Kysyimme kolmelta naiselta, millaisia tuotteita he etsivät ja kelpuuttavat meikkipussiinsa. Tapaa ekoilija, pihistäjä ja panostaja.

Helsinkiläinen toimittaja Irene Easton, 34, on kauneustuotteissa ekolinjalla.

”Runsaat kymmenen vuotta sitten ihoni sai tarpeekseen. Se tuntui tahmealta ja kihelmöi. Sitten löysin Dr. Hauschkan, vähensin purkkimäärää ja ihoni kunto koheni nopeasti. Siitä asti olen suosinut luonnonkosmetiikkaa. En ole fanaattinen, paitsi vähän meikkipohjan suhteen. Käytän Bare Mineralsin mineraalimeikkejä, joilla saan luonnollisen lopputuloksen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vaikka olen nyt äitiyslomalla, en halua unohtaa itseäni. Yritän kiireessäkin sutaista naamaan edes BB-voidetta tai huulikiiltoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pahinta tälle planeetalle ovat tuotteet, jotka eivät toimi. Nehän vain tuhlaavat raaka-aineita ja energiaa. Ketään ei auta luomutuote, joka jää käyttämättä.

Minullakin on muutama luottotuote, joka ei ole ekoa. Esimerkiksi Diorin ripsiväriä parempaa en ole löytänyt.”

 

Mikkeliläinen vaatekauppias Anne Väre, 54, kertoo olevansa kosmetiikan suhteen pihistelijä.

”Käytän rahani mieluummin hyvään ruokaan tai taidenautintoon kuin meikkeihin. Meikkaan vain töissä ja iltamenoissa. Silloinkin käytän vain sävyttävää päivävoidetta, maapuuteria, kajalia, ripsaria ja huulipunaa.

Vielä hintaakin tärkeämpää minulle on se, että tuotetta on helppo käyttää.

Meikkipussistani löytyy edullisten tuotteiden lisäksi muutama keskihintainen. Minulla on vain kaksi ”pitää olla” -tuotetta: Estée Lauderin DayWear -kosteusvoide, jota ei saa Mikkelistä, ja Yves Saint Laurentin huulipunan sävy 59, jota ei tahdo enää saada mistään. Vävynikin metsästää sitä maailmalla. Olen puhetyöläinen, joten minulle on tärkeää, että huulipuna tuntuu hyvältä ja hoitaa huulia.”

 

Maskulainen pankinjohtaja Marjo Linnakoski, 45, on kosmetiikan hankkijana panostaja.

”Minulla on aina käsilaukussa pari kolme huulipunaa, huultenrajauskynä, huulikiilto, kivipuuteri, silmien rajausväri ja joskus myös kynsilakka.

Olen oppinut luottamaan laatuun. Suosin Dioria, Chanelia, Estée Lauderia, Clarinsia ja Cliniqueta. Olen kokeillut markettien tarjontaa, mutta niissä ei ole riittävästi pigmenttiä ja ne varisevat.

Minusta on myös tärkeää, että rasia on kaunis. Se on pala luksusta. Joku ostaa suklaapatukoita, minä huulipunia.

Kaunis huulipuna voi olla sielun voitelija. Vaihdan huulipunan sävyä vuodenaikojen mukaan. Joskus minulla voi olla kymmenenkin punaa. Jos työpäivän jälkeen on iltameno, vaihdan huulipunan punaisemmaksi.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 4/2015.

Sisältö jatkuu mainoksen alla