Koko asu on Katjan itse tekemä vyötäröllä roikkuvaa pussukkaa myöten. Puserossa on Ranskasta tilattua pitsiä, jonka ompelu käsin oli työlästä.
Koko asu on Katjan itse tekemä vyötäröllä roikkuvaa pussukkaa myöten. Puserossa on Ranskasta tilattua pitsiä, jonka ompelu käsin oli työlästä.

Katja ei ensin keksinyt, missä voisi käyttää käsin tehtyjä historiallisia pukujaan. Sitten hän alkoi pukeutua liehuviin helmoihin ihan tavallisenakin päivänä. ”Ennen vaatteet muokattiin käyttäjälle sopiviksi. Nykyään yritämme muokata vartaloitamme mahtuaksemme huonolaatuisiin vaatteisiin.”

37-vuotias Katja Kuitunen on innokas ompelija, joka tekee itse vaatteita sekä itselleen että miehelleen ja lapsilleen. Omat asunsa hän ompelee useimmiten yli satavuotiailla kaavoilla ja entisajan taidokkailla räätälintekniikoilla.

Kuinka opit ompelemaan vuosisadan vaihteen tyylisiä asuja? ”Vanhoista tyyleistä innostuin, kun kuulin historian elävöittämisestä. Sen harrastajat luovat historiallisen miljöön uudelleen ja pukeutuvat ajan tyylille uskollisesti. Sain vinkkejä amerikkalaiselta mittatilausompelijalta ja ymmärsin, että nykyajan käsin ommelluissa couture-mittatilausvaatteissa käytetään samoja tekniikoita kuin entisaikoina, kun kaikki vaatteet tehtiin vielä käsin. Niinpä aloin soveltaa. Haluan jakaa muillekin tietoa vanhoista tekniikoista ja tyyleistä.”

Ovatko vaatteet mukavia? ”Entisajan vaatteet ovat istuvia vyötäröltä, mutta ne eivät kiristä. Esimerkiksi puhvihihat olivat aikoinaan muodikkaita mutta myös käytännöllisiä, koska käsiä oli helpompi liikuttaa. Mukavuus on suhteellista. Nykyajan farkut saattavat puristaa pesun jälkeen, mutta emme huomaa sitä, koska olemme niin tottuneita.”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisajan vaatteissa oli käytännöllisiä niksejä: nappilista pitää helmat pois polkupyörän pinnojen välistä. Katja on saanut jäljentää vanhojen vaatteiden kaavoja Kansallismuseon Käsitöitä-lehdistä, jotka ovat ilmestyneet 1800-1900-lukujen vaihteessa.
Entisajan vaatteissa oli käytännöllisiä niksejä: nappilista pitää helmat pois polkupyörän pinnojen välistä. Katja on saanut jäljentää vanhojen vaatteiden kaavoja Kansallismuseon Käsitöitä-lehdistä, jotka ovat ilmestyneet 1800-1900-lukujen vaihteessa.

Pukeudutko aina historiallisesti? ”Moni ei uskalla käyttää historiallisia asuja, vaikka haluaisi, mutta näitä vaatteita voi pitää milloin vain. Jos pitkä hame tuntuu epäkäytännölliseltä, valitsen lyhyemmän ja puen sen kanssa ehkä nykyaikaisen topin. Kotioloissa en käytä pitkää hametta, koska siihen kompastuu helposti. Toisaalta rakastan sitä tunnetta, miten helmat pyörivät kääntyessäni tai miten ne laskeutuvat perässäni portaissa kuin prinsessalla.”

Mitä harrastuksesi on opettanut? ”Näen nykyvaatteet eri tavalla: ompelujälki on usein huonoa ja kangasta on säästelty. Ennen vaatteet muokattiin käyttäjän mukaan. Nykyään yritämme muokata vartaloitamme mahtuaksemme vaatteisiin. Tuntuu hyvältä, kun onnistun tekemään itse hienon asun. Näpertely tekee hyvää mielenterveydellekin.”

Millaisia osia kuului 1800-1900-lukujen vaihteen alusasuun? Entä millaisella ompelukoneella historialliset asut syntyvät? Lisää Katjan historiallisia asuja näet Kodin Kuvalehdessä 12/2021. Jutun voi lukea myös Digilehdestä.

Inke

Ihana tyyli!! Tällaisista tyylijutuista tulee niin hyvä mieli, koska uskon, että mitä enemmän ihmiset näkevät vaihtoehtoisia tyylejä, sen enemmän he uskaltavat itsekin kokeilla ja olla oma itsensä.

Vierailija

Ajattelin samaa <3 osaisipa ommella. Olen myös aina ihaillut tuon ajan vaatetusta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla