Kyllästyttääkö? Mitä jos tekisit jotain toisin? Esitystaiteilija Meiju Niskala listasi aikuisten leikit kenen tahansa arkipäivään.

Lapsi keksii leikin vaikka pikkukivistä bussin lattialla. Aikuinen tyytyy istumaan penkillään ja tylsistymään. Miksi aikuisten ajattelu on niin rajoittunutta?

Esitystaiteilija Meiju Niskala sanoo, että olemme tottuneet toimimaan tiettyjen sosiaalisten normien mukaan. Hän on yksi Leikki vieköön -kirjan kirjoittajista.

”Vanhan sananlaskunkin mukaan ei synny miestä tyhjän naurajasta. Pitää tehdä henkihieverissä töitä tai vähintään näyttää stressaantuneelta, jotta joko ympäristö tai ihminen itse sallisi höllentää otetta.”

Leikkiminen kuitenkin kannattaisi. Aivosi reagoivat heti, kun teet jotain eri tavalla kuin yleensä.

”Itse merkitsen kalenteriin aikaslotteja, jolloin voin seikkailla ja eksyä. Minulle se on tärkeää. Olen utelias maailmaa kohtaan.”

Tässä Niskalan KK:n lukijoille kehittämät ideat. Kokeile ja kerro, mitä tapahtui!

 1. Tee asioita eri aikaan kuin tavallisesti. Jos saunot aina iltaisin, sauno ensi kerralla aamulla. ”Joskus voi syödä jälkiruoan aluksi”, Niskala sanoo.
2. Vaihda työpistettä. Tee töitä uudessa ympäristössä. Kokeile työpaikan kattoterassia tai kellaria tai vaihda työpistettä päiväksi työkaverisi kanssa. Toisen tavarat ja kuvat herättävät uusia ajatuksia.

3. Tee tutkimusmatka. Jos kuljet aina samalla bussilinjalla, hyppää pois pysäkillä, joka näyttää mielenkiintoiselta tai kun kiinnostavalta vaikuttava tuntematon kanssamatkustaja jää pois.  Tutki ennakkoluulottomasti. ”Todennäköisesti Kolumbus ei lähtenyt vaaralliselle löytöretkelle pelkästään rahan ja maineen himosta. Seikkailun idea on, ettei ihan varmasti tiedä mitä tapahtuu.”

4. Pistä työmatka uusiksi. Seiso kadulla vartti ja yritä liftata pyöräntarakalle kyytiin. Jos et onnistu, saat ainakin hauskaa puhuttavaa tuntemattomien kanssa.

5. Anna kirjaimen viedä. Valitse kirjan ja tutustu kaikkeen sillä alkavaan: C-rapun naapureihin, roskiksesta löytyviin c-kasettinauhoihin, cayennepippuriin ja curryyn, kirjaston C-hyllyn kirjailijoihin. Halutessasi vaihda kirjainta.

6. Seuraa väriä. Harhaile yksi jakso päivästäsi, esimerkiksi kahden näläntunteen välinen aika. Valitse väri ja katso, mihin se johdattaa. ”Seurasin kerran oranssia ja päädyin napatanssijoiden pikkujouluihin. Olen päätynyt väriä seuratessani myös suoraan radiolähetykseen Yhdysvalloissa.”

7. Rakenna maja. Tee itsellesi turvallinen pesä. ”Kaikilla on joskus raskaita asioita. Kerran minusta tuntui, että olisin halunnut olla kuin pieni vauva, nukkua ilman huolia. Rakensin itselleni majan ja nukuin tosi hyvin.”

8. Vaihtakaa rooleja. Entä jos lapset nukkuisivatkin aikuisten makkarissa ja aikuiset lastenhuoneessa? Miten pukeutuisit töihin, jos antaisit lapsesi pukea sinut?
9. Heitä noppaa. Heitä noppaa jokaisessa tienristeyksessä. Esimerkiksi silmäluvulla yksi käänny oikealle ja silmäluvulla kaksi vasemmalle. Jos haluat toteuttaa unelmiasi, muttet uskalla, listaa kolme niistä paperille. Heitä noppaa ja sitoudu noudattamaan se unelma, jonka nopan luku määrää.

10. Kysy tärkeimmät. Jos sinulla olisi enää yksi elinpäivä, mistä haluaisit puhua ihmisten kanssa? Listaa aiheet paperille ja keskustele kaikkien kanssa niistä.

Katso myös arjen löytäretkeilyn aakkoset Meiju Niskalan kotisivuilta.

 

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.