Koskaan ei ole liian myöhäistä kasvaa puolison kanssa yhteen. Vaikka 20 yhteisen vuoden jälkeen.

Jonain tavallisena iltana vain ymmärtää, että mikään ei ole niin kuin pitäisi. Lapset on kyllä haettu partiosta ja jäähallilta ja patistettu nukkumaan. Mutta kun pesukone pysähtyy, on liian hiljaista. Olisi päivän ainoa hetki jutella puolison kanssa, mutta ei ole mitään sanottavaa.

Monta muutakin versiota on. Saattaa olla kesäloman ensimmäinen päivä ja hirveä riita: puolisot eivät enää muista, kuinka yhdessä oikein oltiinkaan. Tai sitten jompikumpi menee viikosta toiseen yksin nukkumaan, kun toinen jää viettämään iltaa television kanssa.

Kasvoimme erillemme, on tapana sanoa. Niin voi käydä, psykoterapeutti Aili Schulman tietää. Mutta voi olla niinkin, että puolisot eivät ole koskaan edes kasvaneet yhteen. Vaikka olisi oltu yhdessä 20 vuotta, kasvatettu lapsia ja rakennettu taloja, parisuhde on voinut jäädä kasvamatta ja rakentumatta.

Anna itsesi tarvita toista

Alussa on rakastuminen. Se on melkein liian hyvää ollakseen totta, ja onkin. Rakastuminen on silkkaa fantasiaa, toivetodellisuutta. Silti se on tärkeä vaihe, sillä rakastuneena uskaltaa olla paljaana toiselle. Vasta sen jälkeen pari voi kasvaa yhteen.

Ennen kuin voi olla avoin toiselle, on on oltava avoin itselle. Se on yllättävän vaikeaa. Jos ei edes itse tunnista toiveitaan ja pelkojaan, ei osaa kertoa niistä toiselle, Aili Schulman sanoo.

"Ihmisellä on perustarve saada läheisyyttä, huomiota, ymmärrystä ja turvaa. Jokainen kaipaa sitä, että joku ottaisi välillä kainaloon ja lohduttaisi. Silti näiden tarpeiden myöntäminen voi olla vaikeaa. Jos elää kuin tarpeita ei olisikaan, sivuuttaa itsensä ja parisuhteen siinä samalla."

Erilleen ajautumisen uhka on suurin, kun väliin tulee paljon muuta. Molemmat puolisot saattavat täyttää lasten tarpeita niin, että unohtavat omat ja toistensa tarpeet. Yhtä lailla vaikka iäkkäiden vanhempien hoitaminen, matkatyö tai yt-neuvottelut ovat riskivaiheita.

"Kaikissa kuormittavissa elämänvaiheissa on tärkeä puhua ja ymmärtää, mitä tämä tarkoittaa meidän parisuhteellemme. Jos yhteinen jakaminen jää, mennään karille."

Samassa paikassa yhtä aikaa

Suurin osa parisuhdepuheesta on ihan tavallista: Millaista oli töissä, mikä uutinen lehdessä kiinnostaa, mistä on mennyt hermo ja mitä ruokaa tehtäisiin.

Puhumista on tärkeä jatkaa, vaikka luulisi jo kuulleensa kaiken. Jos tarpeeksi kauan kulkee ohi, ei vähitellen enää tunnekaan toista. Silloin yhteinen golfkurssi ei parisuhdetta pelasta – mutta voi siitäkin aloittaa.

"Erilleen kasvaminen on kohtaamattomuutta. Lähtökohta on, että kaksi ihmistä olisi yhtä aikaa samassa paikassa ja keskittyisi suunnilleen samaan asiaan. Vaikka olisi kuinka hyvä parisuhde, se kärsii, jos ei vietetä aikaa yhdessä."

Kuinka sinä olet parisuhteessa?

Usein on hyvinkin helppo huomata, missä on menty vikaan. Kaikki olisi paremmin, jos se toinen puhuisi ja kuuntelisi ja ponnistelisi suhteen vuoksi edes vähän enemmän. Valitettavasti korjaaminen pitäisi kuitenkin aloittaa itsestä.

"Tärkeintä on ensin tunnistaa, mitä itselleni kuuluu. Miten olen suhteessa puolisooni, miten avoimesti osoitan tunteeni ja ajatukseni? Ratkaisu ei ole se, että rakastuu toiseen. Ydinasia on, miten minä ylipäätään olen parisuhteessa, tämän tai jonkun toisen ihmisen kanssa."

Aina asioita ei saa korjattua. Parisuhteelta ja elämältä saatetaan haluta pysyvästi liian erilaisia asioita. Mutta jos molemmilla on sama tavoite, pitkänkin parisuhteen jälkeen voi kasvaa yhteen joko uudelleen tai ensimmäisen kerran.

Silloin jonakin iltana ymmärtää, että ne partiot ja pyykit ja yt-neuvottelut jaksaa juuri siksi, että vieressä on ihminen, jonka kanssa jakaa tämän päivän ja muutkin hyvät ja huonot päivät.

 

 

 

Mieti vielä näitä!

Pitäisikö pysyä yhdessä lasten vuoksi?

Jos vanhempien suhde on kohtuullisen hyvä, yhdessä pysyminen vaikka sitten vain lasten vuoksi voi olla psykoterapeutti Aili Schulmanin mielestä viisasta: perhe tuo lapsille perusturvaa.

Silti ei pidä luulla, että lapsia onnistuisi hämäämään. Jos vanhempien väliltä puuttuu rakkaus ja kunnioitus, ne puuttuvat myös kodin ilmapiiristä. Lapset tunnistavat sen.

Olkaa erillisiä, mutta älkää erillään

Erilliseksi kasvaminen on eri asia kuin erilleen kasvaminen. Symbioottisen rakastumisvaiheen jälkeen kummankin nimenomaan pitää kasvaa erilliseksi, sillä vasta kaksi erillistä ihmistä voi muodostaa hyvän, avoimen parisuhteen.

Joskus erilleen kasvaminen on sitä, että toisen kasvu erilliseksi ihmiseksi on jäänyt kesken. Siksi pari ei pysty olemaan yhteydessä toistensa kanssa enää symbioosivaiheen jälkeen. Jotta parisuhteessa säilyisi yhteys myös silloin, kun puolisot kasvavat eri tahdissa, on elintärkeää puhua.