Tyhjään pesään jäävät vanhemmat kaipaavat lapsia välillä niin, että sattuu.

Lue, miltä KK:n lukijoista tuntui, kun lapset muuttivat yksi toisensa jälkeen omilleen.

"Aluksi tuntui todella pahalta. Meni pitkään, että kunnolla käsitin lapsen muuttaneen pois kotoa."

"Tuntui hyvältä! Ei enää ovien paukuttelua ja yöllistä huolta."

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

"Ensin tuntui haikealta, mutta myös kutkuttavan jännältä."

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Itkultakaan en välttynyt. En, vaikka poikani pääsi armeijan jälkeen heti opiskelemaan alaa, jota halusi. Hän muutti 250 kilometrin päähän."

"Onhan täällä hiljaista. Ikävähän sitä ainokaista on. Onneksi asuu aika lähellä ja käy välillä täällä syömässä."

"Tuntui tyhjältä. Tunsin olevani tarpeeton, pettynytkin. Yksi elämänvaihe oli lopullisesti ohi."

"Emon sydämeen sattui. Tuntui niin lopulliselta ja menetetyltä. Eihän se sitä lopulta ollut, kyllä he käyvät.

"Tunsin tottakai haikeutta, mutta olin ylpeä siitä, että lasten siivet kantavat. Sitä vartenhan heitä oli kasvatettu."

Sisältö jatkuu mainoksen alla