Äideiltä oppii valtavasti, mutta kaikesta hekään eivät muista kertoa. Varsinkaan siitä, mitä ikääntyminen oikeasti on.

1. Yhtenä päivänä katsot peiliin ja huomaat, että iho roikkuu.

Painovoima on julma. Se saattaa suosia muutamia onnekkaita aikuisvuosien alussa, mutta lopulta se lyö tehokkaimmatkin ryppyvoiteet. Kaulan iho alkaa muistuttaa kalkkunaa ja rinnat laskeutuvat jonnekin kainaloiden alapuolelle. Äiti olisi voinut varoittaa.

2. Huomaat ikääntymisen vasta valokuvista.

Vanhuus ei ole kiviseinä, johon törmää vauhdista. Kyyti on hidasta ja tasaista: useimmat taapertavat eteenpäin hyvillä mielin eivätkä huomaa itsessään yhtään dramaattista muutosta. Sitten törmäät vanhaan valokuvaan Espanjan-lomalta ja tajuat, miten rypyttömältä ja raikkaalta näytit kolmekymppisenä. 

3. Joskus tunnet itsesi näkymättömäksi.

Yhtenä päivänä tunnet itsesi huoneen vanhimmaksi ihmiseksi eikä kukaan tunnu huomaavan sinua. Ehkä tunne iskee kunnolla vasta tosi vanhana, mutta äiti olisi voinut kertoa, että näkymättömyys voi alkaa jo 50- tai 60-vuotiaana. Huomaat, että kuuntelet enemmän kuin puhut ja että työpaikan kokouksia vetää yhtäkkiä joku lapsesi ikäinen energiapatukka.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

4. Ihmiset olettavat, ettet kuule heitä.

Ympärillä olevat alkavat vähitellen puhua s-e-l-k-e-ä-s-t-i ja KOVAAN ääneen. Olethan jo kuusikymppinen etkä siksi varmaan kuule kovin hyvin. Niin voi ollakin: käyt vähemmän äänekkäissä ravintoloissa tai baareissa, koska et kuule vierustoverisi juttuja, ja keskustelu on vaikeaa. Olisipa äiti maininnut, että huonosti kuuleminen vaikuttaa oikeasti ihmissuhteisiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

5. Nuoret luulevat, että vanhemmat ovat hitaita.

Vähitellen huomaat, että nuoret puhuvat sinusta kolmannessa persoonassa, vaikka seisot ihan vieressä. Muistat elävästi, kuinka vierailit vanhan tätisi luona sairaalassa, ja hoitaja kysyi häneltä: ”Haluaako hän lisää vettä?” Mieleltään täysin terävä tätisi vastasi kipakasti, että kiitos, kyllä hän haluaa.

6. Aika lentää.

Eihän siitä parikymppisenä tehdystä reppureissusta ole kuin muutama vuosi! Yhtäkkiä valitset mahdollisimman hoikentavia vaatteita lukion luokkakokoukseen, katsot kun lapset muuttavat pois kotoa ja yrität ehtiä käydä äitisi luona työpäivien jälkeen.

7. Millään näistä ei ole väliä, kun asenteesi on oikea.

Olisipa äiti kertonut, ettei vanhenemista kannata yrittää paeta. Sen sijaan kannattaa arvostaa itseään, perhettään ja ystäviään ja sitä, miten elämä on kantanut tähän saakka. Ainakaan ei pidä tuhlata yhtään ylimääräistä energiaa ikäviin ihmisiin. Itsensä arvostaminen nimittäin kasvaa iän myötä, ja siinä piileekin vanhenemisen kauneus: muiden mielipiteistä ei enää tarvitse välittää. 

 

Lähde: Huffington Post 

Vierailija

Olen yli 60 v enkä ole kokenut muuttuneeni näkymättömäksi. En ole kokenut että minut jotenkin sivuutettaisiin tai jätettäisiin huomiotta. Kuuloni on vähän alentunut, mutta kukaan ei ole suhtautunut pilkallisesti tai muuten oudosti, jos pyydän joskus toistamaan. Virkeät, lapsen ikäiset työtoverit eivät ole minusta innokkainakaan  "energiapatukoita", vaan oikeasti virkeitä ja ammatistaan innostuneita, niinkuin minäkin olin  - ja muuten olen edelleenkin! Ihanaa on kun saa työskennellä työyhteisössä,  jossa on eri ikäisiä. Minä olen selkeästi seniori, mutta huomaan sen vain siinä, että minua arvstetaan ja minulta kysellään neuvoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla