: Ellette sinä ja puolisosi ole vielä harkinneet parisuhdeterapiaa, miettikää, kannattaisiko sitä kokeilla edes kerran. Haittaa terapiasta tuskin on, ja voitte yllättyä tuloksista, vaikka parisuhteenne olisikin jo vakaalla pohjalla. Ainakin voit tuntea tyytyväisyyttä siitä, että parisuhdeterapiassa käymällä pidätte huolta elämänne tärkeimmästä sijoituksesta.

Osoita häpeäväsi

Anteeksianto pitää avioliiton vahvana. Vuonna 2014 Yorkin yliopistossa toteutetussa tutkimuksessa selvitettiin, miten anteeksiantoa osoitettiin parisuhteissa. Selvisi, että häpeän osoittaminen syyllisyyden sijaan lisäsi todennäköisyyttä siihen, että loukattu osapuoli koki empatiaa ja antoi lopulta anteeksi väärin tehneelle kumppanilleen. Tutkijat Meneses ja Greenberg kuvasivat löydöstä näin:

”Häpeän osoittaminen kertoi loukatulle osapuolelle, että loukkaaja kärsi tosissaan siitä, että oli vaurioittanut parisuhdetta. Häpeän osoittaminen aiheuttaa empatiaa ja hyväksyntää loukatussa, mikä johtaa anteeksiantoon.”

Tee näin: Kun ensi kerran loukkaat kumppaniasi, unohda syyllisyydessä kieriskely. Osoita sen sijaan olevasi häpeissäsi.

Älä unohda nauraa

Kun sinä ja puolisosi nauratte yhdessä, luotte kestäviä muistoja ja parannatte liittoanne iloisten tunteiden kautta. Muistakaa, että parisuhde on tarina ja että parhaissa tarinoissa on aina ripaus huumoria. Amerikkalaisen Prevention-lehden vuonna 2007 julkaisemassa artikkelissa kerrottiin, että nauraminen on merkki avioliiton vahvuudesta.

Tee näin: Älä huoli, vaikket pitäisi itseäsi kovin hauskana. Huumori ei tarkoita pelkkiä vitsejä. Parisuhteessa se tarkoittaa vaikka sitä, että huomaat kumppanisi kummallisen käytöksen ja hassut tavat ja että osaatte nauraa niille yhdessä, hyväntahtoisesti. Joskus voi tosin olla paikallaan sekin, että yrität olla väkisin hauska. Se voi johtaa aitoon hassutteluun, joka saa teidät molemmat tikahtumaan naurusta.

Lähde: lifehack.org

Missä lapset ovat aattona? Miten aika riittää kaikille? Bonusäiti Miia kertoo, miten uusperheen jouluaikataulut heidän perheessään ratkaistaan.

Uusperheen joulussa on paljon hyvää: Kun koteja on kaksi, lasten pitkät lomat on helpompi järjestää. Läheisten (ja lahjojen) määrä vain lisääntyy.

Huolia aiheuttavat usein aikataulut. Missä lapset ovat aattona? Mihin pukki tilataan? Riittääkö aika kaikille? Entä miten aikataulupalapeli ratkaistaan, kun elämässä on useampi kuin yksi uusperhe?

Kysyimme bonusäiti Miialta, 30. Miian perheeseen kuuluvat mies ja tämän 7-vuotias tyttö. Myös tytön äidillä on uusperhe. Joulun aikaan nähdään lisäksi molempien vanhempia, Miian miehen veljiä ja Miian kummityttöä perheineen. Myös Miian isällä on uusperhe.

1. Uusperheet ovat tuoneet elämääsi lauman uusia ihmisiä. Miten aika riittää jouluna kaikille?

”Mietimme joulua lapsen kannalta. Hän on aattoillan meidän kanssamme ja aattopäivän äitinsä luona. Vaikka olemme kaikki hyvissä väleissä, joulun aikataulujen sopiminen stressaa molempia perheitä. Olemme miettineet, voisiko joka toinen joulu olla tulevaisuudessa hyvä järjestely.  Kumpikin perhe voisi suunnitella jouluaan rauhassa.

Yritämme ajatella, että kummankaan perheen menot eivät ole arvokkaampia kuin toisen. Olemme tasa-arvoisia. Jonkinlainen jako on vain pakko tehdä.

”Yritämme ajatella, että kummankaan perheen menot eivät ole arvokkaampia kuin toisen.”

Tänä jouluna kokoonnumme isäni ja hänen vaimonsa luo. Kysyin isältäni ja hänen vaimoltaan, mitä mieltä he olisivat, jos mieheni äiti ja nuorempi veli tulisivat myös. Molemmat ottivat avoimin mielin kaikki vastaan.

