Kiitos on parempi sana kuin anteeksi, tietävät pitkään yhdessä viihtyneet.

1. Heillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

Pitkään yhdessä olleilla pareilla on usein ainakin joitain asioita, joista he ovat yhdessä kiinnostuneita. Mistään erikoisesta ei tarvitse olla kyse: yhteinen tekeminen voi olla vaikka saman tv-sarjan katsominen kerran viikossa.

2. He halaavat.

Koska viimeksi halasit puolisoasi? Tutkimusten mukaan halaaminen erittää oksitosiinihormonia, joka lieventää pelkoa ja ahdistusta.

3. He luottavat toisiinsa.

Jatkuvassa epäilyksessä eläminen rapauttaa suhdetta. Pitkään yhdessä olleet, onnelliset parit luottavat toisiinsa ja antavat toisilleen vapautta.

4. He sanovat enemmän kiitos kuin anteeksi.

"Kiitos, kun veit roskat." Tyytyväiset parit eivät vello suhteen huonoissa puolissa vaan keskittyvät hyviin. He kiittävät toisiaan eli arvostavat toistensa tekoja sujuvan yhteiselon eteen.

5. He juhlivat saavutuksia.

Onnelliset puolisot huomioivat toistensa onnistumiset ja iloitsevat niistä. Arki on usein ihan tarpeeksi harmaata. Siksi pienetkin ilonaiheet ja saavutukset kannattaa panna merkille.

6. He tekevät pieniä asioita toistensa hyväksi.

Pienillä teoilla voi olla parisuhteessa suuri merkitys. Iltapalan tekeminen työpäivän ryydyttämälle puolisolle voi olla yllättävän iso juttu.

7. He antavat toistensa olla itsenäisiä.

Onnelliset parit antavat toisilleen mahdollisuuden elää sellaista elämää kuin he haluavat. Jos tietää tarpeen vaatiessa pääsevänsä tuulettumaan, on usein mukavampi olla myös yhdessä.

8. He uskaltavat sanoa mielipiteensä.

Onnelliset parit eivät ole aina samaa mieltä, mutta he uskaltavat sanoa mielipiteensä. Hyvässä suhteessa molemmilla on vapaus olla eri mieltä ja ilmaista se. Onnelliset parit pystyvät myös keskustelemaan erimielisyyksistään.

9. He ovat uteliaita toisiaan kohtaan.

Pitkään yhdessä olleet puolisot ymmärtävät, että toinen muuttuu. He tajuavat, että puoliso voi kaivata vaihtelua niin ruokakaapin sisältöön kuin vaikkapa seksiinkin. He eivät vaadi toisiaan pysymään samana vaan keskustelevat uudenlaisista kiinnostuksen kohteista. He suhtautuvat toisen muutokseen pikemminkin uteliaina kuin peläten.

10. He pitävät lystiä.

Ei lystiä ole, ellei sitä pidetä, sanoo vanha sananlaskukin. Onnelliset parit yrittävät tehdä toisensa onnellisiksi, miettivät mistä toinen pitää ja mistä ei.

+ He kysyvät, mitä kuuluu.

Onnellinen parisuhde lähtee siitä, että tietää, mitä toisen elämässä on meneillään. Sen saa selville kahdella sanalla: "Mitä kuuluu?"

Lähteet: Lifehack.org ja Väestöliitto

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Raakaa peliä

Jopa 20 prosenttia isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa – ”Miksi en kelpaa mummoksi?”

Minunkin siskon tytär sanoi, että mummo (siis äitini) on inhottava, koska hän on lihava ja tyhmä. Lapsen mielestä mummonsa on tyhmä, koska ei ymmärrä nuorten käyttämiä sanoja eikä osaa käyttää älypuhelinta. Mummo kyllä käyttää vanhan tyyppistä kännykkää. Siskoni lapset eivät kyllä ole yhteydessä isänsä äitinkään. Molemmat heidän isoisät ovat jo kuolleet. Olen ihmetellyt, eivätkö lapset ole kiinnostuneita isovanhemmistaan.
Lue kommentti

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.