Laadukas vaate on sadan valinnan summa. Tarkista kaupassa ainakin hinta, materiaali ja piston pituus.

Laadukkaan vaatteen metsästyksessä näppituntuma ratkaisee.

”Ei voi usein suoraan sanoa, onko jokin vaate laadukas vai ei. On tuhat asiaa, jotka on tehty paremmin tai huonommin. Laatu on niiden keskiarvo”, kertoo tietokirjailija Rinna Saramäki.

”Yksinkertaistakin vaatetta tehdessä on tehty kymmenen eri päätöstä. Millainen ompelulanka otetaan? Miten saumat käännetään?”

Jos haluat päästä laadun jäljille, tarkista kaupassa ainakin nämä.

1. Piston pituus

Pitkät pistonvälit ovat varmin merkki kehnosta laadusta.

”Pitkä pisto on valittu, koska niin säästetään minuutti ompelijan aikaa. Jos siitä säästetään, vaate on tehty muutenkin halvalla ja halvoista materiaaleista”, Rinna Saramäki sanoo.

”Pitkä pisto on valittu, koska niin säästetään minuutti ompelijan aikaa.”

Jos piston pituuden tunnistaminen tuntuu vaikealta, kannattaa vertailla eri hintatason vaatteita ja katsoa, kuinka niiden saumat on ommeltu. Mitä paksumpaa vaatteen kangas on, sitä pidempää pistoa siinä voidaan käyttää.

Pitkän piston voi tunnistaa myös siitä, että kun vaatteen saumaa venyttää varovasti molemmilta puolilta, pitkillä pistoilla ommeltu kangas alkaa helposti irvistellä. Jos pistot on ommeltu tarpeeksi tiheään, ne eivät erotu selvästi toisistaan.

2. Saumat

Jos saumat kiertävät jo kaupassa, vaate kannattaa jättää hyllyyn.

3. Materiaali

Luonnonmateriaalit, kuten silkki, villa ja pellava, ovat pääsääntöisesti tekokuituja varmempia valintoja. Ne hengittävät ja ovat viileitä kuumalla ja lämpimiä kylmällä.

Joskus tekokuidun ominaisuudet ovat luonnonmateriaalia paremmat: Teknisissä urheiluvaatteissa tekokuidut kestävät. Ohuen vekkihameen vekit eivät edes pysyisi muodossaan luonnonkuituisessa kankaassa.

”Jos halutaan tiivistä kestävää ohutta kangasta, tekokuitu on paras valinta”, Saramäki sanoo.

”Ei ole mitään estettä tehdä vaatetta halvalla ja huonosti ja laittaa sille silti kova hinta.”

Mieti kuitenkin, mitä tekokuituja ostat. Akryyli sähköistyy, hiostaa ja nyppyyntyy helposti. Elastaania taas on mahdotonta kierrättää. Se on niin joustavaa, että se tukkii laitteet, joilla uusiokäyttöön meneviä kankaita käsitellään.

Suurin osa napeista ommellaan koneellisesti. Sellaiset irtoavat ennen pitkää. Kuva: Kimmo Taskinen.
Suurin osa napeista ommellaan koneellisesti. Sellaiset irtoavat ennen pitkää. Kuva: Kimmo Taskinen.

4. Napit

Käsin ommellut napit alkavat olla niin harvinaisia, että sellaisen löytäessään saa olla varma vaatteen laadusta. Jos taas napista törröttää lanka jo kaupassa, se on todennäköisesti ommeltu napinkiinnityskoneella, joka ei osaa tehdä solmua.

”Se lähtee irti sataprosenttisen varmasti. Kyse on vain siitä, milloin”, Saramäki sanoo.

5. Vetoketju

Ole tarkkana, kun huomaat vaatteessa piilovetoketjun. Se on siro ja kiinni vain yhdellä ompeleella per puoli, eikä siksi yhtä tukeva kuin tavallinen vetoketju.

Piilovetoketjun ompeleminen on nopeampaa kuin tavallisen, ja siksi sellaisia käytetään joskus myös paikoissa, joissa ne eivät kestä.

”Esimerkiksi pinkeä juhlamekko, jossa on piilovetskari kyljessä, ei kestä kauan”, Saramäki sanoo.

6. Hinta

Hinta antaa osviittaa laadusta, mutta sokeasti siihen ei kannata luottaa. Järkevämpää on selvittää, mistä maksaa.

”Esimerkiksi kalliiden merkkien halvemmat linjat ovat usein kehnoja. Ne ovat samaa kamaa kuin halpatuotetut, mutta logo lisää hintaa”, Saramäki sanoo.

”Ei ole mitään estettä tehdä vaatetta halvalla ja huonosti ja laittaa sille silti kova hinta. Yleensä kallis ei silti ole ihan sama kuin halpa.”

Yksinkertaisia t-paitoja ja alusvaatteita voidaan tehdä hyvin halvallakin, monimutkaisia jakkuja ja villakangastakkeja taas ei.

”Mitä mutkikkaampi vaate, sitä kalliimpi sen pitää olla, että se olisi hyvä.”

Asiantuntijana muun muassa Hyvän mielen vaatekaappi -teoksen kirjoittanut tietokirjailija Rinna Saramäki.