Nyt isälle tulevat anoppini ja mieheni veljen lisäksi minun kummityttöni ja hänen äitinsä eli äitini sisko, oma siskoni ja hänen miehensä, isäni uusperheen mukanaan tuoma bonussisko ja hänen poikaystävänsä. Kaikki eivät tunne toisiaan, mutta hienointa onkin uuden rakentaminen.”

2. Yhteisjoulu on ihana ajatus, mutta mitä tehdä, kun kaikki eivät tunne toisiaan?

”Joulu on läheisten aikaa, ja silloin puhutaan paljon perheestä. Mietimme ensin, miltä muista tuntuu viettää joulua ihmisten kanssa, joita he eivät tunne. Isäni ei esimerkiksi ole koskaan tavannut mieheni veljiä.

Olemme miettineet ohjelmaa, joka puhkaisee jäykkyyden kuplaa. Hankimme joulurekvisiittaa, hassuja silmälaseja ja päähineitä, ja otamme yhteiskuvan ne päässä. Kaikki voivat olla hassuja ja omanlaisiaan.

Teemme myös itse piñatan, jota lapset ja ehkä aikuisetkin pääsevät mäiskimään. Sen jälkeen kukaan ei jaksa ujostella.

Ihaninta tässä joulussa on, että pääsemme näkemään poikkeuksellisen monta ja niin monelle tärkeää ihmistä. Hienointa on, että me mieheni kanssa tuomme kaikki yhteen.”

"Teemme piñatan, jota lapset ja ehkä aikuisetkin pääsevät mäiskimään. Sen jälkeen kukaan ei jaksa ujostella."

3. Iskeekö koskaan ulkopuolisuuden tunne? Miten siitä pääsee?

”Mieheni tyttö oli 5-vuotias, kun tapasimme. Minulla ei ollut omia lapsia, enkä ollut vielä ajatellutkaan koko asiaa. Kun kävimme ensimmäisillä kahveilla, mies kertoi, että hänellä on pieni tytär.

Muistan suhteen alkuajoilta lauseen ’eihän tässä mitään, ostetaan vain tytölle sänky tänne minun luokseni’. Se oli vaaleanpunaisten linssien läpi katsottu ajatus. Todellisuudessa uusperheessä tarvitaan paljon hyväksyntää ja omasta yksityisyydestä luopumista.

”Tunsin paineita huolehtijan roolista, vaikka ei olisi tarvinnut.”

Minulle aikuisen rooli oli kasvun paikka. Siihen liittyi ulkopuolisuuden tunteita ja kaikenlaisia pelkoja. Jos me saamme lapsia, rakastaako mies heitä yhtä paljon? Haluaako hän lapsia enää, kun se on jo koettu? Tunsin myös paineita huolehtijan roolista, vaikka ei olisi tarvinnut.

Puhuimme mieheni kanssa vaikeistakin tunteista, kuten ulkopuolisuudesta. Lisäksi luin paljon kirjoja uusperheen muodostumisen vaiheista. Se ei välttämättä tapahdu vuodessa tai viidessäkään. Vie aikaa, kun uusperheen identiteetti syntyy ja roolit muotoutuvat.

Kirjat antoivat vertaistukea. En ollut yksin ajatusteni kanssa. Se helpotti.”

4. Kun aikaa on rajallisesti, joku pahoittaa kuitenkin mielensä. Mikä avuksi?

”Toki sukulaiset kyselevät, mutta he ymmärtävät, että suunnitelmia ei voi tehdä niin, että kaikki ehtivät nähdä kaikkia. Aikataulujen sumpliminen ei ole hankalaa, se pitää vain hyväksyä. Lasta ei aina saa kaikkiin meidän perheen tärkeisiin juttuihin mukaan.

”Aikataulujen sumpliminen pitää vain hyväksyä. Lasta ei aina saa kaikkiin meidän perheen tärkeisiin juttuihin mukaan.”

Meillä on se ajatus, että ilman riitaa kun selvitään, on hyvä. Jos näyttää, että jostakin tulee ongelma, teemme kaikkemme, ettei tulisi.

Olen ollut kova stressaamaan, mutta miehelläni on sellainen ihana ajatus, että elämä otetaan vastaan sellaisena kuin se tulee. Tämä on luovimista: miten parhaaksi on ja mikä on milloinkin tärkeää.

Yleensä kaikki asiat järjestyvät jotenkin. Auttaa, kun yrittää ajatella asioita hyvän kautta. Minusta on ihanaa, että on paljon paikkoja, joissa käydä – verrattuna siihen, ettei olisi.”

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä